while walking my dog this afternoon i popped into the greendress, a new eco-chic boutique that opened last week. they offer carefully selected vintage pieces that were moderately priced, some new eco-fashion and their own collection made of second-hand materials.
as i browsed through their selection it was apparent that the items were mostly good quality and the number of designer pieces was quite considerable. they also function as a consignment store which actually is something i could use. the garments needed an indication of size in addition to price, since at times i had trouble figuring out whether a dress would be worth trying on or not. all in all, it really seemed like a store i could frequent.
what was surprising was the complete lack of attention i got. as i stepped in steering my dog (she's blind and stairs are a hassle) and looked up to greet the salespeople, i was met with an avoiding glance. no hello. nada. zip. after i was done browsing through the entire store, another salesperson greeted me briefly, but disappeared faster than i had time to respond. when i left, they brought another customer (or friend) a cup of coffee, but ignored me leaving the store...
maybe they were busy. perhaps i didn't look like a potential customer with my sloppy beanie and loose jeans. i hesitate to believe they are rude people since they explicitly invite people over to the store for coffee and cake on their website.
the idea behind the store is great, but minimal sucking up to random walk-in customers (such as greeting them) is kinda required for running a profitable business. a concept relying on approachability is antithetical to the experience i got. not a good start.
6 comments:
Satuin sopivasti lukemaan tämän ennen töistä lähtöä, joten pistäydyin työmatkalla tsekkaamassa liikkeen. Mua kyllä tervehdittiin mennen tullen ja kehotettiin vielä kysymään, jos kaipaan apua.
Mutta mun taas täytyy sanoa, että liikkeen valikoima ei tehnyt vaikutusta - hienoa kamaa sinänsä kyllä, mutta ei juurikaan mun makuuni.
kivaa, että sulla oli parempi kokemus noin palvelullisesti. mä taisin vain osua jotenkin huonoon hetkeen...
Että tollainen huono palvelu voikin risoa! Jätän kyllä tavarat ja vaatteet kauppaan jos palvelu & tunnelma ei miellytä. Hyvä palvelu on osa sitä koko ostokokemusta ja harva liike myy niin erikoista tavaraa että se yksin riittäisi.
Edellisen kerran törmäsin vastaavaan kun poikkesin Turussa hankalasti erään talon sisäpihalla sijaitsevaan liikkeeseen nimeltä Televisio. En edelleenkään tiedä oliko liikkeessä kaksi myyjää vai yksi myyjä ja hänen kaveri mutta heillä oli niin kiire jutella keskenään etteivät ehtineet minua - liikkeen ainoaa asiakasta - edes tervehtimään.
Ei niitä huonoja hetkiä saisi asiakaspalvelijalla/liikkeellä vain olla. Itsellä kaikki työt on ollut asiakaspalvelua, ja silti (tai sen vuoksi) olen sitä mieltä että asiakkaan ei tarvitse olla sitkeä ja antaa paikalle uusia mahdollisuuksia.
Vanhan sananlaskun mukaan, hyvästä palvelusta tulisi kertoa yhdelle ja huonosta kymmenelle ja se on just niin. Valitettavan usein itse suitsutan jos saan hyvää palvelua -senhän pitäisi olla sääntö eikä poikkeus!
Vielä keuhkoan sen verran, että jos myyjä arvioi asiakkaan rahallista arvoa vaatetuksen perusteella, niin aika metsään menee. Kyllä monet ketkä käyttää paljon rahaa ostoksiin, ovat pukeutuneita ihan normivaatteisiin ja saattavatpa helsingin perijätkin tallustella tuolla ihan kulahtaneissa vaatteissa :) vaikka tietysti kaikkia pitäisi palvella yhtä hyvin, mutta totuus on usein muuta. Raha se taitaa ratkaista tälläkin osa-alueella.
Välinpitämättömyys on kieltämättä ärsyttävää, mutta vielä enemmän kiehuttaa pakkomyyjät.
Kuten eräässä liikkeessä Helsingissä, jonne jätän nykyään menemättä - inhottaa kun ei saa katsella ympärilleen ilman että myyjä repii joka ikisen etäisesti vaatekappaletta muistuttavan tuotteen tangolta ja luettelee myyviä sanoja. Ahdistun enkä tiedä mitenpäin pitäisi olla :D
asiakaspalvelu on tosiaan aika hienovarainen juttu: toisaalta pitäisi olla tavoitettavissa, mutta ei tyrkky. omat huonot hetket kuuluu unohtaa, koska asiakkaan kannalta ne ovat yhdentekeviä ja yleensä vaivaannuttavia. eikä tietenkään voi arvioida asiakasta tämän ulkoisen asun perusteella.
mäkin olen maria veitolan viime trendi-kolumin perusteella ostoskäyttäytymiseltäni flaneur, eli shoppailen (eli kiertelen kauppoja) elämyksiä varten ja jos jostain pidän, se tarttuu mukaan. en odota kovinkaan paljon palvelua.
tässä tapauksessa luulen, että saamani kohtelu tuntui siksi kuin iskulta päin kasvoja, koska olin kuullut greendressin omistajista hyvää ja mediassa annettu kuva oli todella positiivista tunnelmaa korostava. päinvastainen käytös tuntui hyvinkin henkilökohtaiselta loukkaukselta, jolle en mitenkään keksi syytä...
Post a Comment