outrageous outings? i will out stuff i find outrageously cool, impressive, or beautiful. and i'll complain about all sorts of stuff, if i feel like it.
welcome. feel free to comment.
it was the beginning of my third blog, this particular one.
ever since, i have tried to find my unique style of posting and given up on the quest. since then i have tried to figure out the exact content limitations of my topics and given up on that, as well.
i have kept my innermost thoughts, my family and friends out of the blog, but have allowed myself the freedom to talk about issues that concern me any given time. since then i have posted everything i said i would – start vaguely and you have all the freedom in the world, right – and have gone deeper whilst staying superficial.
what i have realized is that this is my space and it will reflect whatever place i am at: i have no need to define either my style or my territory.
it is right here and mine to rule.
all this said, i am saddened to see that many of my fellow bloggers are feeling tired, drained and out of words. for some of them part of the reason appears to come from feeling left talking alone which is the most powerful insinuation that one's words have no significance. i can relate, because as i have explained before, i blog because it gives me the ability to communicate and it feels left halfway if noone reacts.
my consolation is the steadily increasing number of regulars – an international bunch you are – who come and keep on coming to read. i can never anticipate which posts create discussion, but i am not sure if i really care about the reasons anymore. i only keep on hoping that they would. create. discussion.
nevertheless, my flow is not drying up nor am i tired of blogging. i stumble into amazing things daily and although i have fairly little time to focus on actually developing a proper thought, let alone an argument, i will keep on outing outrageously cool, astonishing, strange, and annoying stuff as i have so far.
moreover and most importantly, i have enjoyed every contribution you, my readers, have ever made to my blog – even (or especially) when i haven't agreed with you – and i appreciate your effort in giving me feedback.
because i intend to follow my own voice from now on as i have done before, i am not open to suggestions of improvement. but, if you feel obliged, as a bday present to my blog i'd love to hear from you. if there were posts or topics that you've liked, topics that i have seemed to have given up, anything that you've enjoyed – this is a great time to remind me.
thank you for these past two years. there will be more.
13 comments:
hi! I especially love when you introduce music, artists or things I've yet to hear about. Even if my tastes don't always match I still enjoy your analysis and personal views on the topic, so there is always something to appreciate.
as someone who's been contemplating on starting a blog but never managed to narrow down a list of topics to post about (and I've always found that a negative thing, fearing it would just be a mess) this b-day post of yours is very inspirational: it is possible to keep it all together despite various topics and inspirations.
well done!
i like just about everything you write. inspirational is the word. :D
Blogin koherenssiongelmat, jos niitä on, olkoon jonkun muun päänvaivoja kuin kirjoittajan. Silläkin uhalla, että kuulostaa liian sokeriselta, sanon, että just en heti keksi, mistä sä voisit niin kirjoittaa, ettei se tänne sun blogiin sopisi. Tykkään pohtivasta ja perustelevasta kirjoitustyylistäsi, blogisi on nimenomaan inspiroiva ja kaltaiselleni muutaman minuutin jäljessähiihtävälle unelmoijalle oikein mainio keino pysytellä perillä "jutuista". Erityisesti pidän sun suosituskirjoituksista, niin kotikaduilta kuin muilta mailta.
Onnea ja iloa sinulle ja blogillesi! Hiljan tekemäsi ulkoasumuutos oli muuten varsin hyvä, ja kun kerran toiveita sai esittää, niin yleisö kannustaa näihin suurempiin kuviin. Hyvää työtä.
Onnea blogille ja blogin kirjoittajalle synttäripäivänä ja monen monta lisävuotta! Mä en sano muuta kuin että jatka samaan malliin, tykkään todella paljon lukea pohdiskelevia juttujasi, oli ne sitten niin muodin, musiikin tai ihan minkä vaan saralta :) Ja ainahan ei todellakaan tartte olla samaa mieltä, se on todellakin rikkautta uskaltaa olla eri mieltä ja harmi vaan, ihmiset aika usein eivät tohdi ilmaista eriäviä mielipiteitään ( ihan näin yleiselläkin tasolla, en pelkästään tarkoita blogimaailmaa)!
mun mielestä ne blogit on parhaita, joita kirjoittaja ei itse yritä runnoa liian tiukkaan formaattiin. se oma tyyli ja linja tulee kuitenkin aika itsestään, kun kirjoitetaan vapaampaa tekstiä omavalintaisista aiheista, ja se on juuri se mikä pitää mielenkiintoa yllä. esim. aika harvan aikuisen tyyli niin hirveästi vaihtelee, että pelkkää muotiblogia jaksaisi seurata kerran läpilukaisua enempää.
erilaisten aiheiden kokoaminen yhden otsikon alle tekee blogista ikään kuin yhden ihmisen toimituksen koostamaa webzineä.
anonymous, thank you so much for your words – i am happy my mongrel of a blog that reflects my interests as a person feels together enough for enjoyment. cool.
anna, thank you!
lady dada, kiitos! suosituksia luvassa tulevaisuudessakin ja toivottavasti mulla on aikaa vähän pohtiakin...
salka, kiitos ja onnea myös sun uudelle alullesi! koitan tulla lukemaan ja kommentoimaan sinne myös. ja tosiaan, erimielisyyksistä ei ainakaan tässä päässä oteta itseensä, joten kyllä tänne mahtuu näkemyksiä munkin pohdinnoista poikkeavinakin.
anonymous, hyvä pointti, noinhan se ainakin varmaan mun kohdalla on: tyylini pysyy aika samana ja (mun mielestä) perustylsänä, ei siis juurikaan tarjoa kiinnostavaa aihetta kovin pitkälle. mutta elämä ja blogi sisältää niin paljon muutakin eikä aina tiedä mitä, joten sekaan vaan. ehkä se sitten pitää kiinnostusta yllä, hyvä niin.
Onnea ja pitkää ikää loistavalle blogillesi!
Kirjoituksesi ovat kiinnostavia, erinomaisesti kirjoitettuja ja täynnä hienostunutta, vastaansanomattoman selkeää argumentaatiota.
Itse en (ainakaan tällä hetkellä) jaksa inspiroitua bloggaamisesta - oma bloggarin tieni näyttää umpikujalta. Elämässäni vaihtelevat muutenkin, niin henkilönä kuin kirjoittavana henkilönäkin, introvertimmat ja ekstrovertimmat kaudet, ja nyt lienee taas sisäänpäinkääntymisen hetki. Mutta siitähän voi jälleen joidenkin aikojen kuluttua versoa uuttakin! Kuten Anulle totesinkin, vastustan sitä, että bloggaaminen (tai mikä tahansa) muuttuu vain tavan vuoksi toistettavaksi rutiiniksi; näin omalle blogilleni alkoi viime aikoina käydä. Ja mitä järkeä on kehitellä ikävän tuntuista velvollisuutta ("pitäisiköhän blogatakin taas?") sellaisesta, jonka pitäisi olla kivaa?
Iloitsen joka tapauksessa suuresti siitä, ettet jaa bloggaamisahdinkoa kanssani! On ihanaa vastakin saada lukea sivistyneitä ja sivistäviä kirjoituksiasi!
Onnea blogi! Itse aina toisinaan mietiskelen että olisi kivaa saada enemmänkin kommentteja. Sitten vilkaisen peiliin ja huomaan itse olevani aika kehno kommentoija. Hö. Nautin kuitenkin suuresti myös tämän blogin teksteistä, kuvista, nerokkaista löydöistä, muiden kommenttiboksissa käymistä mehukkaista keskusteluista, kovin usein jättäydyn vain taka-alalle... Ehkäpä jopa hieman vahingossa. Pitäisiköhän ottaa pieni haaste: jätä kommentti päivässä? :D
Onnittelut kaksivuotiaalle! Itsekin aloitin nykyisen aika lailla tarkalleen kaksi vuotta sitten, samiksia ollaan.
Mä voisin sanoa samat sanat kuin Inke. Tykkään hirveästi kommenteista, mutta olen järkyttävän laiska itse kirjoittamaan niitä. Jotenkin olen ehkä myös epävarma kommentoijana, en osaa kirjallisesti muotoilla ajatuksiani oikein. Mutta kiitos sinulle todella mielenkiintoisesta, pohdiskelevasta, tyylikkäästä ja hauskasta blogista! Täällä on aina ilo vierailla.
Mä ajauduin umpikujaan kuuden bloggausvuoden jälkeen. Tajusin vain yhtenä päivänä, ettei mulla ole mitään sellaista sanottavaa, jonka ulos saaminen olisi niin tärkeää, että jaksaisin kirjoittaa siitä pitemmän stoorin kuin ne pari riviä, jotka voi aina kirjoittaa Facebookiin.
En silti häivy blogimaailmasta kokonaan, keskityn vain enemmän kertomaan siitä, mitä teen blogimaailman ulkopuolella kuin siitä, mitä mistäkin asiasta ajattelen. Käsillä tekeminen ja kuvallinen ilmaisu ovat oikeastaan enemmän mun tapojani jäsentää maailmaa kuin kirjoittaminen.
Sun linjasi on selkeästi selkiintynyt matkan varrella, pidä se!
anna, kiitos!
ja niin harmillista kuulla, ettet jaksa innostua kirjoittamisesta. kaikella on aikansa, ja välillä toiset asiat vievät mennessään. toivottavasti et kuitenkaan luovu blogistasi, se olisi suuri menetys!
inke, kiitos, ja saa kommentoida vastakin! tiedän, ei aina ole aikaa, ajatus ei hahmotu riittävän helposti ja tuntuu, että kirjoittaa tyhmiä. mutta yleensä ei vastaanottajan päässä noita ajatella...
wikke, kiitos ja onnea siis myös sulle! kaksivuotiaana on mukava olla.
anu, mulla on noita hetkiä, millään mitä haluaisin sanoa, ei tunnu olevan merkitystä tai järkeä. mitä pidempään pohdin, sitä vaikeammaksi kirjoittaminen menee. olen ratkaissut asian olemalla hetken hiljaa tai siirtymällä tahallaan hyvin kevyisiin aiheisiin. mutta ei sitä aina jaksa, joskus takki on vaan tyhjä.
mä odotan innolla miten sun uusi blogi kertoo asioita. eli hyvä, ettet lähde!
ja hauskaa, jos mun omasta mielestä suhteellisen sekava ja hallitsematon meininkini vaikuttaa ulospäin omalta linjalta.
Heihou! Täällä ollaan edelleen - vaikkakin hiljaisuudessa...
Aivan mahtavaa ja huippua kaksivuotisjuhlaa! Sun "sekava ja hallitsematon" linja on nimenomaan just parasta. Monipuolisuus pitää mielen virkeänä! On tosi miellyttävää, että kirjoitat sekä kevyemmistä että enemmän pureskelua vaativista aiheista. Anna tuossa kiteyttikin hyvin, että kirjoituksesi ovat sivistyneitä ja sivistäviä!
Kiitos rattoisista lukuhetkistä, toivottavasti into bloggaamiseen säilyy! Jee!
birger jaarli, mahtavaa ja huippua, että olet siellä – vaikka hiljaisuudessakin! ja kiitos.
monipuolisuus jatkunee vastedeskin...
Post a Comment