don't get me wrong, the rather recently found fondness for artisan butchers and locavore preferences for organic meat from distinguishable farms is all but disappearing from trendy restaurants – far from it. also finally, the interest in the background of one's protein is showing some signs of venturing towards finland, as well. perhaps we'll get proper artisan burgers served next summer somewhere...
as a (pesco-)vegetarian, i greet the growing appreciation of vegetables with joy. vegivores – as dubbed by a new york magazine article – are not a group that avoids meat or is against meat consumption, but they appreciate vegetables as the main, most powerful element of a meal. combined with the ever increasing trendiness of supporting seasonal and local produce, it is a healthy development towards more sustainable eating.
for finns, who also tend to overemphasize the role of the slab of meat on their plate, this direction seems more than recommendable. unfortunately, the discussion here seems to focus on the impossibility of feeding people with organic food which conveniently ignores the fact that sustainable eating means a thorough change in the content of our plates, especially a reduction of animal protein and a reintroduction of local veggies.
new yorkers base the increased interest in vegetables on the popularity of farmers' markets: after being able to fondle produce that's been picked ripe and with more variety, the ability to explore flavors has taken a leap forward. i cannot but agree with the fact that the more one partakes in growing one's own food, the more important it becomes: urban gardens are a reality – albeit a privileged one – also here in finland for those who do not have a countryside garden at their disposal.
because food should not be boring and bland and although meat is easier to prepare properly, i feel ecstatic to hear that more chefs are taking the challenge of the veggie seriously and want to prepare great food where the clichés of foie gras or tenderloin play only the role they should be appointed: boring and self-evident. i am not claiming they're not tasty (not that i'd know) but just saying that there's more to food than a juicy steak or a bite of extravagance based on animal torture.
the introduction of fine-dining menus comprised of veggie courses warms my heart, and also i cannot help but feel a little nudge of self-gratification going towards those finnish chefs who keep on ignoring vegetarians by claiming that proper food contains animal protein. b***slap.
when they grow out of hand and turn inedible, zucchinis make great accessories for portraits, too.even if it was a fad, i want to appreciate it to the fullest. another trend will emerge, but based on these recent developments, i hope the direction stays towards more sustainable and less cruel.
do you consider a meal without meat less festive or worthy of fine-dining prices?
9 comments:
Lihan valmistaminen ei välttämättä ole sen helpompaa kuin kasvisten, koska on muunkinlaista lihaa kuin hanhenmaksaa tai pihvejä, myös ravintoloissa.
Mutta noin muuten kasvispainotteisuus on ihan tervetullut vaihtoehto.
anu, sulta taisi unohtua tuosta listastasi pekoni ja burgerit – mainitsinhan nekin esimerkkeinä lihasta...
mutta kiitos toki itsestäänselvyyden toteamisesta – esitin hanhenmaksan ja sisäfileen käsittääkseni lihakliseinä – mutta pointtini perustui aika yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen ravintolamaailmassa, jonka mukaan lihasta kohtuullisen/hyvän ruoan valmistaminen on keskimäärin helpompaa kuin kasviksista.
Vegivorismi saisi kyllä rantautua Suomeenkin, kuulostaa oikein hyvältä. On tässä tietysti oma lehmä ojassa: itse olen vegaani ja tietysti toivoisin, että Helsingissä olisi enemmän ravintoloita, joissa vegaanivaihtoehdon kokkaamista ei pidettäisi ylitsepääsemättömänä esteenä. Jos kaikki annokset perustuisivat erilaisiin kasvisruokalajeihin, niin niistä olisi suhteellisen helppo koota annoksia vegeille ja vegaaneille. Lisäksi musta tuntuu, että se voisi olla hyvää asennekasvatusta niillekin aikuisille, jotka tietyn kasviksen nähdessään irvistävät inhosta, koska saivat traumoja jostain kouluruokalan salaatista, jossa kyseisen kasviksen tölkitetty/pakastettu/hillotettu versio esitti pääosaa. Vaikuttaa nimittäin joskus siltä, että (yleistys) suomalaisilla on ihan hillittömästi traumoja joistain kasviksista, joita olisi kuitenkin ihan hyvä syödä terveellisen ruokavalion osana (/yleistys). Ehkä niistä traumoista pääsisi eroon hyvissä vegevore-ravintoloissa syömällä. Tilityksen loppuun vielä kiitos hienosta ja inspiroivasta blogista.
Mä en oikein näe pointtia tylsimpien lihakliseiden ja kasvispainotteisen (trendi)keittiön asettamisessa toistensa vastapareiksi, kyseessä kun ovat käytännössä ihan eri mestat, tekijät ja syöjät.
Mä luulen, että keskustelu ekologisesta/eettisestä ruokavaliosta junnaa paikallaan niin kauan kuin liha on sen keskiössä - se saa liikaa painoarvoa, oli se sitten "pakollista" tai kokonaan poissa lautaselta. Itse syön ravintolassa mielelläni lihaa, jos tarjolla on jotain sellaista, jota en kotonani tulisi helposti tehneeksi. Sillä ei kuitenkaan ole kovin paljon merkitystä kokonaisuuden kannalta, sillä syön (fine dining-)ravintoloissa aika harvoin.
ilona, niinpä, entisenä vegaanina tunnen tuskasi, ja edelleen tuntuu siltä, että jos haluan mennä ns. parempaan ravintolaan tai saada kohtuullista ruokaa normaalissa ravintolassa, on hyvä valita listalta kalaa kasvisten sijaan. ei niin, että kala olisi onnistuneemmin valmistettu vaan että siihen on edes hiukan panostettu.
trendin tänne tuleminen todellakin helpottaisi ravintolaruokailua, mutta mun mielestä juuri tuo asennemuutos on olennainen. kun on saanut muutaman kerran pöytävarausta tehdessä palautteen, että "meillä ei sitten tehdä mitään kasvismenuja", tuo tuntuu lähinnä vallankumoukselta – erityisesti, kun joukossa on perinteisen ranskalaisen keittiön edustajia.
ja kiitos! kivaa kun luet ja kommentoit.
anu, mä kuvittelin kirjoittavani trendistä, jossa juuri näyttäisi olevan niin, että "eri mestat, tekijät ja syöjät" -jaottelu kyseenalaistuu. fine dining on monipuolisuudestaan huolimatta hyvin lihakliseinen ja -keskeinen, ja mä nyt tässä koitin kertoa trendistä, joka näyttäisi muuttavan sitä kenttää. ravintolamaailmassa moni trendi lähtee tuolta tasolta, etenee sieltä tavallisempiin ravintoloihin ja sitä kautta ruokailutottumuksiin.
päätyykö tämä trendi turkulaisen ahtaajan lautaselle, on sitten eri juttu, kun eihän trendeistä tiedä. omalla kohdalla tällä on merkitystä toki erilailla kuin sinulla, koska en söisi koskaan mielenkiintoiseltakaan kuulostavaa lihaa, syön arkenakin paljon ravintoloissa ja ylipäätään söisin enemmänkin fine dining -mestoissa, jos kukkaro antaisi periksi.
Olisi kyllä ihan huippua, jos (fine dining-) ravintoloiden listoille ilmestyisi edes YRITETTYJÄ kasvisvaihtoehtoja! Liian monesti lihansyöjä saa 200 g sisäfilettä ja kasvissyöjä... täytetyn munakoison tai vastaavan appeen, josta näkee keittiöpäällikön opiskelleen kasvisruokia 90-luvulla.
Kasvisruokien valmistuksessa on ravintoloissa kaksi isoa ongelmaa: saatavuus ja tietotaito. Pähkinöitä, papuja ja soijatuotteita on saatavilla ympäri vuoden, mutta niitä näkee hävettävän vähän ruokalistoilla. Sesonkituotteiden, sienten ja juuresten käyttöä pitäisi lisätä, eikä mun mielestäni homma ole sen vaikeampi hoitaa, kuin että kirjoittaa listaan tyyliin "viikon kasvisvaihtoehto"; samalla tavoin kuin vuosikaudet on käytetty "päivän / viikon / kauden kala"-tekstiä, paitsi, että kala on muka helpompi mieltää kausituotteeksi.
Kasvisruokailun lisääntyminen ravintoloissa on myös kysynnästä kiinni. Mitä enemmän tiettyä raaka-ainetta menee, sitä halvemmalla sen saa ostettua tavarantuottajalta. Ts. vaikkapa broileri on tänä päivänä jopa kymmenkertaisesti halvempaa kilohinnaltaan kuin soijasuikale, joten toki kannattaa panostaa tuotteeseen, jolla on parempi kate.
Pointtina, että (paremman) kasvisruuan saaminen ravintoloihin on täysin mahdollista ja, ennen kaikkea, kasvavan kysynnän myötä perusteltua, mutta matkassa on monta tuotanto- ja myyntiteknistä juttua. Jos kasvisruualle löytyy sopiva markkinarako ja henkilökunnalta löytyy innostusta kokeilla uutta, varmasti yhä useampi mesta alkaa panostaa kasvisvaihtoehtoihin. Silti, ravintolat ovat bisnestä, ja jos kasvisruokia ei mene tarpeeksi, on ihan asenteesta kiinni, myydäänkö niitä miinuskatteella vai vaihdetaanko vähin äänin takaisin kannattavampiin vaihtoehtoihin.
min-a, samaa mieltä ja jos tämä trendi leviää tännekin, niin ehkä kasvisannoksia (ja jopa kokonaisia menuja, hui!) saa useammasta paikasta. nyt mulle ei oikeastaan tule mieleen jatkuvaa kasvismenumahdollisuutta kuin farangista ja chef & sommelierista...
mutta vaikka mä uskon, että kysyntä ja tarjonta voisivat potentiaalisesti kohdata, pidän isompana syynä ihan ravintolapiirien asennetta: kasvisruokaa ei osata eikä oikein haluta valmistaa, koska sitä ei pidetä kiinnostavana kuin ihan marginaalisissa tapauksissa. tottakai monet asiakkaatkin ovat ihan samaa mieltä eli eivät tilaa kasvisruokaa edes periaatteesta. siksipä juuri mä olen jotenkin pikkuisen innostunut tästä trendistä, vaikkei se nyt mikään valtava liike olekaan...
Aamen. Musta tuntuu aina välillä, että jos joudun vielä syömään yhdenkin vuohenjuustosalaatin, marssin keittiöön ja vedän kokkia lättyyn.
Minä kaipaisin nimenomaan vaihtoehtoa "hippimestoille", kaikella rakkaudella tietysti. Olisi aivan mahtavaa mennä hyvään ja viihtyisään ravintolaan ja syödä maistuvaa ja ravitsevaa kasvisruokaa, eikä istua loisteputkivalaistussa pirttipöydässä itutätien kanssa katsellen seinillä olevia ryijytöitä.
Tuo Chef & sommelier on kyllä testattava kunhan palajan kaupunkiin!
birger jaarli, aiai, niin osuva kuvaus, hih. kaikella rakkaudella tietysti, mutta tiedän täsmälleen mitä tarkoitat...
Post a Comment