way back last wednesday i had lunch with anna at the four seasons. in addition to exchanging greetings and keeping up with latest news we also shared some thoughts on blogging. part of our meta-discussion touched on the topic of blog writing as a narcissistic endeavor – surely a topic most bloggers are familiar with either through feedback from anonymous comments or friends+fam. we both agreed that having a style centered blog is definitely somewhat self-satisfied, but ultimately saw very little wrong with it.
obviously one could always say that posting any number of your thoughts for others to read and comment is always quite egotistical. add the fact that you remain as your own editor-in-chief and master censor the project starts to look slightly more so; thinking your ideas are worthy of publishing without submitting them to any outside evaluation may be a tad on the smug side. generally (published) writers of all kind snicker at researchers, poets and novelists who self-publish because it is regarded as a sign of desperation and non-existent self-criticism. the former applies to all bloggers: we're just a conceited lot of suckers who ignore publishing authorities.
the addition of photos of yourself to the lot heightens the certainty of self-satisfaction: "hello, it's me and i look fab, dontcha think?" needless to say, i hardly consider myself a full-blown style blogger because i want to retain variety in my topics, and admit i definitely felt iffy about the entire project at first. nevertheless, i have started to enjoy its revelatory results. the struggle with taking acceptable photos continues (my sony cybershot is the crappiest gadget purchase ever made...), but i have overcome my personal hesitations with self-exposure. it's all good fun, really.
thus, there's narcissism and narcissism. the innocent type comes down to being easily excitable and cheerful about one's life. many style bloggers, such as sugar kane, seek style enlightenment and self-knowledge through their postings. for example, i am continuously surprised by my own photos and the way my own eyes distort my perception in the mirror. after seeing my images i have been forced to contest certain body image issues. realizations that unveil while writing your thoughts down apply also to self-images; via explicit handling both one's ideas and one's style become more cognizant.
the malicious kind of narcissism exploits and manipulates. seeking admiration from strangers through posts is usually innocent enough, but surely the blogosphere consists of some style bloggers who seek personal (usually financial) advantage through blogging – nothing wrong with being ambitious or rewarded for being popular, per se, i think, and i salute bloggers who actually make a living from their writing – but sometimes the methods seem suspiciously pious, such as "suggesting" one receive discounts at stores in exchange for blog exposure.
bloggers' egocentrism is also challenged by the sociability of posting. a significant part of enjoying the blogosphere comes from communicating with others. linking sources of inspiration is both courteous and informative, and while it is undoubtedly an essential feature of blog-encounters that the major part of visitors refrain from commenting, most writers (myself included) enjoy feedback. i'm sure you can relate to the idea that the silence of a few hundred daily visitors feels slightly creepy and actually creates some self-conscious paranoia: "why aren't they saying anything..." a self-inflicted paradox between knowingly going public and the desire to be acknowledged verbally for being just that conceited...
nonetheless, most style bloggers seem harmlessly self-centered. the few that i have talked to seem actually only averagely interested in mere surface, but are distinctly verbal about their thoughts on style. additionally, self-ridicule and -irony are plentiful as is pretty tough skin. don't get me wrong, no-one likes bashers or needlessly harsh evaluation, but according to my meagre empirical experiences they're a pretty level-headed lot by comparison to many fashion or looks interested people.
as partial proof, i offer you today's contribution to the altar of narcissus: my outfit for our luncheon. another simple black dress with folds down the front and back that create a slight egg shape below an empire waist. the length of the dress combined with ankle covering shoes creates trunk-like legs, but... well, whatever. i felt quite allright kankling away on my shapeless limbs.
click to enlarge, if you wish. dress by zara, sandal boots by office, bag by vivienne westwood world's end, bracelets by bless.since you're out there, reading... well, wanna contribute? do you think blogging is a sign of smugness? are we just uncritical buffoons thinking too high and mightily about ourselves?
8 comments:
Kiitos vielä kivasta lounasseurasta - keskustelumme inspiroivat minua! Olen iloinen että ne innoittivat sinua laatimaan myös tämän mainion postauksen!
Mulla ei näihin pohdintoihisi ole kovasti lisättävää; ihan samat aatokset ovat omassa päässäkin pyörineet.
Tuli vielä mieleen, että useinhan nykyään kuulee päiviteltävän sitä, miten auliisti ja vailla sensuuria tai varovaisuutta esim. nuoret tytöt kertovat netissä itsestään, julkaisevat kuvia itsestään jne. Tietenkin varomattomuus voikin kostautua, ja jokaisen pitäisi olla hyvin tarkkana sen suhteen mitä itsestään paljastaa - mutta suoraan sanottuna en nykyään pidä sitä juurikaan yllättävänä että teinit ja lapset saattavat näissä asioissa haksahtaa. Sillä bloggaamisessakin (ainakin minulla) tahtoo useinkin unohtua se, ettei kyse tosiaan ole omista puuhistani - vaan jostakin sellaisesta joka myös tavoittaa (minulle myös täysin tuntemattomia!) ihmisiä. Skitsoa tässä tietenkin on se, että blogatessa sitä kurottaakin kohti jotakuta, lukijaa. Toisaalta sen myös helposti unhotaa: julkisen ja yksityisen, oman kotipiirissä tapahtuman puuhailun ja esillä olon rajanvedot eivät ainakaan minulle aina näyttäydy kovinkaan selväpiirteisinä. Hmm...tällä sekavalla sepustuksella yritän kai vain sanoa, että niin hauskaa kuin bloggaaminen onkin (ja vaikka siitä esilläolosta toisaalta ihan vilpittömästi nauttiikin, kuten minäkin auliisti myönnän tekeväni), positioituminen tietyssä mielessä "julkiseksi" henkilöksi on harrastuksessa kaikkea muuta kuin yksiselitteinen tai helppo asia.
P.S. Lookkisi on upea! Rakastan noita kenkiä!!
Hienoa analyysia. Mä olen aina välillä miettinyt oman blogini ja siihen käyttämäni aikamäärän ja nettiin pööljien poseerauskuvien "oikeutusta", mutta ajattelen myös, että on narsismia ja narsismia. Itse olen terveen narsistisen asenteen perässä, hyvä, jos se välittyy. Toisaalta en jaksa ollenkaan seurata sellaisen "väärällä lailla" egosentrisen sarjan blogeja. Ja tää on tietty henk. koht. rajanvetoa, jollekin minä tai blogipersoonani voin olla rasittavan omahyväinen kotkale (toisaalta tyylibloggaamisen perustelu väkinäisellä itseironialla, tai sen lukeminen on myös rasittavaa ja helposti teennäistä, eiks vois vaan tykätä itsestään ja jutuistaan?).
Annan juttuun ajattelisin niinkin, että me aikuiset välillä pelätään liiankin paljon nuorten puolesta - mä luulen että he ovat enimmäkseen nettiselviytyjiä.
(Ps. Helsingissä viikonloppu to lähtien, oletko maisemissa?)
Good points and I agree with most of your arguments. I also feel that through pictures your body self-image changes. When I look at myself in a mirror, I feel gross about my body (fat here and there, stretch marks etc), however in pictures it's tolerable. I guess it's all about the poses, or perhaps I'm looking at myself how others would perceive me. Bloggis as such is a quite narcistic hobby and I can't say deny this: the positive comments feel flattering and encouraging. I guess I'm not that bad after all. :)
anna, kiitos itsellesi!
on ihan totta, että netti tarjoaa eri tavoin häiriintyneille tai "liian kiinnostuneille" ihmisille paljon uutta materiaalia ja kohteita, mutta mä ainakin yritän lähtökohtaisesti uskoa siihen, että nuorten tyttöjen hömppäjuttuja lukevat pääasiassa nuoret tytöt ja tällaisten erkien juttuja samanoloiset tyypit – uskon siis ihmisten "normaliuteen" tai ainakin harmittomuuteen aika vahvasti. sukupolvenvaihdos tässä asiassa on kyllä ilmeinen ja meidän ikäluokkamme taitaa kulkea siinä rajoilla: meille netti ei ole vielä ihan samanlainen itsestäänselvyys kuin 10 vuotta nuoremmilla.
eli kuten sugar kanekin, mä uskon teinien nettiselviytymiseen.
sk, juu, terve narsismi mun mielestä välittyy. näinhän se on, että henkilökohtaiset rajanvedot ovat vaihtelevia: toiselle sietämättömän itseriittoinen on toiselle terveen itsetunnon omaava jne. ja olen samaa mieltä myös väkinäisestä itseironiasta: en jaksa ihkutusta kerjäävää tyyliä yhtään sen enempää kuin jatkuvaa itseironiaa – tuntuvat loppujen lopuksi olevan yllättävän lähellä toisiaan...
anna-maria, thanks. i think your blog is one of the only bonafide style blogs in finland and obviously your style pleases me, and as such needs very little explaining. it's funny but i have very little body issues irl and the little i have i deal quite well with, but photos reveal my shortcomings – so my feelings are actually quite the opposite from you. flattering comments do feel great, i agree.
but you know, comments like "i agree with most..." always make me wonder "well what don't you agree with, tell me." so tell me, please.
I don't particularly dissagree with anything but I for one am not conceited at all in real life. I guess one's blog never really tells enough about the personality behind it, and the looks can always fool you.
I also think that you have nothing to worry about, you look always so stylish and beautiful in your pictures!:)
yeah, i guess my biggest grievance with the topic is that people quite readily make assumptions about the personalities behind blogs. when it comes to narcissism, it seems a rather large group of people are willing to make judgments merely based on the fact that someone posts pictures of oneself online. and i disagree w/ them, as i guess is clear.
with a blog like yours where pictures are primary and the texts is mainly about your style, i think it would be incredibly stupid to infer that there was any possibility to know what you were like in real life. i mean, with such limited knowledge, there's no way to know how you appear or are as a person.
anyways, it's never even crossed my mind to think you're conceited based on your blog...
and thanks, i choose my pics carefully... *hahaha*
Juttelin just taannoin yhden kaverini kanssa, joka syytti naistenlehtiä siitä, että ne tarjoavat nuorille naisille ahdasta muottia ja vääränlaisia esimerkkejä, ja ne sitten johtavat syömishäiriöihin sun muuhun. Itse olen sitä mieltä, että nuorista naisista tehdään ihan turhaan uhreja, jos on aihetta huoleen niin kannattaisi mieluummin keskittyä jeesaamaan nuorisoa mediakriittisyydessä kuin taivastella lehtiä.
Sama juttu koskee nettiä - itsekin uskon, että nuoriso selviytyy kyllä, he ovat todennäköisesti vanhempiaan paremmin selvillä riskeistä, koska elävät siinä maailmassa. Vanhempien hommaa on tietty ohjata siihen suuntaan, ettei turhan yksityiskohtaisia henkilötietoja pidä mennä julkaisemaan jne.
Samaa mieltä SK:N kanssa tuosta väkinäisestä itseironiasta, siitä välittyy ihan turhaan jotenkin mediaa vähättelevä sävy. Toinen kirjoittamistyyli, jota en siedä, on tahallinen provosointi. Sitä perustellaan usein keskustelun synnyttämisellä, mutta niin ei kyllä useinkaan saada aikaan asiallista keskustelua.
anu, olet mun mielestä ihan oikeassa: mä en osaa osoittaa syyllistävällä sormella naistenlehtiä tai mainontaa, vaikka osa mainoskuvastosta ottaa mua päähän ihan perustellusti ja joskus perustelunakin on niiden antama kuva nuorille. osa sitä mediakriittisyyttä on tietysti tajuta naistenlehtien kuvamanipulaatioiden tai ylipäätään meille syötetyn kaupallisen kuvamateriaalin käsitelty luonne, ja sen opettaminen on todellakin vanhemman sukupolven vastuulla. tosin tuntuu välillä, ettei se ole hallussa monella vanhemmallakaan...
mä uskoisin, että netin vaaratilanteet ovat suurelta osin mainitsemastani sukupolvien välisestä erosta johtuvia (jos oletetaan täysin mutupohjalta, että häiriintyneiden määrä on about vakio), koska nuorille luonteva sosiaalinen ympäristö on vanhemmalle porukalle tirkistely- ja häiriköintimellastuskenttä, jossa anonymiteetti mahdollistaa asioita joita ei aikaisemmin olisi koskaan kuvitellut tekevänsä. nämä todellisuudet törmäävät aika usein.
luulen, että tajuan mitä tarkoitat tahallisella provokaatiolla, vaikka se, mistä ihmiset provosoituvat, vaihtelee tietty paljon. mä itse provosoidun perustelemattomistä ja puolittaisista väitteistä, joita kirjoittaja ei itse tunni/usta sellaisiksi, mutta läheskään aina tarkoituksena ei ole ollut provosoida,.. ja tietysti mulla, kuten varmaan jokaisella muullakin, on tietyt aihepiirit, joihin tartun hanakammin kuin toisiin.
Post a Comment