the greatest difference between finland and nyc seems to be that "acting your age" is a demand that feels utterly unimportant in the city. i mean, you're expected to be nice and polite regardless of your age and maturity is expected from older generations, sure, but after turning 30 your social life, sense of fashion, taste in music, etc. are not expected to change radically towards "more adult". this means that people past 35 can go to indie shows and hipster bars without being sneered at as desperately trying to deny their age – even if they're not rock journalists whose presence seems self-explanatory and who carry an aura of continuous cool youth around them. this said, i enjoy both upscale drinking establishments and grimy (or not so grimy) dives, and will list a few of the latter now.
my number one dive is lit lounge, located in the east village. although i didn't visit this time, from what i've heard it remains the same. downstairs is a rare location for smokers and a very small stage for aspiring indie superstars. some of the most interesting gigs i saw whilst living in the city took place here. the main floor is equally small and dirty, but the music is excellent thanks to a great lineup of dj's (carlos d from interpol has been known to spin here). if you enjoy bars like dynamo in turku or erottaja in helsinki (may she rest in peace... *sigh*), this is your spot.
if you're into cheap (and i mean cheap, like 2$ beer), you've got to visit welcome to the johnsons in the lower east side. definitely the grungiest on my list and a dingy hole that smells hideous is great for boozing up on a budget. an extra touch of going way low are the plastic covered sofas... well, you get the idea.
williamsburg's bar scene evolves in the proficient hands of indie kids, and a new spot seems to emerge every week. nevertheless, there are a couple that deserve kudos for longevity and consistency. first is union pool that opened its doors while i was a resident of the neighborhood. the place used to be an old swimming pool supplies store and some of the related paraphernalia is still part of the interior. the backyard garden is beautiful, the drinks are cheap and the place packed most nights. for some reason i remember seeing some live acts there as well, but it may come down to an alcohol infused memory lapse...
the other one is a newbie to me (although not the neighborhood i was told), called k&m. an old pierogi bar, it is nowadays one bonafide hipster hangout. the bar is small, cosy and the mixed drinks are excellent and, guess what, cheap. the walls and ceiling are painted tin in true nyc style.
my friend's boyfriend was dj'ing there one night and we made plans to pop by. knowing this they offered me a spot for spinning since one of the guys had cancelled, but because my records were in finland and i don't laptop dj, i had to pass. unfortunately, instead of the finnish export star, they needed to settle for someone else, an utter nobody called brace paine from some nondescript band called the gossip... well, i guess that explains the music scene quite exhaustingly. i kinda wished beth would have shown up...
(and brace, i am still really sorry for the flash going off like that. then again, this one is the only decent photo of the night...)
do you like dives yerself or want clean and sleek around you? my next recommendations will be slightly more upscale, i promise...
20 comments:
I'm a dive girl through and through, and very much appreciate your list! IF memory serves, I've spent some fun fun times at Lit, ages ago...
Speaking of age, I sometime feel old old old at my hometown's "cool indie clubs" (which aren't really cool, indie, or proper clubs even), but spirits lift as soon as I hit the Helsinki bars. (Although IF Erottaja changes, I just don't know what to do with myself. I heard promises that "Erottaja bar stays Erottaja bar", but who knows...)
I guess this "too old" feeling is a small-town symptom - bar-hoppers and club-goers tend to be youngish students from even smaller places, and they just don't yet grasp the idea that your interests don't necessarily change as you age, so "a woman of certain age" does get the LOOKS - or the equally unflattering "I didn't know a person YOUR AGE can still look and act like THAT!". Geez. Grow up!
sk, yeah, i kinda figured that you'd appreciate this list. i think we share a love of gritty dungeons...
the age issue is pretty prominent in helsinki, as well, but definitely not as pronounced as it was in turku – or, i can imagine, tampere. we discriminate both ways: "old" people feel old and whine in bars filled with youngsters, the "young" note the "old" with the kind of comments/looks you wrote.
but i hesitate in thinking it only comes down to the size of the city: it is a mindset that can probably flourish in a smaller environment, but it is also a mindset that is related to other sorts of negativity and "order greediness" i.e. the need to control and live in a controlled place. nyc cannot be controlled and i guess people who live there have less of a need to express control or live it out. that said, the whining and looks do happen there as well, just not as much, i think...
You may be right on this not being related to the actual size of a city, but rather to its general ambience. (But then again, cities that attract "people living their lives, doing their things, no matter what age" tend to be bigger.) I've experienced this also in Paris (my version of the city of light revolves around bars and cafes where the arty or fashion crowd let go, and it's really quite surprisingly fun in a relaxed way...), and I guess Berlin would be another bright example.
You're right, it's up to us oldies to stop whining. I don't actually mind being the Oldest Woman Alive most nights out. At least, young hipsters are lovely to look at!
yup, i guess the ambience and the size of the city are interrelated: those who enjoy quite and controlled avoid big and out-of-control.
and yeah, the youngsters need to grow up (and they will, hopefully to older hipsters!), but we need to stop the whine. i don't mind being "old" amongst "young" people – the only thing that's really changed is that i don't know "everyone" anymore, but that's easily fixed by getting to know more people, right? the young beautiful people have amazingly interesting things to say. (and now this is starting to sound i am close to retirement, when in actuality the age-difference we're talking about is around 10 yrs... sad, huh?)
one of my fave pet peeves is to hear friends complain after entering the bar that "oh, everyone's such a kid here..." there's a real need to the "geez. grow up!" don't you think.
I agree 100% with your last comment!
Why limit yourself based on age, when you can get to know fantastic people, "new" and old, all the time? I guess I'm bitten by a Poitive Bug (or too many mugs of coffee) today, but isn't it exciting to think most of life's exciting encounters are still ahead?
Related to this, I should sometime post on why I hate NOSTALGIA (especially amongst my peers) so freaking much.
although i rant and whine at times, i still believe positivity is the only bug you really need. or just immense amounts of coffee...
i look forward to your dissection of peer nostalgia.
Perhaps in the bigger cities there are more similar people who have that relaxed way of thinking. In Finland it's more about the learned behavious of getting that good eduction, then getting married, having children, buying that house and then finally withdrawing yourself from the city life completely.
I don't understand why caring about yourself and keeping up with new things (such as style, nightlife, music) should die down when you turn 30 or have those kids. I refuse to be that way! I remember in L.A. we hung out with 40 year old rockers (who knew Hanoi Rocks guys personally heh) and didn't feel the age gap one bit. Age is just numbers anyway, IMHO.
Oh and I don't like people who complain about the youngsters so much (unless their behaviour is stupid but that's not only with the youngsters, I rather complain about bad music), I think it's possible to have fun if you are with your friends and go with an open mind to any new situation. Like this weekend I hung out with Essi from the Fashion Overdose and she is actually almost 10 years younger than me, however, I didn't feel our age gap at all. Why should I let the age come between our friendship and limit the way I perceive her? No way, Jose. :D
I also have quite a few friends over 30 and they act just the same as me (I got 3 more years to go)... We never really even talk about age issues, we just have fun!:)
anna-maria, douchebags come in all shapes, sizes and ages, and for someone like myself who has friends from a variety of age groups – one of my longtime friends is 64 and she definitely is not a mother figure but very much a friend – i have difficulty grasping the fixation on a number. my fixations are somewhere else entirely, like taste in music or books...
tapping away wayyy too fast: i meant to say douchebags and brilliant personalities... let's not forget the positive, now shall we.
Mitä tulee tuohon, että elämä loppuu 30v jälkeen ja viimeistään sitten, kun lapsia tulee, olen alkanut ihmetellä, mistä tuo kuvitelma oikeastaan syntyy ja ketkä sitä ylläpitävät. Nyt, kun olen 34v. ja minulla on lapsi, ei kukaan ole tullut kertomaan, että olen liian vanha puljaamaan vaatteiden kanssa tai tekemään sitä tai tätä.
Se on kyllä totta, että monet ikäiseni muuttavat kehäkolmosen ulkopuolelle omakotitaloihin, mutta se on heidän valintansa eikä se välttämättä tarkoita elämän loppumista, lähinnä vain sitä, että he arvottavat eri asiat tärkeiksi itselleen. Itselleni taas keskellä kaupunkia asuminen on tällä hetkellä ainoa oikea vaihtoehto, pysyn helpommin järjissäni pienen lapsen kanssa, kun pääsen suoraan ulko-ovesta ihmisen ilmoille.
Yöelämä muuttuu pienen lapsen kanssa väistämättä, jos tapana on ollut luuhata baareissa kaikki viikonloput. Itselläni sellaista tapaa ei ole ollut enää pitkiin aikoihin, olen ollut vanha ja väsynyt jo kauan...
Mitä noihin ikäjuttuihin tulee, olen tuntenut itseni vanhaksi vain Tavastialla, lähinnä rokimmilla keikoilla, koska nykyrokunuorisolla ei tunnu olevan mitään tapoja.
Anun puheenvuoroon liittyen, musta tuntuu, että ihmiset elää niin rinnakkaistodellisuuksissa, Anun ja mun kokemusmaailma ja jotenkin "normaalina" pitämä on kai jotenkin eriä kuin "yhteisen kansan". Ei mullekaan kukaan tule sanomaan, ettei noin sais olla, saati että itse olisin avautunut 40-50-vuotiaille tuttaville ikinä, että alkakaas nyt elää ikänne määrittelemällä tavalla. Siksi mä vähän ihmettelen, kun joka puolella tunnutaan valittavan että "täällä meillä Suomessa kaikki on niin kaavamaista ja säännösteltyä ja plaa plaa", että missä suomessa se jengi asuu? (Tosin olen mäkin joutunut/päässyt kosketuksiin konkreettisesti toisenlaisten elämänpiirien kanssa, vaikkapa suuren suomalaiskaupungin opettajainhuoneessa.)
Maantieteellisilläkään rajoilla ei kaikkea kokemusmaailman erilaisuuksia selitetä, kuten hyvin tiedämme. Kai sitä on tullut valinneeksi joukkonsa jo niin varhain. Mut ihan yhtä totta tää "meidän" todellisuus on kuin se "tavallisempikin", vieraalta tuntuva.
Tällast filosooffiaa.
anu, kuten tuossa yllä kai tuli sanottua, ovat kai pahimmat "ikärasistit" niitä nuoria, joiden mielestä 30 muodostaa jonkin maagisen rajan. se mistä he sen oppivat, on mulle mysteeriin kiedottu salaisuus, mutta melko varmasti suurin osa ihan parinkympin tienoilla olevista kuuluu kyseisen uskomuksen nielleisiin. voihan tietysti olla, että sellaisilla sanonnoilla kuin "nuoruus on elämän parasta aikaa" ja kehoituksilla "nauti, nyt kun vielä voit" on jotain tekemistä asian kanssa.
sitten jos oikein kyyniseksi ryhtyy, niin mun kohtaamishistoriaani kuuluu yllättävän monia sellaisia hetkiä, joissa asioita tehdään niitä hiukan epäillen, mutta kuitenkin "koska niin pitää tehdä" ja "eikö kaikki muutkin tee niin..."
tietenkin mä nyt korostan tässä, että jos nyt joku vahingossa luulee, että mä pidän kehä kolmosen sisäpuolista, lapsetonta elämää jotenkin tietoisempana valintana, niin niinhän ei tietenkään ole. se voi yhtälailla olla seuraus siitä, että tekee vain miten ajautuu tekemään. puhumattakaan siitä, kuinka tietoista se elämänhallinta nyt ylipäätään on.
mutta: ehkä se, että mä ajaudun puheille ja erilaisten tilitystenkaltaisten kohteeksi mitä ihmeellisimmissä paikoissa mitä ihmeellisimpien ihmisten kanssa (enkä osaa lopettaa, koska tunnen oloni epäkohteliaaksi – asia, josta mulle on huomautettu useasti, kun koko pöytäseurue kuuntelee satunnaista dramaattista hyypiötä tuntikausia tai mä en pääse lähtemään kotibileistä ennen kuin illan emäntä poistaa mun olkapääni nyyhkivän naaman alta....) niin mun mielikuvani on se, että aika moni uskoo siihen, että ihmiselämällä on selkeästi, jossakin määritelty kulkurytmi, josta ei tule poiketa (paitsi hörhojen ja taiteilijoiden). se ei vaadi perusteluja eikä sen tarvitse edes olla se, mitä itse haluaa. ihmisillä on katsos VELVOLLISUUKSIA, vaikka mulle ei ole ihan täysin selvinnyt keitä kohtaan nämä velvollisuudet on...
saattaa siis olla että niiden nuorten lisäksi tuollaista ikäajattelua ylläpitävät myös ne, jotka uskovat tuohon ylläolevaan elämänkulku-juttuun. kyllä mä ainakin sellaisia tunnen ja aika monta, vaikka eivät he ihan lähipiiriini kuulukaan...
sugar kane, rinnakkaistodellisuus tulee vastaan joka päivä lukiessa hesaria ja viimeistään keskustelupalstalle eksymisen seurauksena. aina kun mä kuvittelen päässäni jonkinlaisen koherentin kuvan suomesta ja suomalaisista, mä haahuan sinne ja huomaan olevani aika erilaisessa maassa kuin mun lähipiirini antaisi ymmärtää.
nykin suhteen voin vielä ylläpitää jonkinlaista harhaa ja ajattelin sallia sen itselleni: eläköön unelma!
Mun työkavereissa on muutamia sellaisia, jotka seuraa juurikin tuota "perinteistä" kaavaa. Esimerkiksi yksi heistä on 32v. ja sai juuri lapsen. Meillä tuli keskustelua shoppailusta Jenkeissä ja hän oli käynyt siellä Forever 21-liikkeessä. Ei kuitenkaan voinut ostaa sieltä mitään, koska "oli liian vanha" ja "jos olisi ollut muutaman vuoden nuorempi", niin siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa ostettavaa (mm. mekkoja). Hän siis piti valikoimasta, muttei voinut ostaa ikänsä takia sieltä yhtään mitään. Forver 21 myy kuitenkin aika klassistakin kamaa, joten en tajua mikä oli ongelma. Kyllä se malli jostain opitaan, mulle ei kyllä ole koskaan toitotettu mitään valmista stooria esim. kotoa käsin. Onneksi itselläni ei näytä innostuksen kohteet laantuvan, vaikka lisää ikää kertyykin mittariin vuosi vuodelta. :) Ihanaa, että meitä on täällä muitankin. :)
Heh, mä kävin viime vuonna (33-vuotiaana, mutta vasta lasta suunnittelevana...) Century21:ssa ja mun mielestä suurin osa valikoimista oli liian tätimäisiä mun makuun (tangot pursuilivat sellaisia amerikkalaisten kotirouvien kukkamekkoja).
Valmiin kaavan mukaan meneminen on yksi tapa, mutta vähintään yhtä paljon näkee sellaisia kolmekymppisiä tai vähän alle, jotka rajoittavat valintojaan, etteivät vaikuttaisi liian aikuisilta. Jonkinlaista aikuisuuden pelkoa siis.
No nyt meni sekaisin Century21 ja Forever21, liian vähän kahvia tänä aamuna... kävin mä Forever21:ssäkin kurkkimassa, mutta se oli jotenkin yleisilmeeltään liian teinimäinen mulle - enkä nyt tarkoita, että olisin liian vanha sellaisiin vaatteisiin, ne olivat mulle ennemminkin liian kesyjä ja laaduttomia, massakamaa siis.
anna-maria, tuon tyyppisistä tilanteista tulee aina mulle hiukan surku, mutta toisaalta monet ihmiset saavat vähintään yhtä paljon tyydytystä siitä, kun tekevät "oikein", kuin siitä, että he tekevät kuten haluavat. molemmat vaihtoehdot ovat kai silloin tasa-arvoisia, ellei haluta jumittaa jonkun vapaan tahdon ehdottoman arvon varassa...
anu, näinhän se menee. kaavan välttäminen tai sen kyseenalaistaminen on tietysti luonnollinen vastaliike kaavamaisuudelle – molemmat tukevat sitä, että kaavamaisella jatkumolla on vahva paikka meidän yhteiskunnassamme.
Piti vielä sanoa, että tän kyseisen tyypin tyyli oli muutama vuosi sitten (ennen avioliittoa ja lasta) paljon värikkäämpi ja "teinimäisempi" kuin esim. minulla. Hänhän oli tosiaan pitänyt liikkeen valikoimasta, mutta ei voinut muka sortua niihin vaatteisiin ikänsä takia. Tätä yhtälöä en vieläkään käsitä...Miksi rajoittaa itseltään jotain, josta pitää, ihan vain pelkän imagon tai ikäseikan vuoksi? :D
Ymmärrän hyvin kyllä sen, että jos vaatteet ovat liian teinimäisiä ja eivät tunnu omilta (en itsekään osta vaatetta jos näin on), mutta kun ei ollutkaan kyse siitä. Tässä tapauksessa annettiin ulkoisten paineiden viedä kaikki ilo elämästä...Suomalaisilla on aika tiukassa myös se "emmie kehtaa"-meininki, jota on muuten toinen juttu, jota en ymmärrä. Toinen ääripää on toki tuo "aikuisuuden pelkääminen", en ehkä ihan sillekään linjalle lähtisi. Kultainen keskitie lienee paras?:)
Mutta aivan mahtavaa Anu, että sinulla on rohkeutta ja intoa jatkaa muotiharrastusta, vaikka elämäsi on nyt vakaammalla mallilla ja varmasti teidän vauveli vie suuren osan huomiosta. :)
Ei muotiharrastukseen kyllä rohkeutta tarvita (kuten sanoin, ei mun valintojani ole kukaan kyseenalaistanut... enkä kyllä kuuntelisi vaikka yrittäisikin), intoa sitäkin enemmän.
Itse asiassa olen huomannut, että muoti- ja tyyliblogien maailmasta löytyy useampia sellaisia kirjoittajia, joilla on jo lapsia, eli en minä mikään harvinaisuus sentään ole (lähimpänä esimerkkinä vaikkapa Meidän Pariisin Anna, joka käy täällä usein kommentoimassa).
anna-maria, niin kyllähän tuossa tulee mieleen kaikenlaista ja vähän jopa sellainen olo, että ottaisi toista harteista ja vähän ravistaisi "haloo, sä tykkäät niistä!"
mutta kuten sanoin, voi hyvin olla, että hän saa yhtälailla tyydytystä ja iloa siitä, että pukeutuu kuten hänen ikäisensä "kuuluukin" eikä ainakaan herätä (kaltaisissaan) kanssaihmisissä epäilyjä siitä, että hän yrittää olla jotenkin "erikoinen" tai, herra paratkoon, "nuorekas". monille on tärkeää osoittaa, että tietää miten "pitää olla". sekin on mun mielestä ihan jees. saavat sitten taivastella meitä erki™ -tyyppisiä tätejä...
anu, onhan muotibloggaavia äitejä varmasti paljonkin. eri juttu on tietysti se, että kolahtaako ne jutut tällaisen "vastuunpakenijan" (kiähkiäh) otsalohkoon vai ei. sun ja annan kyllä kolahtaa ja se on hienoo se!
Post a Comment