Tuesday, March 17, 2009

warp speed.

it seems i'm keeping my bleached jeans, then; thank you very much to everyone who voted!

i want to extend a bonus appreciation to those who took the time to write why they liked them. it sucks that nobody who thought the jeans weren't "all that" provided any reasons -- it would have been interesting to hear why the jeans were not right (feel free to tell me now, by all means!). nevertheless, the few individuals who fell for my blue cow suggestion can't really resort to original creativity in forming opinions anyway, so lack of elaboration from them is kinda self-explanatory.

importantly, i learned something from my poll experiment: i actually care very little about what people think of my clothes.

i hope you understand this does not mean that i'm demeaning the votes i got -- quite the opposite, actually! it's always great to receive differing opinions, compliments, and i am in no way above appreciating reassurance. i'm also not suggesting that i don't like discussions around clothes and personal style. only that i realized that ultimately my own style is not dependent on the admiration of anonymous viewers although i am a social being who thrives on acceptance just like anyone else.

***

so i'm continuing on my notes on personal style.

the thing is, i realized quite a while ago that my look is perceived as strange by many. oddly, i also know people who think i'm a style goddess. furthermore, there are people who think i'm a wanna-be. unsurprisingly, there are people who think my style is boring. i agree with all of them periodically.

forming an opinion always depends on how one approaches fashion, trends and clothing and, primarily, how one approaches people, and it seems that however i'm perceived, there is always a dissonance of opinion apparent. in the end, the one i really trust is myself.

what characterizes me is that i am often off the beaten path stylewise (even though my style decisions are motivated by a desire to belong) and i take most parts of my fashion journey at warp speed. for example, i got my first pair of stretchy skinny jeans in 2003 and went high-waist no later than 2005. i experimented with wide jeans in 2007. i bought three one-piece overall-type garments two summers ago, wore them then, and last summer they felt a little old. the same summer i bought a miami vice type blazer with shoulder pads and rolled up the sleeves. early last fall i got an oversize black coat with slouchy shoulders and, again, wore the sleeves rolled. this summer and next fall both the overalls and blazers are supposedly all the rage.

well, woopty-doo, then. if i was conceited, i might think i was the sh*t.

but i am neither telling you this to claim that i create trends -- nope, i don't see myself ahead of fashion, no way! -- nor to illustrate a supposedly clairvoyant skill-set when it comes to fashion since my experimental "predictions" fail as often as they succeed. at times i find looks much later that many others because they've surfaced in places i don't frequent.

actually, therefore, my examples seem to suggest that i am instantly inspired by new shapes when they emerge yet again from fashion's constantly spinning wheels and, moreover, care very little about how a new look suits me: for me a new silhouette brings joy rather than annoyance or worry about whether i look stupid or gawky. when i see something that breaks the pattern, i need to try it. right there. right then.

dressing up is play and all in all i don't take myself very seriously. but as with every game that runs on novelty, it becomes boring quite fast and another challenge is needed.

therefore, i am constantly surprised how conservative many people are with fashion trends. from my perspective it is nothing but ridiculous to hear that some people are still considering whether skinny jeans suited them (or others for that matter), and i ain't saying that everyone should wear skinny jeans just because they're fashionable (or passé or whatever), but that it surprises me how it would take someone years to ponder their way around a silhouette.

right now i'm a little bored because i'm not seeing interesting shapes anywhere. it seems everything (except bleach on jeans, ha!) around me feels dated. i may need a break from fashion to feel inspired again...

6 comments:

Anna said...

Mulla on pikkuisen samanlaiset fiilikset mitä vaatteiden malleihin ja leikkauksiin tulee: melkein kaikki tuntuu nyt vähän tylsältä. (Oli myös hassua huomata pikaisen laskutoimituksen perusteella, että olen käyttänyt esim. erilaisia housumalleja varsin samassa tahdissa kuin sä. Uudet muodot kiehtovat minua yleensä kovasti, toisaalta mulla on kyllä kestosuosikeitakin: esim. runsaat muodot ja oudot mittasuhteet kiehtovat mua aina; vrt. niiden viitteet 80-luvun avantgardeen, jota rakastan!)

Kenties tämän hienoisen tylsisitymisen takia olen nyt niin vahvasti kuosien perään (kukkaa, folkia, kissapetoa, graafista...you name it): koen löytäväni niistä jotain freesiä kun vaatteiden muodosta ei sitä niinkään löydy.

Myös mä ihmettelen usein ihmisten hidasta syttymistä moniin juttuihin - joskaan en tällä todellakaan tarkoita sitä, että muotia pitäis seurata, tai uusiin juttuihin tarttua supernopeasti. Mut ihmettelen vain.

Anna said...

Niin, siis vielä selvennykseksi: se mitä siis eniten ihmettelen on se, miten osalla ihmisistä on niin hidas sytytys (ei se, miksi joku ei halua seurata jotakin muotijuttuja). Siis niin että ensin ihmettelee kolme vuotta ennen kuin hommaa vaikka nyt ne pillifarkut. Mä olen niin nopeasti innostuva ihminen, etten ikinä ihmettele mitään kolmea vuotta - tai edes kolmea kuukautta. :) Enkä siis tarkoita et siinä olis mitään pahaa jos miettii kolme vuotta, mutta se ei vaan mahdu mun kokemusmaailmaan, joten se ihmetyttää.

Anu said...

Mä olen kans ihmetellyt, että olenko muka joku muodin edelläkävijä, kun kyllästyin pillifarkkuihin jo muutama vuosi sitten (sitä ennen käytin niitä pari vuotta koko ajan) ja niitä on edelleen joka paikassa, sama juttu monen muun vastaavan vaatekappaleen kanssa. Mä innostun mielelläni nopeasti, yritän pysyä oman tylsistymiseni edellä... jos katselen jotain juttua liian kauan, se jää yleensä kokonaan hankkimatta.

Itse olen ihmetellyt myös sitä, miten hitaasti tietyt uudet jutut tulevat muotiblogeihin. Esimerkiksi tämän kevään haaremi/pussihousumeininki, sitä on kait ollut ilmassa jo jonkun aikaa - itse olen kulkenut sellaisissa pari vuotta (olen tuonut niitä Barcelonasta, siellä ne eivät ole muoti-ilmiö vaan kuuluvat hipimmän kansanosan vakiopuvustoon) ja ne Annan ja mun blogissa vilahdelleet Ilveksenkuja-housutkin ovat kait jo pari kolme vuotta vanhaa mallia - mutta vasta nyt sellaisia on esitelty runsain määrin muotiblogeissa.

stellagee said...

anna, pistit sanoiksi juuri sen saman ihmetyksen, jota mäkin koen: pitkä miettiminen ei mahdu mun kokemusmaailmaani, vaikka tietystikään en ihmettele sitä, ettei seuraa muotia/trendejä tai lähde kaikkeen mukaan.

anu, tuo ilmaisu "yritän pysyä oman tylsistymiseni edellä" sopii tännekin kuin nenä päähän. ei paljon paremmin voisi ilmaista. ja munkin ekat pussihousut ovat parin vuoden takaa... tosin löysin farkkulegginsit vasta muotiblogimaailmasta ja oon hiukan lovena: tiukat pillit, jotka on supermukavat!

Sugar Kane said...

Niin... Samaa hitaasti syttymistä mäkin ehkä ihmettelen, ja toisaalta iloitsen siitä, joistain asioista ehtii tulla Mun Juttu ennenkuin kaikki löytää/rohkenee pukeutua niihin, toisaalta taas on ärsyttävää, kun nyt esim. ryöstöviljellään haaremihousut (jotka mun mielestä on lähinnä moderni klassikko, ainakin sillain "oikein" toteutettuna. Saumurilla ohuesta trikoosta juosten surautetut ei oo "oikein").

Nopean innostumiseni tosiasiallista näkymistä pukeutumisessani tosin estää pienen kaupunkini huono saatavuus, esim. korkeavyötäröisiä farkkuja oli tosi vaikea löytää vielä 2005, tai pillejä sitä edellisinä vuosina, jne.

Mullakin on muoti-inspiraation puute, tai sellaisen, että se näkyisi suurina linjoina tai radikaaleina muutoksina. Toisaalta, mä olen alkanut ajatella, että se vois olla hyväkin juttu, mulla on varastossa mielessä juttuja, joita haluan toteuttaa omassa pukeutumisessani, ne tulee mieleen sit ajan kanssa. No nyt just mua inspiroi farkunsiniset maltilliset pillifarkut!

stellagee said...

toi on tietysti mukava vastapaino, että jutusta ehtii tulla oma juttu ennen kuin se menee ryöstöviljelyn puolelle. mulla vaan on tämä keskittymiskyky niin huono, että ehdin jo toiselle kierrokselle tai ihan jonnekin muualle ennen kuin mistään tulee mun juttu.

tällä hetkellä oireilen tätä inspiraation puutetta mustilla farkuilla ja mustilla teeppiksillä (ja ihan niillä peruspilleillä ja perusteeppiksillä). tylsää kuin mikä.