Wednesday, January 28, 2009

vanity ink.

honey junkie suggested a spring time craze for tattoos, and i must admit to my urge growing with the weather getting brighter. while it is partly a seasonal desire, my quest for the perfect half-sleeve has taken years and there are several reasons behind the delay.

first, i've been uncertain whether i'd grow out of the fascination. i may be spontaneous when it comes to my looks otherwise, but with permanency my binary self reveals its true internal contradictions: tattoos are a lifelong commitment. nevertheless, since the desire to get ink on my arm has not diminished throughout the years, i think i just might be ready.

second, as we all know, tattoo trends come and go. my skin already carries the stigma of early 21st century tribal fad, but luckily situated, ahem, somewhere a bit more private. i fear that whatever i choose as my skin adornment, it will look outdated in a year or two. the thing is, everything you may consider classic nowadays (like cherries, sailors, etc.) should be reassessed remembering what was said about tribal tattoos a few years ago... remember? classic and timeless. sure, at their time. but again, i believe i've finally come to terms with getting stuck in an era and must stay true to my present likes and dislikes. que sera, sera, right?

third, i feel torn between visible and concealable. my other tattoo is on my scalp and, presently, covered by hair which is sometimes very frustrating: i really like it, but to show it off i'd have to shave my head. then again, i feel unsure if i want to be stuck with long sleeves later in life if my tat shows signs of aging earlier than my skin does. this particular hesitation really baffles me since i am not exactly the kind of a person to take aging very seriously. my propensity is to take my fashion seriously, i guess.

fourth, i really wanted mine done completely in white ink. i realized that it would most likely look almost like a scar and would probably be mistaken for one. i didn't mind. the problem is that white tattoos are technically extremely difficult to produce and prone to failure, and no-one would even start designing one for me. it has taken me about two years to grow into imagining colors on my arm.

fifth, and most importantly, i have not found an artist i trust. i am quite sure there are excellent artists out there, but it is my skin, after all, and the only one i have. my friend who's responsible for inking me before relied on my own drawings, but for something bigger i'd need professional help. moreover, his style has evolved towards a direction i do not fancy which means he's out. it is crucial to find the previous work of the artist (and they are artists!) admirable, not only subject-wise but in terms of execution of finer details.

my wait may be over: i found an artist! i asked a friend whose tats i really liked and he gave up the person responsible. her name is saira hunjan and her designs are feminine, intricate and pretty. the problem is that she's in london. i visit the city regularly, but to book an appointment (or several) for sporadic weekend visits may prove a hassle. i will try, nevertheless. and i'll keep ya updated...

11 comments:

Anni said...

Vau, hieno varsinkin toi selässä oleva tatuointi!

Ajattelin pistää näin randomisti haasteen sulle, ohjeet blogissa jos kiinnostaa :)

stellagee said...

nuo ovat todella upeita. ja kaverini kaksiväriset kuvat ovat myös hienoja...

kiitos haasteesta; tylsä juttu, mutta ohjeiden mukaisen kuvan postaaminen olisi vaatinut lähes koko kuvan sumentamista henkilöllisyyksien suojaamiseksi, joten täytyy jättää väliin. huijaaminen olisi kuitenkin vielä tylsempää...

saa kyllä heittää haasteilla muutenkin!

Anonymous said...

mä tajuun niin kaiken. maire ja tatskat ja varsinki tatskatut (meri)miehet ja moi. mutta mutta, eihän mulla ole ensimmäistäkään kuvaa ihollani. mullahan on haaveissa just ankkurt ja nuolet&sydämet, merenneitoo ja bla bla.. mut sit just se et se on mun iho, ikuisuus ja mitä sit ku jiku ryssii mun ankkurin ja moon loppuikäni vitun ruma tussu käsivarres..

in any case, must sun kandeis ajaa tukka taas koska a)sheivatut tytöt on sama ku tatskatut (meri)miehet ja b)sun kallossas on ihan vitun hieno kuva

Sugar Kane said...

Onpa kauniita noi esimerkkitatuoinnit! (Munkin blogissa on sulle toi sama haaste, feel free to ignore)

Mä oon tullut siihen tulokseen, että vaikka tatuointeja ja niiden tarinoita rakastankin - ja oon ihan fiiliksissäni siitä, että aikanaan meikäläisten vanhainkodeissa näkyy paljon ryppyista, venynyttä kuvamateriaalia (Tatuoinnin hienous on just se ikuisuus ja elämän mukana meneminen) - mä itse en sellaista halua, se näyttäis just mun iholla vieraalta.

Anonymous said...

Mä tykkään erityisesti noista perhosista, mutta mulla on sama juttu kuin Sugar Kanella, en sitten kuitenkaan haluaisi kuvaa omalle iholleni. Mulla ainakin on se ongelma, ettei vielä kertaakaan ole tullut vastaan sellaista kuvaa tai edes ideaa, jonka voisin kuvitella tuntevani omakseni vielä vuosien päästäkin.

Noista vanhojen tatuoinneista tuli mieleen, että meidän perheessä ainoa, jolla on tatuointi, on mun yli 80-vuotias isoisäni. Sillä on sellainen perinteinen merimiestatska, majakka ja myrskyävä meri ja alaston nainen... joka on kuulemma otettu Kööpenhaminan Nyhavnissa joskus, kun isoisä oli jotain 15 vee. Se tatuointi on nähnyt aikaa ja on sen näköinenkin.

Anonymous said...

Hienoja tatuointeja - just sen tyyppisiä, joita itsekin voisin ajatella jos joskus hankkisin tatuoinnin. Mun kampaajalla (mies) on älyttömän hienoja tatskoja ja ihailen niitä aina kun käyn hänellä - mut totean sitten vain että ei taida kuitenkaan olla mun juttu. Pelkään niin kamalasti sitä et joku menis pieleen tai että vaikka allergisoituisin tatuointiväreille herkkäihoinen kun olen. Ei taida tatuoinnit sopia tällaiselle ikuiselle hermoilijalle ja epälilijälle!

Tykkään Sally Janen blogista, ja hänellä on kanssa musta kaunis tatuointi: http://sallyjanevintage.blogspot.com/search?q=tattoo

stellagee said...

onneksi niitä mokia tapahtuu aika vähän enää nykyisin ja ammattitaitoisille tyypeille vielä vähemmän... tosin sitten mieleen tulee martina aitolehden "were there is will, there is road" -fiasko ja sitä miettii aika tarkkaan ainakin tekstin hankkimista ihoonsa...

maire: sulla pitäisi olla se seilori ja ankkuri... ja et ole ainoa, joka painostaa mua tukan ajamiseen. katellaan tässä tätä elämäntilannetta eteenpäin ja mä saatan olla kalju jälleen...

sugar kane ja anu: sairan työt ovat ihan oikeasti mun mielestä tatuointimaailman huippua! värien käyttö ja yksityiskohdat ovat upeita. lisäksi mulle on tärkeää, ettei siinä kuvassa ole mitään sellaista symboliikkaa, joka sitoo mut tiettyyn ryhmään eli kauniita kukkia ja perhosia, kiitos. päässäkin mulla on tyyliteltyjä orkideoja; ne on musta todella herkkiä...

ekan kuvan ottamisen jälkeen kynnys madaltuu huomattavasti, joten se on aika kakspiippuinen juttu kannattaako sitä ensimmäistäkään hankkia. mua yllättää itse asiassa aika tavalla se, miten harvinaisia ne tatuoinnit sitten loppujen lopuksi ovatkaan...

anna: aika hieno tuo sally janen oksa!

Sugar Kane said...

Sulle on mun blogissa haaste!

Anonymous said...

hmm.. anna.. tatskattu parturi turus? vem är du? kaija mun tatskat tulee tekee nykis sama mimmi ku nakutti kissat joril ja nikol (paitti et oli eri mimmi heil..) sugar haaste osu ja uppos, alan kaivelee just kuvii.

Anonymous said...

Maire: tatuoitu mies löytyy Avantgarden parturi-kampaamosta. :)

Stellan mainioon kampaamopostaukseen liittyen: Avantgarde on kyllä myös kehujen arvoinen mesta jos Turkua ajattelee. Mainittakoon se täällä siksi, että - kuten Stella sanoo - hyvät, suositeltavat paikat ovat turhan harvassa.

Mä oon muuten aivan ihastuksella lukenut noita sinun korttelisuosituksia! Ihania! Toivottavasti jaksat kirjoittaa vielä lempibaareistasi, ravintoloistasi ja kahviloistasi?? Olisi tosi kiva lukea - kaupunkikulttuuripostaukset on ihan parhaita! (tää on nyt ikään kuin väärässä kommenttilootassa, mut haitanneeko tuo...)

Anonymous said...

(mulla ihan uusi hakusana nykyään tälle sivustolle sitten. heh. heh. heh.) -Rh