Wednesday, April 21, 2010

into the blue.

novelty is not an important factor to me when i choose what to wear or verbalize my style. i have actively shopped for years, no doubt about it, but also remember when buying something new became so commonplace it wasn't remarkable anymore. that is, i still recall a time when getting new clothes was an event, and have tried to steer myself towards the sort of consumption that reflects those feelings of before.

related to the consumer frenzy apparent in fashion blogs, sari challenged bloggers to post the oldest piece of clothing they still wear, and i felt up to the challenge. although my age is on my side compared to many other bloggers – it was two decades ago when i started junior high (or yläkoulu, as they nowadays call it in finland) – i still believe i've done a pretty great job with holding on to oldies but goodies.

it took me a while to locate the piece i had in mind. i attempted to drag my winter gear to the attic almost two weeks ago, but managed to fix a slot into my schedule only at the beginning of this week. it meant carrying down a dozen large storage boxes filled with clothes, shoes and purses. i have more than anyone needs, but am not keen on giving up on most of them.

the habit of going through all of my clothes in storage biannually is probably quite healthy, because sometimes i realize that storing certain rags is really not worth the effort. nowadays i always hope to accumulate the fleamarket pile, but my scrutiny leads to rare discarded items. either i am down to my super special gems or this hamster likes to store stuff. prolly the latter...

nonetheless, my spring shopping spree inside my own closet is full of refreshing surprises. although i am quite well aware of what i own, there are always some pieces that have slipped my mind. like my glorious lauren moffatt jacket.

a strange carpety texture that's slightly too warm for the length of the sleeves and the gold buttons have made sure that i haven't worn the beauty too often since i bought it in nyc in 2005. but that's not nearly old enough to make the grade motivating this post.

thus, to the oldie. earlier this year i remember thinking whether my favorite shirt of olden days was still somewhere. i bought it in 1994 from a vintage store on iso-roba, the one that was to become a part of union 5. they imported vintage americana and the store was styled in the mode of an old saloon. if i am not completely off, it was called something like "the old railroad store".

i called this particular item my "trophy shirt", because people always asked me where i got it from and i enjoyed making up stories about poor little boys and an evil vixen – i guess i was abusing cougar humor before my time and had exactly as dirty a mind as an 18-year-old would have...

and here it is, the oldest piece of clothing i still wear: a vintage "boy scouts of america" shirt as part of a bluesy ensemble.

shirt vintage, cardigan by comme des garçons, bracelet by h&m men, jeans by crocker, boots by dr martens, beanie by cos, jacket by lauren moffatt.


i have not (and still don't) always gone monochromatic stylewise and as far as humorous clothing goes, this is as far as i'll entertain with text. the shirt still makes me giggle and i really like the fit although the sleeves require rolling up because they're too short.

despite this particular item being the oldest of my still-in-circulation clothes, there are plenty of others from the not so distant years to follow. holding on is sometimes an excellent thing.

anyone else up for the challenge?

7 comments:

Anna said...

Jep, minä! Tää on älyttömän hauska haaste, ja mä lupaan ehdottomasti toteuttaa sen lähiaikoina.

Toi sun paita on muuten ihan älyttömän makee. Eihän kukaan luopuis tuollaisesta! :) Mä olen muutenkin sitä mieltä että aarteet kannattaa aina säästää: olen katunut ihan SIKANA joistakin hyvistä jutuista luopumista. Jos on joskus tykännyt jostakin vaatekappaleesta ihan hirveästi, ko. vaatteen aika tulee satavarmasti vielä uudelleenkin vaikka siihen välillä olisi miten kyllästynyt tahansa. Olen yrittänyt oppia muistamaan tämän totuuden - ja kohtuullisen hyvin viime vuosina jo onnistunutkin.

Anu said...

Mä otan haasteen vastaan myös, tosin sitä pitää hetken miettiä... en ole ihan varma, mikä on kaikkein vanhin vaatteeni.

Mun pääkoppani toimii silleen armeliaasti, etten muista kaikkia hyviä juttuja, mistä olen luopunut. Jotkut tosin muistan vähän liiankin kivuliaasti.

Varpu said...

Mahtava haaste! Yritän joskus lähiaikoina toteuttaa myös kunhan kerkeän! Pitäisi muutenkin miettiä enemmän sitä, miten stailaisi jo olemassaolevia vaatteitaan sen sijaan, että hankkisi koko ajan uutta. Tässä on toisaalta se ristiriita, että itselläni on kyllä kova tarve pitää vaatekaappini siistinä ja hankkiutua eroon kaikesta roskasta, mutta toisaalta joskus jotkut vanhat rytkyt alkaakin 5 vuoden päästä näyttää yhtäkkiä trendikkäiltä!

Ja toi paita on ihan huippu :D

stellagee said...

mahtavaa! kaikki mukaan; odotan innolla.

ja siis kyseessähän on siis vanhin vaatekappale hankintapäivän mukaan, eli esimerkiksi mun 60-lukuiset vintagemekot eivät kelvanneet. (jos siis olin jotenkin epäselvä tuossa...)

anna, kiitos, mä olen katunut ihan vain paria juttua, joista olen luopunut. yhden hameen myin meidän yhteiselle ystävälle ja edelleen kismittää: kyseessä oli korkeavyötäröinen tweed-kynähame, joka olisi sopinut todella moneen. se olisi voinut olla mekkotytön "the hame". mut ei voi mitn.

anu, mä luulen, että unohdus on tässä armollinen ystävä...

varpu, todellakin vanhat rytkyt tulevat aina uudelleen, jos ne ovat aikoinaan olleet laadukkaita esimerkkejä aikansa tyylistä. tai muuten sen verran erityislaatuisia, ettei aika niitä rajoita. ongelmana on vain varastointi – harvalla kai on mahdollisuutta säilöä isoa määrää kamaa jossakin random-vintillä...

Min-a said...

Rupesin suorastaan hihittelemään itsekseni, kun aloin miettiä omaa vaatevarastoani. Olin lukioaikoina (ts. kun aloin ensimmäistä kertaa täyttää ITSE vaatekaappiani) vannoutunut hippi, enkä kovinkaan laatutietoinen sellainen. Keinokuituiset ja intianpuuvillaiset, rönsyilevästi kuvioidut paidat ja hameet ovat päätyneet kiertoon tai räteiksi.. ja hyvä niin, sillä ne olivat huonolaatuisia, eivätkä todellakaan mitään retro/klassikkoainesta! Hippikauden jälkeen iski bändipaitakausi, josta muistona on liian lyhyitä ja pesussa virahtaneita paitoja. Kaiken hyvän lisäksi olen kutistunut yhden vaatekoon verran, eli yksikään ns. parempi vaate ei istu!

Kun tähän tyylileikittelyyn (lue: katastrofaalisiin yrityksiin) yhdistää vielä tiheän muuttotahdin, on aika vähän vaatetta tullut säästettyä. Hauskaa on, että suurin osa vaatevarastostani on joko kavereilta peräisin tai kirppareilta haalittua, joten ekologinen jalanjälki on tältä osin pysynyt myös ihan siedettävänä. :)

Vimps said...

Mä oon mukana myös! Muistan miettineeni tätä asiaa jo aiemmin ja tänä iltana ankarasti - lasketaanko äitini minulle tekemät vaatteet mukaan myös? Siis sellaiset, jotka "tilasin" häneltä; valitsin kankaat ja mallin...

Olen nimittäin jo useamman kuukauden pyörittänyt mielessäni muutamaa sellaista tapausta. Mutta muistan myös enemmän kuin tarkasti ensimmäisiä hankkimiani vaatteita - ja myös asusteita ja kenkiä. Hyväksytäänkö nekin haasteeseen?

Jes, tää on hauskaa ja erittäin kiinnostavaa.

stellagee said...

min-a, kadehdin sun kykyä hankkiutua ylimääräisestä eroon muutoissa, koska mä olen aivan toivottomana raahannut hirvittävää määrää varastolaatikoita ja -tavaraa mukanani viimeisten vuosien aikana.

ja vaikka mulla on paljon vanhaa tallella, niin voin sanoa, että paljon heikkolaatuista ja muuten hutiostosta on päätynyt kiertoon, räteiksi tms... en todellakaan ole puhdas pulmunen kulutushistoriani kanssa.

vimps, mahtavaa!

kyllä mun mielestä vanhat teetetyt (oli se sitten äiti tai joku muu ompelija) ja kengät lasketaan mukaan. olennaista kai on se, että ikä lasketaan omistussuhteen alusta, ei vaatteen varsinaisesta iästä.