Friday, February 27, 2009

lbd(j).

i've been the resident dj at kiasma's openings for over a year now. this week's opening was photographer ola kolehmainen's exhibition titled a building is not a building. he is one of my favorite finnish photographers with his minimalistic style and impeccable and playful eye for detail. his images are derived from structure and patterns which form large, almost sculpture-like constructions.

dj'ing at kiasma is no mean feat, and not because i consider it a great honor, but because the feedback i need to deal with is often horrendous and inexplicable. to the despisal of many snobby middle aged culture junkies, i play (and am paid to play) whatever i desire to keep the party going until the bar closes. thus, i am there as an employed artist and entertainer. if i were a jazz singer or a pianist, i doubt these ladies who enjoy high culture would forget their manners and complain to me that i "ruined their entire evening" even if they didn't like what i sung or played. i have been asked whether i was "sick in the head" by a prominent gallery owner and forced to listen to a long complaint summing up with "this place is not for the youngsters!"

if anything, i've learned that it is incredibly surprising how many people believe that status -- whether real or imagined -- is an excuse for a lack of manners. it may not be newsworthy to mention (ever think of going to a museum opening to party?), but large museums can't seem to hold onto their opening guests who tend to leave after seeing the show, and my role is to keep them happy at the bar drinking the night away. thus, i play with the intention of turning the museum into a lounge/club. so far it's worked out great and an increasing number of guests stay until closing time.

obviously, i need to dress the part, too. miss coco had it right: you cannot go wrong with a little black dress. finding the perfect one is a similar quest to finding the impeccable white tee or the ultimate pair of black pumps -- once you're certain you nailed it, there is always a detail that would bring the dress a notch up. despite mademoiselle chanel's original idea, one lbd hardly ever works for all occasions, although a simple boatneck, 3/4 sleeve, knee-length wool voile dress might be as versatile as a garment ever was.

therefore, i have several lbd's. as i counted through my predominantly black closet, i found 9 and there's more in the storage. there's everything from strict business to slinky 'n silky.

my choice for this opening was found as i strolled through some high street stores. definitely not classy, but rather on the trashy side, i grabbed this fully sequined version at h&m, added a pair of quirky heeled zara pumps, a leather cuff and my favorite earrings from all saints. the length made me wonder whether it was museum safe, but i gave it a go anyway.

6 comments:

Anu said...

Vai että museo ei ole nuorison paikka, tsk... julkinen tila se taitaa kuitenkin olla. Keski-ikäiset ns. kyldyyritädit ja -sedätkin tuntuvat usein olevan varsin suvaitsematonta jengiä kaikessa kyldyrellissä avarakatseisuudessaan. Dj nykytaiteen museossa ei selkeästi aina mahdu Kulttuurin määritelmään.

Tyylikkäästä asustasi (se on minusta juuri sopivalla tavalla "trashy" kulttuuritilaisuuteen, joilla on usein taipumusta kääntyä liian totiseksi pönötykseksi) tuli mieleen, että minä en edelleenkään omista yhtään ainutta määritelmän mukaista little black dressiä. Pari mustaa trikoomekkoa löytyy, mutta nehän eivät käy. Pitänee ryhdistäytyä tämän asian suhteen.

stellagee said...

joo, se nuorisokommentti sai mut haukkomaan henkeäni... se vielä kerrottiin mulle vahvan suomalaisen aksentin kera englanniksi (ajatteli varmaan, että olen ulkomaantuliainen, kun oikein kiasmaan pääsen soittelemaan...) täysin ignooraten sen, että tein siinä töitä ja koitin miksata.

joka ainoa kerta saan aika suoranaisesti törkeitä kommentteja, mutta suurin osa onneksi pitää ja hyvää palautetta tulee valtavasti. muutama törppö joukossa pistää helposti mielen matalaksi, vaikka valitus onkin aiheetonta -- ainahan voi vaihtaa paikkaa, jos tunnelma ei miellytä...

klassinen, toimiva lbd on kyllä aikamoinen pelastus, kun tarvitsee pukeutua nopeasti paikkaan, josta ei ole ihan varma.

Anna said...

Mä olen kanssa joutunut erinäisissä yhteyksissä melko paljon tekemisiin ns. fiinien kulttuuri-ihmisten kanssa, ja joutunut ikävän usein myös toteamaan, ettei sivistyksestä ole tietoakaan - mulle kun se tarkoittaa etupäässä hyviä käytöstapoja ja kykyä ymmärtää kulttuuri-ilmiöitä laajasti typerät ja yksinkertaistavat erottelut ja rajanvedot (kuten korkea- vs. populaarikulttuuri jne.) unohtaen. Sivistyshän on ennen kaikkea uteliaisuutta, eikö totta? Tarkoitan, että vaikka dj-meininki olisikin jollekulle vierasta, fiksu ihminen suhtautuisi siihen avoimesti ja kiinnostuneesti.

Asu on makea - ja ihailen ja kadehdin sun pikkumusta-kokoelmaasi! Mulla on oikeastaan vain yksi oikea pikkumusta, onneksi tosin mieleinen ja kiva, mutta ei pari lisää pahaa tekisi.

stellagee said...

samaa mieltä sivistyksestä ja uteliaisuudesta, ja kovasti toivon, ettei musta tule samanlaista "oikeaoppisuutta" puolustavaa kulttuurinharrastajaa, kun tästä ikäännyn vielä enemmän.

ja kiitos kehuista, otan seuraavaksi työn alle sun haasteen...

Katariina said...

Löysin sun blogin ihan äsken ja vaikuttaa hurjan kiinnostavalta, oon tätä just lukemassa läpi. Kommentti oli pakko jättää, koska tuo sun rannekoru on tosi kaunis enkä ole aiemmin missään törmännyt samanlaiseen. Mistä se on ja kenen tekemä/suunnittelema? Toivottavasti ei ole ainakaan yksittäiskappale, heti heräs kiinnostus saada itsellekin tuollanen.

stellagee said...

kiitos, ja tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan, katariina!

rannekoru on valitettavasti ikivanha h&m-ranneke, siis tyyliin vuodelta 1999. :(