in the beginning there was milk & honey, the bar that started it all – as far as i know. located in an ordinary residential street low, low, low in manhattan, the members-only speakeasy was famous for creating a list of house rules for its clientele:
1. No name-dropping, no star fucking.
2. No hooting, hollering, shouting or other loud behaviour.
3. No fighting, play fighting, no talking about fighting.
4. Gentlemen will remove their hats. Hooks are provided.
5. Gentlemen will not introduce themselves to ladies.
6. Ladies, feel free to start a conversation or ask the bartender to introduce you. If a man you don't know speaks to you, please lift your chin slightly and ignore him.
7. Do not linger outside the front door.
8. Do not bring anyone unless you would leave that person alone in your home. You are responsible for the behaviour of your guests.
9. Exit the bar briskly and silently. People are trying to sleep across the street. Please make all your travel plans and say all farewells before leaving the bar.
the bar itself is a small, alley-like dark room with a few, leather-lined booths on one side. they need to be reserved beforehand, showing up without a reservation is a strict no-no. although i don't have membership, i got in with a friend some years back. i had the pleasure to witness the bartenders at work by sitting next to the bar, and still remember the experience as absorbing.
acquiring a membership was not easy and everyone had to wait for their turn; the bar was famous for making ethan hawke wait months for his. nowadays the once much coveted phone number for the bar is publicly listed which implies, i guess, that reservations can be made by mere mortals. the house rules still apply and you're not supposed to tell anyone where the bar is exactly... the luring power of secrecy, right?
well, bkln. my first recommendation, the clover club, is for the history inspired cocktail buff. it has a tennessee imported bar from the 19th century: the solid and dark ornamented wood works as a beautiful background for the colorful bottles and the art of mixing. unlike most mixology bars, this one has an open front and more light, but the back is dark and velvety soft just like you'd expect. their list changes often, serves pre-prohibition drinks, and there are delicious informative stories added in the menu for your reading pleasure. the service is impeccable and the drinks balanced. background jazz was slightly too middle-aged to my taste, but suits the bar nonetheless.
photo from the clover club.
the other one goes by the name hotel delmano and follows the speakeasy style of the original classy mixology venues truer than the clover club. nevertheless, there is a bouncer at the door and usually a line where you wait for a seat inside. this is the hipster alternative to clover club's collars and slacks wearing clientele and is apparent also amongst the staff: bartenders are notably rude and obnoxious, but their liquid concoctions work. when we visited the hostess was acting like a dimwit and we voted with our feet after the first drink, but the bar itself was beautiful and my salt'n'pepper martini amazing.
photos from free williamsburg, © noah kalina.
do you find speakeasies and mixology bars appealing – or just anachronistic and pretentious?
6 comments:
Mä saattaisin mennä katsomaan tuollaista paikkaa ihan kuriositeettina, mut en usko, että kovin hyvin viihtyisin. Mä kaipaan olohuonemaisen rentoja paikkoja, joista saisi hyviä drinkkejä - yhdistelmä, joka ei Suomessa juuri toteudu, muualla Euroopassa kylläkin.
joo, tajuan. toivottavasti tuosta ei saanut kuvaa, että nuo baarit olisivat jotenkin pompöösejä. ne eivät kyllä periaatteessa ole ollenkaan.
mulle clover club oli liian "kauluspaita" taustajazzeineen, mutta noissa toisissa kahdessa oli ihan mukava ja rento tunnelma. siihen nähden millainen hypetys milk&honey -baaria kiersi, se oli oikein rento ja kiva. juuri sellaista huomaamattoman erinomaista palvelua. hotel delanossa taas henkilökunnan sekoilu vei maun, mutta muuten sielläkin tunnelma oli kiva...
Hmm, mun mielestä rentouteen kuuluu myös se, että ihmiset ovat tervetulleita paikkaan ilman eri kommervenkkeja.
New Yorkissa kyllä yleensä osataan asiakaspalvelu, se on hienoa. Suomessa varsinkin juomapaikoissa painotetaan yleensä määrää laadun sijaan, ja palvelu on sen mukaista (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).
joo, no noista vain milk&honey kuuluu tähän aitoon vain jäsenille -salakapakkagenreen; muihin pääsee sisälle kyllä ilman kommervenkkejä, jollei jonoa lasketa kommervenkiksi.
nykin asiakaspalvelu on kyllä yleensä hyvää. toisaalta, kun siihen tottuu, niin huomaa valtavia eroja perushyvän ja loistavan välillä. suomessa tuntuu siltä, että usein on kiitollinen vain perushuomaavaisuudesta... ja ihan niin kuin sanoit: juottoloissa sen huomaa eritoten.
Baarimikkona töitä tekevänä olen monta kertaa ihmetellyt, mikseivät suomalaiset osaa käyttäytyä ravintolaympäristössä. Suurin osa ihmisistä on suorastaan hämmästyneitä, kun heille huomauttaa, että odotapas vuoroasi, älä huuda, lakkaa huitomasta jne. Huvittavaa tässä on, että suurin osa niinsanotusti OPPII TAVOILLE muutaman huomautuksen ja viimeiseksi jättämisen jälkeen. En ymmärrä, miten samat henkilöt yleisesti osaavat käyttäytyä ruokakaupassa, pankissa ja päivisin kahvilassa, mutta viikonlopun koittaessa saa heittää öykkärivaihteen päälle ja häiritä käytöksellään sekä kanssa-asiakkaita että työntekijöitä. Yleisesti ottaen asiakkaat viihtyvät itsekin paremmin ympäristössä, jossa viereinen tilaaja osaa käyttäytyä ja odottaa vuoroaan kohteliaasti.
Toisin sanoen, menisin mielelläni katsomaan New Yorkin meininkiä :) Turussa ainakin Castle-baarissa on periaatteena, että huitojille, naputtajille tai huutelijoille ei myydä viiteen minuuttiin -ja se on eräs Turun miellyttävimmistä paikoista. Asiakkaat ovat rauhallisia ja hyväkäytöksisiä ja palvelua kyllä saa ajallaan ilman selkään hyppivää seuraavaa tilaajaa.
min-a, monien suomalaisten baaritiskikäyttäytymisessä on tosiaan toivomisen varaa. useimmat eivät ilmeisesti oikeasti tiedä, että napsuttelu ja huitominen eivät edistä heidän asiaansa, puhumattakaan huutelusta ja baarin päälle kapuamisesta. joku "baariasiakkaan ajokortti" voisi ehkä olla kannatettava ajatus?
nykissä tuollasta näkee todella vähän, mutta kyllä sielläkin tungeksimista tapahtuu ja känniääliöitä taitaa olla maailmassa joku vakimäärä: aina yksi liikaa.
Post a Comment