Friday, January 23, 2009

fall promise.


last night a hefty group of fashion and design enthusiasts gathered to see what marimekko, the most iconic fashion house of finland, has to offer next fall. since changes in ownership, they have taken a different artistic and marketing direction; instead of high culture consuming middle aged women who love to power dress, marimekko has their eye on the fashion sensible young woman who identifies with the hype of finnish design.

since the arrival of samu-jussi koski, who was appointed creative director this year, they've had my attention, for sure; i still fondly remember prancing around their store on the esplanade in my converse high tops, tsubi (presently known as ksubi for whatever reason...) tee and koski's bradshaw skirt (one of five, i was told, although they reproduced a few more next summer...) not knowing what hit me whilst buying baby shower presents. the next year, koski's first small collection was produced for marimekko, and ever since, i've regularly bought something from each collection and praise the wearability.


as marimekko is best known for colorful cotton prints, it didn't come as a major surprise that their fall theme was about bringing color into the darkness. i don't envy the designers who have to work with graphic patterns which in most cases look best as large surfaces, but they seem to succeed quite well. the color combinations were bold: expect purple with yellow (outch, i must say. the use of opposites creates interesting tension in fashion, but entire patterned outfits are a bit too much...), more purple with blues and greens (quite fresh and beautiful), oranges, salmon red and green.

since i am a fashion pragmatist, my foremost attention grabber is what pleases the shopper in me, that is, the dress i want for myself. the show was dresses galore, but i cannot help but wonder how many seasons are they going to reutilize the egg and the tulip hems? there's nothing essentially wrong with those shapes because they are very wearable, but it does get repetitive... then again, some might call it staple style.

ultimately, my favorite was this green velvet dress. judging from the buzz afterwards, i wasn't the only one who enjoyed the beautiful soft sheen of the material and the simple, yet sophisticated cut.


but the quintessential gossip generator was the announcement of a new designer team: rinne-niinikoski. known for their playful collages and bold detailing, their handiwork was instantly recognizable and, i must say, a breath of fresh air. i really look forward to these knit dresses.

5 comments:

Anna said...

Mä olen pitänyt S-J Kosken viimeisimpiä mallistoja (f/w08 sekä s/s09) aika tylsinä (ja kuten tuot esiin muutamien leikkausten ja ideoiden kohdalla) itseään toistavina. Noita aikaisemmista mallistoista olen tykännyt paljonkin ja hommannut jokaisesta jotakin itselleni. Voi tosiaan olla, että kyse on hänen "omasta, tunnistettavasta linjastaan", mutta koska omistan jo muutamia kivoja pussittavia, laskostettuja mustia juttuja by S-J Koski, en tarvitse niitä enää enempää. :) Voisin kuvitella että sama ongelma on joillain muillakin hänen vaatteitaan ostaneilla.

Rinne & Niinikoski -suunnittelijayhteistyöstä olen tosi iloinen, he tekevät kiinnostavia juttuja - kiitos kuin kerroit tästä. Olen pitänyt heidän omista jutuistaan kovasti - ja innostuin ostamaan myös yhden heidän Nanso-yhteistyönsä helmistä. Looking forward!

Anna said...

Pakko vielä jatkaa hieman, sillä aloin oikein AJATELLA (!). Nimittäin tuota "on tylsää toistaa itseään" väitettäni.

Mä kun tykkään kovasti esimerkiksi Vuokosta ja sen kaikki ajat samanlaisena pysyneenä linjasta. Ja Ann Demeulemeesteristä. Ja monesta muusta, joiden linja on nimenomaan "tunnistettava", ei trendien mukaan kääntyilevä. Miksi siis Samu-Jussi Kosken pitäisi tehdä eri juttuja joka sesonki?

No varmaan siksi, että implisiittisesti ajattelen Demeulemeesterin ja Vuokon olevan klassikkoja, Kosken "kiinnostava suunnittelija". Mutta jos klassikoksi mielii, kannattaa varmaan juurikin pitää kiinni linjastaan, niinhän juuri D:stä ja V:stäkin on klassikoita tullut.

Tuleeko S-J Koskesta uusi Vuokko - vaikea sanoa. En tiedä pyrkiikö hän edes siihen - kunhan nyt tuli mieleeni. :)

stellagee said...

mua itseäni häiritsi hieman kirjoittaesssa se, että käytin ilmaisua "toistaa itseään", koska tosiaan se oma tunnistettava linjahan on juuri toistoa. kaikesta toistosta ei kuitenkaan ole klassikoksi ja aikahan sen näyttää, miten kosken linjauksiin suhtaudutaan ja tietysti myös sen, muuttaako hän sitä tulevaisuudessa -- arvioaikahan on tässä nyt todella lyhyt, vain muutama mallisto...

näin lyhyen aikavälin ostopäätöksiin toistavuus kuitenkin varmaan vaikuttaa. en tiedä auttaisiko se, että me joutuisimme kaipaamaan niitä pallohelmoja hetken aikaa vai ei.

Sugar Kane said...

Itsensä toistaminen ei välttämättä ole huono juttu (sitä kaikki muakin kiinnostavat suunnittelijat tekee, uudet ja klassikot), mutta mun mielestä S-J:n viimeisimmät Marimekko-mallistot ovat olleet yksinkertaisesti tylsiä, oivaltavimmat jutut esim. (rakastamastani) kananmunanmuotoisista jutuista on karsittu pois, ja jäljelle on jäänyt heppoisasti tekaistua, huonosti istuvaa lörttömekkoa mukavuudenhaluisille leggingstytöille, suurimmaksi osaksi! Eli ideaa ei kehitetä, vaan latistetaan, materiaalit tuntuu kompromissiratkaisulta jne. (Tähän väliin on sanottava, että useampikin lempivaatteeni samettihousuista lähtien on Samu-Jussi for marimekkoa!) Toivottavasti homma lähtee taas uuteen nousuun, samettimekko näyttää hyvältä!

Tykkään myös väriyhdistelmistä, ainakin niiden katselemisesta... Mustavalkoinen printtitakki (?) alkoi kiinnostaa.

Briefly in English: Can't wait to get my mittens on those Rinne-Niinikoski designs!!

Anu said...

Munkin mielestä S-J Kosken mallistoissa on pielessä nimenomaan se, että niissä toistetaan niitä tylsimpiä ja epäonnistuneimpia juttuja, kuten runsaita vyötäröpoimutuksia (jotka saavat nuoretkin naiset näyttämään tasapaksuilta tädeiltä) ja materiaalit ja laatu tuntuvat huononevan entisestään mallistosta toiseen. Lisäksi olen ihmetellyt sitä, miten vaikeaa on leikata vaatteista naisvartaloa imartelevia, S-J-marimekko-kuteet kun tuntuvat nykyään toimivan aivan päinvastoin. Ja kolmantena vielä ne Marimekon räikeät klassikkokuosit eivät aina ihan toimi yhteen vaatteiden leikkauksen kanssa, vaan tuntuvat kompromisseilta nekin.

Rinne & Niinikoski kiinnostaa kyllä muakin.