i do not know of many people who do not enjoy the spanish nibble foods referred to as tapas. if i have understood correctly, most foodie cultures are based on sharing the food on the table – something finnish restaurants have sadly given up on – because what could be more appetizing than pretty little arrangements of goodies on the communal table just waiting for eager forks, spoons or fingers, right? there is also a downside to this delicious culinary niche: ordering just a few from an array of mouthwatering options is almost impossible and, thus, the end-result is more often than not completely stuffed.although you can find reasonable tapas in helsinki, the real thing feels quite different. first of all, the catalan tomato bread is prepared unlike the bruschetta served here and, as far as i'm concerned, is significantly more delicious. at origen they served the bread unprepared: there was a clove of garlic, a tomato (both to be chopped in half and rubbed on the bread), oil and salt next to it. juicy tomatoes are available for such a short period during summer in finland that copying the style seems impossible. thus, we get a pile of chopped, usually raw tomatoes on our tapas plate.
my ultimate favorite dish was a total newbie to me: a galician dish called "pebrots de padron". they're small green peppers fried and heavily salted. it reminded us of our favorite snack at home, edamame, and these little frits felt like a welcome alternative to our green indulgence. unfortunately i learned that these particular peppers are impossible to find here...
although i cannot recommend any particular place for tapas – they seemed great to excellent everywhere and were priced moderately even when expensive – it seemed true that following locals was a good idea. in the middle of a touristy area it might be a challenge, but it wasn't all bad if you ended up in a more touristy spot. among many others i enjoyed el rovell, a combination of old school and experimental and slightly pretentious, but tasty. 
what's your favorite tapas?
4 comments:
Tuosta ruoan jakamisesta tuli mieleen muutaman vuoden takainen ravintolakokemus. Ainakin Las Vegasin China Grillissä kaikki annokset oli mitoitettu jaettavaksi kahden henkilön kesken. Margaritatkin nautittiin isosta maljasta kahden pillin avulla. Deitillä testataan siis heti yhteistyökyvykkyys ruokalajin valinnassa.
Mä en oikeastaan edes kaipaa tapaksia kotimaassa, koska niissä ei kuitenkaan ole samaa fiilistä... täällä mulle kelpaavat Ravintola Juuren tyyppiset sapakset (vielä kun ne saisi ystävällisen palvelun kera, tähänastiset kokemukset Juuresta ovat vähän liian perisuomalaiset).
Mä olen syönyt tuollaisia pikkupaprikoita Barcelonassa jossain katalaaniravintolassa varsinaisen aterian kylkiäisenä, olivat varsin hyviä. Mun suosikkitapaksiani ovat friteeratut pikkumustekalat (joiden maku on varsin kaukana täkäläisistä mustekalarenkaista).
liisa, mä pidän tuollaisesta ns. pakkososiaalisuudesta, vaikka tietysti aina tulee mieleen, että mitä yksinsyöjille tarjotaan. mutta ainakaan ei tule annoskateutta – tuota katalaa vierasta, joka usein ravintolassa saapuu hämmentämään soppaa... tuollaisia lisää!
anu, joo, aika erilaisiahan ne ovat. mä en maistanut pikkumustekaloja, joita mulle kyllä suositeltiin – olivat liian eläimellisiä mulle...
juuressa olen käynyt vain kerran, heti sen auettua. silloin en syönyt kalaa ja mielikuvani sapaksista oli tylsääkin tylsempi.
Liian eläimellisestä tulee mieleen se eräässä gràcialaisessa kahvilassa tilaamani mustekala-annos, jonka luulin olevan em. friteerattua pikkumustekalaa, mutta se sisälsikin noin 10cm pitkiä "paljaita" mustekaloja jossain ruskeassa soosissa. Mieheni nauroi kippurassa ja totesi, ettei voisi ikinä syödä mitään, mikä näyttää siltä, että se on päähenkilönä jossain sarjakuvassa. Soosi oli vielä pahaa, mutta mä leikkelin urheasti lonkerot leivän päälle, sain sentään jotain syödäkseni. :)
Post a Comment