Monday, February 9, 2009

recessionista.

i remember people around me talking about giving up shopping or diminishing their spending for significantly over a year now. as a topic of conversation, consumer boycotts and trying to buy less have appeared regularly since my teen years, but for the past year buying less has been trendier than ever. many people talk about taking a full break from shopping for a month, half year or even a full twelve months. i really admire people for their ability to do that.

there are different reasonings behind making the choice of consuming less. ecological reasons are by far the most popular, and ethical considerations drive an increasing number of people to think carefully before buying. origin, washability, longevity and combinability are all important factors when making a morally sound consumer choice although finding a combo where everything is ethically in order can sometimes feel like a battle bound to fail.

however, other arguments appear almost as often. an interesting one is concentrating on what you already have, i.e. many of us have become so accustomed with updating our look with new items that we forget the many exciting things we already own. buying something new also seems to interfere with the process of creativity and our ability to combine individual garments in novel ways. taking a break from shopping can reaffirm our love for the existing contents of our closets. therefore, going shopping in your own wardrobe can be a refreshing experience which is both ecological and frugal.

and since we are in the middle of a full-blown economic crisis (or approaching it, depending on whether you work in finance or not...) a reason which has become acceptable to utter nonchalantly over coffee as of late is the lack of money. it may be that people save because of the recession or that they’ve lost their jobs – i’ve witnessed around three people a week report losing their jobs or fearing that they will at facebook alone. while most people enjoy exactly the same income and we’re supposed to keep the capitalist wheels rolling by consuming as we did, many find themselves scrutinizing their spending habits, and defer more expensive purchases and completely abstain from quick fixer-uppers.

i have had my ecologically spurred episodes, but they’ve never been exactly long lasting. when it comes to comfort shopping, i am terribly weak-willed and my ability for self-deception is notorious when it comes to clothes. i do dwell on ethical matters, but have trouble acting according to my deepest convictions. i also revisit and re-evaluate my closet regularly, but have tended to concentrate on what is missing rather than what i already have.

my weakness is the inability to reassess my consuming without being forced. dualistic to the bone, abstract reasoning, however detailed, hardly inhibits my corporeal shop-a-holic and i have to suspect the ghost in the machine is definitely not in control of this fashion cyborg. i admit to being one of those young women who believed that an outfit could be destroyed by heels half-an-inch too low (which obviously meant i needed a new pair just perfect for the outfit), and who never wore the same party dress twice (meaning that one wedding crazed summer i had the opportunity to convince myself – and it wasn’t that hard, really – that i desperately needed six new dresses). i religiously started my weekends by ”reinventing” myself with a new top or dress which i often wore just once, if i ended up wearing it at all. there are still a couple of items in my closet with tags.

everything changed because of the fact that i chose to take a sabbatical, sell everything valuable i own (well, my apartment...), and live off my savings right before what’s been described as the most devastating global recession. re-entering the job market at a time when everyone is being laid off has taught me – obviously – that telling the future is not my forte, but also that i can consume less and feel quite content. i have learned to love many of the clothes i already own, realized that i do not need several egg shaped black dresses and that i can wear the same outfit to a party more than once. actually, the fact that i can speak of ”outfits i rely on” is news to me.

it is embarrassing in a way to realize that i have close to no control over my whims and desires. i thought i was more rational than i seem to be. when i started to run out of money at the end of my sabbatical, i hesitantly grew more cautious with how i spent my vanishing funds also because finding a new job proved more difficult than i predicted. new appreciation in longevity and good quality became something of an epiphany because they mattered more: quality turned out to be more than just an aesthetic and a feel of luxury since it became also something i would enjoy repeatedly and count on. i have finally learned to leave items i feel slightly iffy about at the store in the store. i am not concerned with reinventing my look every single weekend and am happy to reuse outfits i have learned to love. nowadays, i shop very little and, thus, am much closer to my moral aspirations.

all this said, i wouldn’t mind a crazy shopping spree in new york city, and once i get my finances back in shape, that is exactly what i will do. be it my diminutive act of recession suffocation.

5 comments:

Anonymous said...

Erinomainen teksti, kiinnostava ja analyyttnen!

Oman kulutuksen hillitsemisestä on viime aikoina kirjoitettu aika lailla - ja useimmat jutut kyllä jäävät argumentaatiossa melkoisesti tämän sun pohdinnan varjoon. Olen ollut aika huvittunut välillä kun olen lukenut näitä lamakulutus-juttuja: eilenkin mun mies siteerasi jotain juttua, jossa joku tredityyppi hehkutti et on niiiin typerää ja ennenkaikkea EPÄTRENDIKÄSTÄ maksaa tällä hetkellä vaix laukusta 2000 euroa - tällä hetkellä KUULUU ostaa luksusta huipppuhalvalla ja tehdä löytöjä!! (mä sit vaan pikkusen mietin, et onko se välttämättä koskaan niin in laittaa kassiin pari tonnia ja mistäköhän noita huippuhalpoja luksusjuttuja sit löytää??)

No, anyway: mä oon jo vähän pitempään tehnyt löytöretkiä pääasiassa omaan kaappiini ja muutamille kirppareille. Mä en vaan nimittäin löydä MITÄÄN kaupoista täällä Turussa (paitsi että B-Butik on tietty ihana!). Ihan hyvä vaan, tietty. En tiedä sitten, johtuuko se siitä et oma maku on kehittynyt liian friikiksi, oon liian kranttu matskujen jne. suhteen tai et kaupoissa on oikeesti yksinomaan tylsää tarjontaa. Mut ainakin rahat säästyy.

stellagee said...

kiitos, heh, taisi olla miehesi kanssa samainen teksti, joka mullakin aiheutti halun sitten lopulta kirjoittaa tämän tekstin. onhan se tietysti totta, että kerskakulutus on nyt epätrendikästä, mutta oliko se koskaan fiksua, niin se jäi hieman siinä jutussa epäselväksi -- ihan kuin se olisi ollut joskus sitä.

noita luksuslöytöjä muuten voi tehdä esim. nykissä, koska kaikki alentavat tuotteitaan hulluna. raporttia on tullut fendistä -80%:lla sun muuta eli kai se sitten on huippuhalpaa. tai ei...

turussa on tosiaan ankea tilanne myös tällä saralla, mutta siellä asuessani löysinkin nettishoppailun "ilot" (lue: addiktion).

mun kirppari-intoni on aina ollut hiukan puolittainen, koska en jaksa penkoa ja nettiostelun seurauksena vielä vähemmän. tarvitsisin ostokaveriksi jonkun sugar kanen tyylisen kirppishaukan, joka bongaisi ne loistotuotteet mulle.

kirpparivaatteiden sijaan olisi hienoa, jos eettistä kuluttamista voisi harjoittaa vähemmällä vaivalla. anun tekstissä ollut oivallus siitä, että kokonaisvaltaisesti eettisten ja uusien (paradoksi?) vaatteiden saatavuus varmaan paranee, kun ekotrendi menee tässä muodossaan ohi, taitaa olla totta. sitä odotellessa.

Anonymous said...

Joo, on tosiaan totta et aleprosentit on nyt olleet hurjia - ja kamaa myös runsaasti saatavilla (verrattuna "tavalliseen" ale-tilanteeseen). Fendi ei olisi mulle varmaan edukasta edes hurjilla aleprosenteilla, mut olen minäkin ilmiöstä päässyt hyötymään. Hommasin hiljattain mm. syksyllä himoitsevani Vibskovin neuletakin varsin edukkaasti. En olisi uskonut, että kyseistä takkia (oikeassa koossa) löytyy alennusmyynneistä, ja viel hyvällä prosentilla. Onneksi ei ollut syksyllä rahaa ostaa sitä täysihintaisena! :)

Kirpparihommaan musta jotenkin harjaantuu. Pari vuotta sitten mä koin etten löydä ikinä mitään ja ihmettelin miten muutamat kaverini löytävät aina ihan uskomattomia juttuja. Mutta sitten muutaman onnistuneen löydön jälkeen se jotenkin "aukesi". En ikinä pengo pitkään, vaan jotenkin hyvät jutut nousee haukansilmäni ansiosta massasta aika helpostikin. On tosin sanottava (kuten on Anun kanssakin ollut puhetta) että kirpparitarjonnassa Turku kyllä hakkaa Helsingin keskustan ylihinnoitellut mestat mennen tullen.

Ekotrendin loppumista saamme luullaksi odottaa pitkään. Kuten Anun blogissakin kommentoin, ekotrendihän on aivan loistava juttu kaikille liikaa shoppailuaan poteville länsimaisille ihmisille, eli meille. Kyllä se, että kuluttamisesta tehdään "hyvä" juttu tulee varmasti puhuttelemaan isoa osaa kuluttajista pitkään - oli se sitten miten läpinäkyvää markkinointikikkailua tai näennäistä vihreyttä hyvänsä.

Anonymous said...

Missähän toi luksuslaukkujuttu oli, mäkin muistan lukeneeni sen ihan muutaman päivän sisään, mutten muista mistä...

Mullahan on kans meneillään kuluta vähemmän -projekti, mutta mun tarkoitukseni on lähinnä valmistautua siihen, että mun tuloni tulevat putoamaan seuraavan vuoden aikana. Oikeastaan vähän hassua, että meininki on niin trendikästä just nyt. Mulla on vastaavia projekteja meneillään aina, viime vuonna pyrin keskittymään laatuun määrän sijaan, mutta siinä ei kyllä jäänyt rahaa säästöön yhtään enempää (ellei sitten tulevina vuosina, kun ei tarvitse uusia vaatevarastojaan niin usein).

Ja mun mielestä Helsinginkin tarjonta on suurimmaksi osaksi tylsää, mistä johtuen myös mä olen löytänyt nettishoppailun ilot... auts. Mutta muutama vuosi sitten en olisi kyllä uskonut itsestäni, että jonain päivänä en enää jaksaisi haahuilla kaupoissa. Joskus kuljeskelu ja satunnainen ostelu oli mulle ihan toimivaa ajanvietettä, nyt en millään jaksaisi lähteä etsimään mitään.

Lomareissut tietysti ovat eri juttu, erilaiset valikoimat virkistävät. Itse en tosin osaa pitää New Yorkia erityisen hyvänä shoppailukaupunkina, mulle paras on jo pitkään ollut Barcelona.

Viherpesusta tuli vielä mieleen, että eilen viimeksi pisti korpeamaan se, että on olemassa myös ekokännyköitä, joiden kuori on tehty kierrätysmatskusta ja laturi kuluttaa tavallista laturia vähemmän sähköä ollessaan seinässä kiinni ilman kännykkää... mun mielestä vuonna 2009 kaikkien kännykkälaturien pitäisi olla sellaisia. Eli tuota samaa vitsausta löytyy ihan joka puolelta.

stellagee said...

anna: varmasti harjaantuu, kyllä, mutta mun kärsivällisyyteni ei oikein riitä... siksi kaipaankin esimerkiksi nykin pieniä vintageputiikkeja valtavasti, koska pieni koko helpottaa hallintaa.

anu: tuo viherpesu juuri teknologian alueella hämmästyttää (ja vähän suututtaa) muakin. miksi ihmeessä tuollaisia sovelluksia ei oteta kaikkialla käyttöön?