the easiest – but by no means easy – way to add the effect of white clarity is the tailored button-up. a crisp white shirt upgrades any outfit and if you can pull it off flawlessly, admiration is sure to follow. i wish i was one of those immaculate people, but... nah, too messy, certain to land a drop of salad dressing or pasta sauce on mine. somehow i am also completely unable to iron my shirts properly and, therefore, i usually steer clear of white shirts. see, the reason for my adoration of white is starting to unveil as pretty self-evident: i am utterly incapable of looking crisp and flawless.
instead of shirts, i go for white coats. as a kid, my mother would not buy me (and later in life advised me against buying) white coats: stain removal is a b**ch, dry cleaners are expensive and eco-unfriendly. moreover, living in a land of constant (sure, slightly exaggerated...) rain and sleet with finnish car owners who are not exactly courteous when it comes to puddles and pedestrians means stains regardless of how careful you may yourself be. as a part of my fashion electra complex (am i hearing freud and jung tremble in their graves? *haha*), i have repeatedly attacked my mom's sensible fashion advice by acquiring white overcoats. i have also experimented with washing them in the machine, with mediocre to decent results. thus, i admit to my mother being right, but i cannot help myself.
see, i really find fairly little that exceeds the indulgence of pulling on a white coat. depending on the material, the addition pure light into an ensemble works as an instant perk-me-up. i have a basic members only windbreaker for the indie rock moments and a classic peacoat in warm wool for the more glamorous winter walks in the park. although they are worlds apart stylistically, both add that slight shimmer of glam.
nonetheless, my favorite is this marella coat i found at stockmann's sample sale a couple years ago. a cotton-linen-viscose -mix creates an interesting texture which dissociates it from lab coats, and the material works well in spring and fall before the cold really sets in. the cut is tailored and sleek with one button closure providing easy accessorizing with scarves.
coat by marella, tee by acne, jeans by cheap monday, shoes by miu miu.
as always, the little details make all the difference. the belt on the coat has a black buckle: a minute detail that adds some edge into an otherwise very classic (and therefore easily ho-hum) coat. another small, but important detail for me is the addition of a gilles & dada skull safety pin brooch and the years-old checkered, slightly ridiculous miu miu lace-ups.
can you – and do you – capture glamour in a single color?
4 comments:
Todella ihana asu! Hienostunut ja kiinnostava - särmä ja puhdaslinjainen.
Valkoinen on ihana, joskin ihan käytännöllisistä syistä hankala väri; ihan kuten kirjoitatkin. Myös mulle valkoinen on jotakin ehdottoman ylellistä: se on jotenkin niin olemuksellisesti puhdas, kirkas, selkeä... Kuten mustassakin, myös valkoisessa vaatteessa materiaali ja pinta ratkaisevat paljon. Tossa sun takissa just ne tekevät siitä ihan älyttömän hienon.
Mä haluaisin harjoitella valkoisen käyttöä muinakin vuodenaikoina kuin kesällä: tyypillisesti olen käyttänyt kesällä valkoisia yläosia (valkoiset housut on mulle sentään jo liikaa. :) ne nuhjaantuu heti ihan hirveän näköiseksi mulla!) asua raikastamassa, mutta muina vuodenaikoina olen sonnustautunut valkoiseen vain hyvin harvoin. Ehkä tosin onkin niin, että ns. murretut valkoiset sopivat mun kalpeaan naamaani talvella puhtaampia valkoisia paremmin.
Mä olen piiiitkästä aikaa rakennellut kokomustia asuja. En tiedä miten elegantisti se onnistuu, mutta omissa silmissäni mustat asut ovat nyt näyttäneet raikkailta ja simppelillä tavalla toimivalta.
kiitos, anna.
musta on olevinaan helppo ja varma valinta, mutta ihan niin kuin sanoit, se voi olla yllättävän vaikea. mun mielestä sun kokomustat kokeilut ovat onnistuneet loistokkaasti ja elegantisti.
tällaiselle suttupossulle valkoisen ylellisyys on ilmeinen, ja aukeaa varmasti myös pienen lapsen äidille. valkoiset paidat ovat mulle todella hankalia, koska mä onnistun aina saamaan ne tahraisiksi. takki on päällä niin rajatun ajan, että todennäköisyys onnistua laskee merkittävästi. ja tietysti osa valkoisen vaikeutta on löytää se oikea sävy itselle: mustan kohdalla samaa ongelmaa ei oikeastaan ole...
Mulla on ollut joskus ihan puhtaanvalkoinen trenssin tapainen takki, se pinttyi piloille. Sama tapahtui valkoisille farkuille. Valkoisia t-paitoja ja toppeja olen harjoitellut viime aikoina, vähän vaihtelevalla menestyksellä.
Valkoisista vaatteista villaneuleet voisivat toimia parhaiten, villakuitu kun ei likaannu kovin helposti.
Yksivärisistä asuista musta on tietysti se helpoin ja toki aina tyylikäs, mutta olen mä joskus pukeutunut kokopunaiseenkin (karpalonpunaiseen sävyyn). Tällä hetkellä mulla ei ole oikein valikoimaa muuhun kuin täysmustaan, kaapissa olevat harmaat vaatteet kun taitavat olla keskenään niin eri sävyisiä, ettei yksivärisyysefektiä oikein synny.
jep, valkoisen ylellisyys taitaa osaltaan perustua sen järjettömään herkkyyteen, joka joko tarkoittaa tarkoin harkittuja käyttökertoja tai sitten tuhlailevaista varallisuutta. valkoisten paitojen nuhjaantuminen käytössä on raivostuttavan nopeaa, puhumattakaan tietysti housuista...
Post a Comment