Wednesday, September 2, 2009

go organic!

when finns talk about buying organic produce they use terms such as "try" and "whenever possible". it makes sense really because the number and variety of organic choices offered in grocery stores varies from nonexistent to low. another question is the quality of the merchandise which also varies from excellent to rotten – probably due to low demand.

i am definitely one of the people who claim to buy organic whenever possible, but am probably not the only one who finds high pricing a possibility diminishing factor. offering organic tomatoes next to regular ones with exponential prices really works wonders in lessening the appeal of the organic fare. the difference is too obvious and the benefits less so – for me, at least, the ethical superiority is too vague.

there are considerations worth thinking about, though. while it is true that organic farming may not be the most eco-friendly way to produce food, it is usually toxin free. after growing my own veggies during these past two summers i have noted that everything rots in a matter of days, and naturally it makes one wonder whether the stuff we're sold at grocery stores are not only preservative filled mockery of produce.

living organic is not only possible, but de rigueur amongst brooklynites. new yorkers are known as finicky eaters and restaurants hardly show contempt if you change every single part of your order to suit your taste. obviously demanding that the failing economy has not destroyed your financial means completely, the choice of following an organic and local production favoring diet is easy and accessible. grocery store chains, such as whole foods and trader joe's, not only sell organic and local foods, but favor them over produce that follows eco-unfriendly agricultural procedures. fortunately (for some of us), this means you're not constantly pounded in the head by the price difference between organic and non-organic choices.

the reason i am hesitant about paying much extra for organic comes down to a typical finnish trust in the safety of our alimentary control; since the environmental benefit is debated, the perks of eating organic come down to health issues and finns just seem to trust the food we're sold is safe. we love to think domestic is cleaner and better than exported, and the propaganda we're fed is constant so we cannot forget.

the difference between finns and new yorkers is huge in this sense: educated brooklynites are more than aware of the legislation that allows the usage of all sorts of toxins and hormones in agriculture. they also know that a full-blown capitalist society favors profit-making over individual and social concerns, because the free economy is considered the primary value of the nation. the myopic health concerns of officials have lead to several nutrition associated problems, and as officials turn the blind eye to the safety of their citizens' health repeatedly, americans seem almost paranoid in comparison to finns when it comes to food choices.

the paranoia results in incredible produce sections and selections in aforementioned grocery stores and local restaurants. most restaurants serve completely organic menus and the preference for local producers is visible and dominant. old trades, such as butchering, are rising in popularity and some restaurants offer a choice of a local meat-cutter for your steak in addition to information on the origin of the beef. small specialty shops pop up everywhere and people frequent them happily – willing to pay for the service they get.

this retrieval to artisanship and traditional farming is a devolution i wholeheartedly welcome. i mean, wouldn't you love to get your cheese from a store called stinky brooklyn where they'll tell you all about the producer and afterwards fetch the wine to accompany it from across the street at a store called smith &vine with a huge selection of organic wine? both stores are owned and ran by a married couple and offer individual service with a big heart, and i cannot think of many consumption related experiences that surpass that.


do you think organic choices should be more widely available or are we just being hoaxed into believing they're healthier so we'd pay more?

5 comments:

Anu said...

Tuon ruoan puhtaus -näkökulman kanssa on Suomessa se ongelma, että luomumerkkiä hallinnoi maa- ja metsätalousministeriö, joka on jo pitkään lobannut tavallista kotimaista maataloutta puhtaampana vaihtoehtona (ulkomaalaiseen verrattuna). Ne eivät varmaankaan voi nyt kertoa, että luomu on vielä puhtaampaa, koska tavalliset maajussit vetäisivät herneen nenään.

Itse pyrin ostamaan varsinkin liha- ja maitotaloustuotteet luomuna mahdollisuuksien mukaan, eläinten hyvinvoinnin ja maidon ja lihan selkeästi paremman laadun takia. Kananmunat ostan aina luomuna, koska se vaihtoehto löytyy nykyään joka kaupasta. Hedelmissä ja vihanneksissa tavallisten ja luomun laatuero ei välttämättä ole niin silmiinpistävä (tai maistettava), mutta hintaeroa löytyy välillä kohtuuttomasti, siksi ne jäävät minulta usein hyllyyn.

Vähän ihmetyttää välillä monien luomutuotteiden hinnoittelu tavallisiin verrattuna, kun kaupasta löytyy kuitenkin joitain vaihtoehtoja, joissa luomu on halvempi kuin tavallinen (esim. joskus omassa blogissani mainitsema valkohomejuusto). Itse uskon, että luomutuotteiden hinnassa on usein oikeasti korkeampien tuotantokustannusten lisäksi myös rutkasti tyhjää katetta.

Luomun rinnalla lähituotanto on ns. nouseva juttu, ja itsekin aluksi tervehdin esimerkiksi Lasipalatsiin avattua Maatilatoria ilolla - kunnes kävin katsomassa, mitä siellä on tarjolla ja mihin hintaan. Luontoni ei vain anna periksi maksaa pienestä leivästä seitsemää euroa, vaikka se olisi kuinka luomua ja lähellä tehtyä. On pakko jäädä odottelemaan aikoja, jolloin luomusta ja/tai lähituotannosta tulee enemmän itsestäänselvyys kuin tendijuttu.

Kauppojen luomutarjonta saa joskus vähän koomisia piirteitä. Kerran ihmettelin lähikaupassamme uusseelantilaisia luomuomenoita ja mietin, millaisia päästöjä niiden raahaaminen tänne maapallon toiselle puolelle on aiheuttanut. Sen, minkä voitamme omenien myrkyttömyydessä, saamme sitten maksaa ilmassa, jota hengitämme...

jaakko said...

mulla on kans issuena hinta aika usein. komppaan anua maidon ja lihan suhteen kun niissä jotenkin näen eläimen aika konkreettisena hahmona kenen elämää koitan omal panoksel parantaa. mut hedelmät ja vihannekset herkäsi jää kauppaan koska hinnat ei vaan o järkevii.

toi kotimaisuus on toinen aspekti. monasti ostan mieluummin kotimaista ihan sen takia et siinä (mun logiikallani..) on edes jotenkin järkevämmät logistiset ratkasut messissä, ettei o tarvinnu lennättää kauempaa. niitten puhtauteen tai muuhun en kovin herkästi usko kyl muutoin. tää liippaa kovin liki anun ajatuksia kans.

ja uskon kyl et se luomu printattuna paketin päälle saa hintaa nostettuu ilman sen suurempia syitä. varmasti on kalliimpaa tuottaa mut kyl sen varjol voidaan kans pyytää enemmän.

mullehan on myös suuri ärsytyksen aihe joka syksy se et etelä-amerikasta lennätetty granny smith on puolet halvempaa ku suomalainen, usein aika pieni eikä kovin kutsuvan näkönen omena.

stellagee said...

anu, aivan totta. eläimen hyvinvointi on asia, joka konkreettisesti toimii vaikuttimena kun taas vihannesten kohdalla hyödyt ovat epäselvemmät. luomulla rahastaminen tuntuu myös ilmeiseltä. vaikka hinnat olivat nykissäkin ehkä hiukan korkeammat kuin ns. perinteisten [sic!] elintarvikkeiden, ei ero ollut yhtään niin silmiinpistävä. ehkä syynä oli juuri tuo liukuminen itsestäänselvyydeksi...

jaakko, mulle luomu- ja lähituotantoajattelu kulkevat jotenkin käsi kädessä, koska ulkomailta lennätetty luomutuote tuntuu järjettömältä. tosin tuontitavaraa ei oikein voi kai näillä leveysasteilla välttääkään, ellei ala rakentamaan diettiään fennopohjalta.

Anna said...

Mä olen ihan samoilla linjoilla Anun ja Jaakon kanssa: suosin luomua kun voin - toisaalta joissain kohdin, kuten usein hedelmissä, hinta (ja laatu/alkuperä jne.) eivät vain houkuta luomuostoksiin. Munien, lihan ja maitotuotteiden kohdalla olen erityisen tarkka hankinnoissani: luomua aina kun vaan mahdollista.

Luomumaitotuotteet ovat mulle (ja myös Tytölle) erityisen tärkeä juttu: luomumaitotuotteethan ovat paitsi luomua myös käytännössä ainoita saatavilla olevia maitotuotteita, joita ei ole homogenoitu (ts. maidon rasvaa ei ole pilkottu). Mä toivoisin että tällaisia mahdollisimman käsittelemättömiä maitotuotteita olisi paljon enemmän saatavilla, sillä ainakin itse olen kärsinyt paljonkin maitoon liittyvistä vaivoista (mahavaivoja, ihottumaa jne.) ennen kuin siirryin suosimaan vain homogenoimattomia maitotuotteita. (Sama pätee myös Tyttöön: kyse ei voi olla pelkästä mielikuvituksesta, kun lapsi etenkin vauvana ihan selkeästi reagoi "tavalliseen" maitoon ihottumalla, muttei luomuun vaikkei voinut eroa edes mitenkään tietää.) Pahimpia mulle ovat muuten hyla- ja laktoosittomat tuotteet, joita siis tavallisesti "maitovaivaisen" tuotteina markkinoidaan: uskon itse asiassa että melko moni itsensä esim. laktoosivaivaiseksi tulkitsevista (en siis tarkoita todellisia, laktoosirasituksessa ilmenneitä laktoosi-intoleransseja vaan näitä omia diagnooseja!) kärsii oikeastaan enemmän maidon käsittelystä kuin maitosokerista. Ainakin itse voin käyttää homogenoimattomia maitotuotteita miten paljon tahansa, mutta jo pienetkin määrät esim. hylatuotteita tai muuten hyvin käsiteltyjä maitotuotteita saavat oireet taas esiin.

stellagee said...

anna, vaikuttaa siltä, että mun havainnot suomalaisten luomupuheesta on sitten kai aika osuvia: aina kun voi tai mahdollista. se on omalla tavallaan kovin ikävää, että meillä ei oikeastaan ole valinnanmahdollisuutta useinkaan, vaikka ihan perustavimmat peruselintarvikkeet löytääkin useimmiten luomuna. mä kaipaisin kovasti kokonaan luomuun keskittyneitä kauppoja, joissa vielä olisi hinnat sen verran kohdallaan, ettei olisi ihan ilmeistä, että maksaa ilmasta. ehkä joskus...

tuo juttu maidosta ja sen käsittelystä on mulle uusi. siis tiesin maitosokerin pilkkomisesta, mutta en ole ajatellut, että maitorasvan pilkkomisella voisi olla tuollaisia vaikutuksia. kiitos siis tästä, mun tarvinnee parille laktoosivaivaiselle ehkä kertoa, jos vaikka saisivat jotain apua luomusta.