for me the idea of getting "whatever does the job" has never had much appeal for the simple reason that controlling chaos is what gets me through the day and aesthetic delectation has much to do with coherence. needless to say, i have gone to ridiculous lengths in acquiring items that please my demanding, albeit not necessarily classically inclined, eye.
i first found out about this dishcloth from salka's blog. her initial response was mild amusement towards a "gift idea for those who already have everything".
usually products that people refer to as such are items that have very little additional value compared to those considered typical representatives of product categories. that is, in dishcloth world it would be a clever picture that adds a few extra euros to an otherwise ordinary piece.
warning: i am going to be doting on a dishcloth. those who find this too amusing or disturbing should stop reading right about now.
although i can grasp the source of the amusement, i was instantly fascinated by the raggety thing. i liked the simple design, and because i have grown to consider the amount that goes into disposable rags an investment no less considerable, it didn't occur to me that paying a little over 30€ for a dishcloth was all that much. the thing is, i am also quite particular about the cleanliness and state of the piece i wipe my tabletops with...
what got me really excited were the details of the kitchen rag:
first, it is machine washable which means it can be used over and over again. the package comes with two for easy exchanges between washes.
second, it is microfibre which means less or no detergent is needed for normal cleaning.
third, it has a foamy core which means it absorbs efficiently and stands upright when not in use.
fourth, i comes with a streamlined stand where it dries between uses to gather less of those yucky smells so typical of dishcloths.
therefore, i got my own from formverk. after six months and several washes both are as good as new. the stand looks impeccable and the rag works wonders. the biggest bonus is that it also looks amazing – something you just do not expect from a folded rag hanging from your tap no matter how bright the color or amusing an anecdote it's got on it.
a splurge in the right place, i would say.
do you get strange pleasure from mundane everyday objects?
8 comments:
Tämä on ihan lempiaiheeni! Jokapäiväinen estetiikka on ihan elintärkeää. Rumuus ei voi tehdä hyvää kenenkään sielulle. Kaunis muotoilu pitäisi ulottaa aivan kaikkialle - tietysti kaikilla ei voi olla samanlaista makua kuin itselläni, mutta esimerkiksi arkipäivän kauniin ja siistin pakkaussuunnittelun *ei* pitäisi maksaa ekstraa. (Laatu erikseen.)
Haluan kauniita elintarvikepakkauksia! Haluan minimalistisen margariinipaketin, mustavalkoisen maitopurkin ja jokaiseen juustopakettiin joko kivan retrohenkisen ulkoasun tai pelkän läpinäkyvän muovikääreen. Lisäksi ihmiset, jotka asentavat ja suunnittelevat rumia keittiönkaappeja, pitäisi saattaa edesvastuuseen tai edes maksamaan haittaveroa. (Poliittinen teesini ehkä ei saa valtakunnallista suosiota.) Käyn ankaraa omantunnon kamppailua valkaistun ja ei-valkaistun wc-paperin välillä. Anteeksi, voisin jatkaa tästä ihan koska vaan kuinka kauan vaan!
Kipeiten huomaan arkipäivän estetiikan janon etsiessäni nyt asuntoa. En voi kuvitellakaan katselevani seuraavaa viittä vuotta rumaa taloa, saati asuvani sellaisessa. Siispä olen käynyt noin kymmenessä asuntonäytössä, joista yhtä olisin ollut valmis kutsumaan kodiksi. Sääli, että sen sai joku muu.
Mahtavaa, että tiskirätti on osoittautunut toimivaksi :) Myönnän, että nimenomainen tiskirätti kuulostaa mahtavalta, tuo teline vaikuttaa unelmalta! Mutta mä itse pihistelen juuri tällaisissa "arkisissa" asioissa, joiden funktio ei herätä itsessäni liiemmin suuria intohimoja. Toki pyrin panostamaan estetiikkaan, koitan siis etsiä edullisimman, mutta hyvännäköisimmän tiskirätin,tai muun vastaavan tuotteen, mitä kaupasta löytyy.
Tietystihän se, jos kerran panostaisi johonkin kunnolliseen ja käyttöä kestävään asiaan, vaikuttaisi siihen, ettei kuormittaisi kaatopaikkaa niillä ei-niin-laadukkailla asioilla. Ja toki itse tiskaamisesta ja siivoamisesta ( tai muusta vastaavasta toiminnasta, jonka funktio on sitä ns. ei-niin-kivaa-tekemistä)voisi saada uusia ulottuvuuksia irti, jos olisi kunnolliset välineet!
Ja sen vielä sanon, että hienoa että kirjoitit aiheesta, mua ainakin kiinnosti kuulla käyttökokemuksia sen jälkeen, kun aika skeptisesti kyseiseen tuotteeseen suhatuduin :D
e. voi kyllä! ja hauskaa huomata, että muutkin painivat tämän asian kanssa.
elän juuri keittiön kanssa, jonka suunnittelijalle oikeasti tarvitsisi asettaa pahemman luokan rangaistus (vaikka itse kyhäelmä onkin kai ns. neutraali grynderiratkaisu) – kuka ihme suunnittelee tasomateriaalin, joka jäljittelee sinistä marmoria, kysyn vaan? yök. ja vessapaperi, jep, tunnistan tuon kamppailun joka kerta kaupassa käydessäni...
jos vielä voi lisätä paineitasi asunnonhaussa, niin vielä tärkeämpää kuin oman talon ulkonäkö on se, mitä näkyy ikkunasta...
salka, heh, kyllä. kuten taisin sunkin puolella silloin mainita, mä olen mikrokuitu-uskovainen. eli vaihdoin jo aikaa sitten perusrätit koneessa pestäviin, kestäviin ja pesuainetta säästäviin mikrokuituihin. se on se mun ekominä, joka vastustaa kertakäyttöisiä rättejä...
mikrokuitua on vain ollut täysin mahdotonta löytää siedettävän näköisenä tähän asti, joten tuo rätti oli mulle todellinen pelastus.
eli kiitos, kun esittelit!
Hmm, kyllähän kaiken maailman Wettexit ja Sifonetitkin ovat konepestäviä - itse en ole kertakäyttörätteihin törmännytkään, ellei talouspaperia lasketa.
Meillä tiskirätit joutuvat niin kovaan kulutukseen, ettei kaksi vuorotellen pestävää riittäisi (itse ainakin pesisin tuollaisen lähinnä pyyheliinojen seassa, eikä meillä pestä niitä edes viikoittain), eikä isompi investointi kuluviin esineisiin oikein innosta. Teen siis niinkuin Salka, etsin edullisista parhaan.
Eivät ne Sifonetitkaan kovin nopeasti päädy kaatopaikalle, ne voi tosiaan pestä keittiökäyttöä varten useampaan kertaan ja sen jälkeen ne pääsevät ainakin meillä vielä likaisempiin hommiin. (Mä muuten kierrätän käytetyt hammasharjatkin kenkien puhdistamiseen, taloudellinen kun olen.)
anu, juu suurin osa on, tai ainakin periaatteessa on. mm. wettexin ekosarja ei ole konepesua kestävä, ainakaan muistaakseni – eli biohajoavista materiaaleista valmistettuja ei voi pestä. (voin olla väärässäkin, menen nyt mutulla, kun ei ole pakettia mistä tarkastaa.)
mutta yleisesti en tiedä onko sitten pesukoneessa, -aineessa, -ohjelmassa vai pesijässä vika, mutta en ole koskaan saanut wettexejä sun muita pysymään siisteinä paria pesua pidempään. sitten ne ovat jo valmiita pois heitettäviksi, kun ovat nuhjuisia (eli mulla kenkien sun muiden huoltoon, tosin siihenkin niitä alkoi olla liikaa).
sifonettia en voi sietää sen ulkonäön vuoksi... heh.
näitä kahta on nyt pesty keskimäärin viikottain reilu puoli vuotta ja ovat kuin uudet. mutta tajuan toki lapsiperheen rättitarpeiden olevan vähän toista luokkaa...
"Lisäksi ihmiset, jotka asentavat ja suunnittelevat rumia keittiönkaappeja, pitäisi saattaa edesvastuuseen tai edes maksamaan haittaveroa." Kannatetaan.
Köyhänä opiskelijanakaan ei voi ottaa ihan mitä vaan esinettä, kyllä mulla on oltava siivousämpäristä lähtien edes siedettäviä käyttöesineidenkin. Toisaalta, meillä on yhteiskunta jossa on valinnanvaraa ja kuluttaminen on identiteetin rakentamista, että joskus kannattaa ehkä kyseenalaistaa omia kulutustottumuksia siitäkin näkökulmasta. Mutta koska siihen on mahdollisuus, pyrin rakentamaan ympäristöstäni esteettisen kokonaisuuden, jonka takia jo pentuna kielsin sukulaisia antamasta joululahjaksi kodin tekstiileitä - kanariankeltainen olis se viimeinen väri pyyhkeissä, jos saisin itse valita.
Kunhan ikinä valmistun ja pääsen työelämään, voisin helposti kuvitella sijoittavani hyvään designiin käyttöesineissä.
-an.
an., mä olen hyvin nuoresta asti ollut hyvin tietoinen ympäristöni "esteettisestä tilasta" ja pyrkinyt vaalimaan sitä. samoin olen joskus kieltänyt lahjomasta elintilaani jäävillä tavaroilla, jotka eivät täytä vaatimuksiani esteettisesti. ei se aina ole onnistunut eikä se ole helppoa (vaikka olen nirso, olen myös sentimentaalinen ja hyvin peruskiltti enkä voisi koskaan sanoa kummitädille, ettei hän saa ostaa jotain lahjaa minulle tai että siinä olisi jotain vikaa), ja onneksi olen löytänyt itselleni sopimattomille lahjoille hyvän kodin jostain muualta.
tietysti valinnanmahdollisuus tekee meistä kaikista erittäin hyväosaisia eikä sitä voi unohtaa. en toisaalta aio tuntea siitä sen enempää huonoa omaatuntoakaan, sillä en käytä hyväosaisuuttani ainakaan omasta mielestäni vastuuttomasti kerskakulutukseen vaan pyrin valitsemaan tasapainoisesti siten kuin parhaaksi näen.
hyvään, oivaltavaan designiin sijoittaminen ei ole ollenkaan huono juttu, ainakaan mun mielestä.
Post a Comment