without a doubt there is something essentially self-assured about wearing loose clothing: "see, i don't have to accentuate my curves for you in order to feel beautiful..." wearing both a loose top and bottom hides all the work we, as women, are expected to do for our body shapes, and yes, loose layers certainly add a few pounds. therefore, the look also challenges the importance given on weight and giggles at the assumption that "here i am at my skinniest!" is where every wanna-be fashionista should aim.
not that i agree with the aforementioned assumptions, but i am not immune to them, either. the current persuasion seems to be that volume is used for hiding something considered a flaw – and there is an infinite list of flaws in our conception of physical attractiveness. although i consider myself pretty confident, i find it somewhat hard to feel securely beautiful while wearing something that others may read as disguise. luckily i do not have a need to feel beautiful in front of strangers all that often – but i do have my days of insecurity and self-doubt.
lately loose on loose has been around the blogs i frequent: anu did her monochrome version, anna put together a playful and avantgarde ensemble and stella feels drawn towards relaxed grey looseness.
i visited the look earlier this fall already, but bare ankles hardly work in this cold. my hairdo also presents a slight problem since the best loose garments are men's, but on me the combo steers easily towards too masculine for my liking. don't get me wrong, i am no stranger to the men's department, but just wearing it all together may prove too extreme on the scale. adding towering heels helps as does my feminine form... and here it is, then. soft comfort not easily surpassed.
cashmere sweater by cos men, scarf by vivienne westwood, wool pants by diesel black gold, boots by alexander wang, bracelets by jimmy choo for h&m and bless, watch by tag heuer, glasses by chanel.are you embracing the loose on loose look or do you think it's a sign of losing it altogether?
8 comments:
Kuten kuvasta näkyy, mä kyllä pidän löysistä vaatteista ja kerrostan niitä tarpeen mukaan, eikä mulle ole mikään ongelma yhdistää löysää yläosaa löysään alaosaan. Vaatteiden leikkaus ratkaisee, kaiken ei kannata olla alaspäin levenevää, koska silloin menee muumipeikkomeiningiksi. Kaivelin just vaatekaappiani ja löysin sieltä pari aika kapeaa ja kireää villapaitaa muutaman vuoden takaa ja ihmettelin, ovatko ne oikeastaan ikinä tuntuneet mukavilta päällä.
Kirjoitin joskus omalla tontillani siitä, kuinka äidiksi tulemisen jälkeen mun naiseuteni ja naisellisuuteni ovat jotenkin entistä varmemmalla pohjalla. Joskus aiemmin kannoin paljon enemmän huolta esimerkiksi liiasta poikamaisuudesta, mutta nykyään se ei ole mikään ongelma, vaikka olisi millaiset vaatteet päällä. Se on oikeastaan aika vapauttavaa.
Ihanalta näytät!! Effortless elegance!! Just sellainen tietty vaivattomuus ja rentous ovat löysien vaatteiden ihanuutta - ja sä toteutat tosi kauniisti niitä tässä.
Mä kans tosiaan pidän löysistä vaatteista ja yhdistelenkin sellaisia aika estottomasti. Tosin olen huomannut, että jotkin kombit ei vaan toimi...ehkä homma osittain selittyy just tuolla Anunkin mainitsemalla leikkaus-problematiikalla. Useita alaspäin leveneviä juttuja ei tosiaan useinkaan saa toimimaan kimpassa jne. Mut on tässä muutakin mystiikkaa. Se on - mulla ainakin - tosi paljon myös fiiliksestä kiinni: toisinaan laskeutuvat ja pehmeät silhuetit tuntuu tosi omilta, toisinaan ne taas tuntuvat huonolla tavalla muodottomilta (tai ehkä en vaan osaa!), ja kaipaan ehdottomasti jotakin terävää ja niukkaa.
Sinänsä olen kuitenkin tietoisesti yrittänyt pyristellä irti tästä "niukkaa alhaalla ja löysää yläosassa tai päinvastoin" totuudesta, sillä sitä noudattaen lopputulos on usein aika ennalta-arvattava ja yllätyksetön.
Itse olen alkanut tykkäilemään kovastikin löysäilyistä. Kaapista löytyviä vartaloa nuolevia t-paitoja ei ole tehnyt mieli käyttää aikoihin juuri ollenkaan. Kuten täällä sanottiinkin niin se vaatteen leikkaushan sen ratkaisee näyttääkö se hyvältä/imartelevalta, on olemassa sekä tyylikkäästi muodottomia että väärällä tavalla pussittavia vaatteita. En koe lain että löysät vaatteet olisi merkki jostain peittelystä, eikä ole tullut mieleeni että edes joku muu niin ajattelisi jos pidän väljiä vaatteita.
Ehkä se on sitäkin että olen yksinkertaisesti tyytyväinen omaan vartalooni ja sinut sen kanssa, niin ei ole tullut paljoa ajateltua, millä tavalla pukeutuisi jotenkin "edustavasti" omien muotojensa/muodottomuutensa kanssa. (Toisaalta helppohan mun on tyytyväinen olla kun nyt olen tämmöinen suht standardi koon 36 kroppa, joka lienee melko lähellä sitä, mitä yleisesti pidetään tavoiteltavana, tai ainakin "normaalina". Mutta se onkin sitten toinen juttu.)
Superkiva! Löysäilyn maailmaan olen itsekin huomannut siirtyväni koko ajan voimakkaammin. Asusi on todella inspiroiva, kiitos :)
anu, mun kohdalla ns. kipupiste on ollut se, että sekä ylä- että alakerran löysyys tarkoittaa käytännössä yleensä sitä, että isoin massa tulee tuohon lantion kohdalle. outoa se on sinänsä, että mulla ei ole koskaan ollut eikä ole kauheasti "pelkoa" päärynävartalosta, joka periaatteessa kai syntyy tuon lantion korostumisen kautta. mun mielestä päärynä on sitä paitsi hyvin kaunis vartalonmalli.
mulle poikamaisuus on issue vain hyvin satunnaisesti, mutta huonoja päiviä on välillä. ihan totta, huolehtimisen puuttuminen tai vähentyminen on hyvin vapauttavaa.
anna, kiitos! sä olet yksi mun ihailemista muotojen mestareista. mä aistin paljon ajanhenkeä tuossa niukkaa alhalla -löysää ylhäällä ja päinvastoin -välttelyssä. se on alkanut tuntua ennalta-arvattavalta ja kuluneelta. ja mä tunnistan sun lailla tuon halun leikkiä erilaisilla silhueteilla ihan vain niiden itsensä vuoksi – ei oman kropan ns. parhaiden puolien korostamisen vuoksi, vaikka naistenlehdet niin kovasti meille haluavatkin opettaa.
varpu, itsekin aika standardina, keskimäärin kolmekutosena, koen helposti, että mun "oikeus" huomioida epävarmuuksia on jotenkin väärin – vaikkei se niin tietenkään ole – mutta mun kohdalla standardi ei sulje pois niiden tuntemista myöskään. mulla on läskipäiviä ja rumapäiviä ja sitten niitä kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja sitten niitä "i'm fab!" -päiviäkin. yleensä ei kauheasti kiinnosta ja olen ihan tyyttis. en tiedä onko tämä ns. minimaalinen ikäkriisi, kun mulle tuli mieleen se, että "lukeekohan noi muut nyt tän mun asun sellaiseksi, että mä yritän peittää mun makkarat..." vai meneekö se vain jonkun perusepävarmuuden ja uuden asun piikkiin, tiedä häntä sitten...
lilou, kiitos! ja tervetuloa kommentoimaan.
Löysä löysällä on toinen nimeni. Tosin raja menee niissä himputin villahousuissa, joiden piti olla mun de luxe -vastaus verkkarit korkkareilla "trendiin", nilkkoihin valahtaminen on jopa mulle liian löysää...
Ja oon samaa mieltä sun ajanhengenlukemisen kanssa!
Hi, I just found you're blog true google as I was trying to find some info about those gorgeous wang shoes you have :)
I've been meaning to order them online but I'm between 2 sizes so I was just wondering are they true to size or do they run narrow and maybe then should I take the bigger size..?
I really would appreciate if could help me, thx :)
anonymous, they run a bit narrow and seem true to size, if not slightly large. perfect for my long and narrow feet.
Post a Comment