since my personal style varies from fairly clear boy looks to over-the-top feminine frills and i do not have idols that i'd like to play, i was unsure which way to go.
after a busy week and another pro bono gig the night before, i decided to go for the simplest solution. remember my makia gear? well, it kinda started from there...
my drag role was "the punavuori hipster boy" whose life revolves around graphic design, dj'ing music at little indie clubs, taking photos and riding a fixed gear bike around town. however, my colleagues for the night – anna c, spelpojke and miia magia – took different approaches.
the result is here.
 |
| the queen gets the party going, spelpojke cheers on. |
 |
| super mario and queen elisabeth. |
 |
| hercule chaplin a.k.a. miia magia. |
 |
| makia, could i model for your next menswear catalogue? |
i guess i pulled my role off pretty well: when i tried to enter the bathroom, a bunch of girls pushed me out telling me it was the ladiesroom. they actually shoved me. another walked by while i was playing, stopped to stare and finally approached me with "you are a girl, no? why do you want to look like a boy?" the tone was accusative.
at first i found it hilarious, but then i remembered friends who have dealt with not fulfilling the expected gender roles and their stories of abuse, mockery and exclusion. what to me is all fun and games – something i play to my advantage because truthfully even my most androgynous looks are definitely tilting towards the feminine – is not too far from the reality of some who fail to fit into our heteronormative expectations...
it was quite an eye-opener because although i have lived my life surrounded by people who fail to fit into proper boxes and do not usually take a second look when something is "off" by accepted standards, i have heard and been present when confusion about gender pushes people to react. nevertheless, i have never personally witnessed the troubling sentiments ambivalence creates.
 |
| sometimes reality is a drag. |
2 comments:
Sinänsä mielenkiintoista, että DRAG-bileissä nainen voi saada syyttäviä kommentteja pukeutuessaan mieheksi...! Eikö bileiden pointti nimenomaan ole vetää sukupuolirajat ja -roolit läskiksi? Hmm. Ymmärtäisin kommentit esimerkiksi ns. tavallisessa homodiscossa, jossa naiset tulkitsisivat mieheksi pukeutumisen butch-lesbouden ääri-ilmentymäksi, lähestyisivät ja kuulisivat, että eikun, hahah, tämä on mun naamiaisasu, oikeasti olen feminiininen heteronainen.
Mutta toisaalta, olen itsekin kohdannut usein hämmennystä siitä, että olen heterosuhteessa, vaikka 'vaikutan lesbolta'. Tuntuu välillä nimenomaan siltä, että käyttäydyn epäkunnioittavasti sellaisia vähemmistöjä kohtaan, jotka OIKEASTI kohtaavat syrjintää seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Toisaalta, eikö yhtä lailla ole syrjivää olettaa minusta (ulkonäköni ja habitukseni vuoksi), että olen homoseksuaali? Ja miten ihmisen aito, oma itseys ja (sukupuoli)rooleilla leikittely voi loukata jotakuta? Eikö nimenomaan erilaisuus ja ihmisyyksien rikkaus ole se, millä ennakkoluuloisuutta voidaan vähentää?
min-a, mä veikkaan, että syynä on tämä pikkujoulukausi: iso osa baarissa olleista ei tainnut tietää olevansa a) homobaarissa ja b) drag-dj -bileissä, koska saapuivat valmiiksi jo hyvässä tuiskeessa ja useimmat myös isolla porukalla.
mitä tulee ulkonäköön, niin olisihan se aikamoista, jos tietynlainen poikamaisuus olisi lesbojen yksinoikeus. mun on vaikeaa nähdä miten voisi omalla ulkonäöllään ja valinnoilla sen suhteen loukata vähemmistön edustajaa. ainoa mun mieleeni tuleva on se, jos rohkaisee mielensä ja tulee iskumielessä kaapista, ja sitten kuuleekin, että toinen on hetero – siinä voi nolottaa ja ahdistaa helposti.
mutta niinhän se on: me luetaan omia oletuksiamme perustaen niitä ulkonäköön ja tyyleihin, ja toimitaan niiden pohjalta. ei kai sitä voi välttää, vaikka olisi kuinka tietoinen ja tiedostava.
Post a Comment