Sunday, December 5, 2010

green fuel.

my trips to london are quite different from the average traveler: i go (almost) yearly, spend most of my time on the cosy sofa at my sister's place catching up and, needless to say, spend a fairly limited time visiting sights and such. i've seen them all before and central london offers very little i find worth dealing with the tourists for.

yes, i am one of those arrogant snobs who after some time of living in london myself and nowadays as a regular visitor distinguish myself from other tourists whether the basis is logically sound or not. sorry.

one destination i do not skip, though, is food for thought. the small basement in covent garden serves vegetarian meals that are never fussy but always fresh and invigorating. i became a regular when i worked in london in the late 90's and cannot visit the city without eating a plate of their quiche and mixed salad and finishing the meal with a fruit scrunch.

beanie by lustwear, waxed merino cardigan by cos, tee by zara men, necklaces by i know why nokaren walkermy o my and mm6 by martin margiela.

i have never left unsatisfied.

the only minus is the tiny space that is often crammed and stuffy resulting in annoyance: people push and shove accidentally (and intentionally) and trying to get to the bathroom is like threading a warpath. the restaurant itself is one of those hippie-like, long wooden benches and amateurish paintings on the walls establishments that one of my readers, birger jaarli, so vividly and accurately described in the comments here. and my hippie loathing has prolly been obvious before.

the scrunch. best shared.


but because i love the food, i am willing to let the hippie vibes pass.

if you're after a delicious, cheap and unpretentious vegetarian lunch, i highly recommend the place.

4 comments:

Birger Jaarli said...

Muhahaa. Pirttipöydät. Mutta mitäs tuosta, jos ruoka on hyvää!

Täällä Losissa kyllä kasviksen ja kalan syöjää hemmotellaan, ah...

stellagee said...

birger jaarli, jep! mutta ruoka on hyvää...

vaikka mä en pidä losista, niin alkaa kuulostaa houkuttelevalta. hmm... omnomnom.

Birger Jaarli said...

Joo LA on aika... noh, melko paljon kaikkea sitä, mitä mä EN asuinpaikaltani halua. Tällä kertaa oon jääräpäisesti ilman autoa, mikä tekee kyllä elämästä melko haastavaa. Mutta on täällä onneksi hyvätkin puolensa. Kuten ruoka. Ja hyvät ilmat. Ja rennot ihmiset. Mies ja duunit on täällä, joten vaihtoehdot on melko vähissä.

Piti muuttaa Berliiniin - miten tässä näin kävi?

stellagee said...

birger jaarli, oho, ilman autoa! en osaa kuvitella miten siellä voi pärjätä – ja se olikin yksi mun isoimmista inhokkitekijöistäni kaupungissa. yhtä moottoritietä koko mesta...

ehkä berliini vielä kutsuu!