and astray i have gone, plenty of times. i noted that exposure accelerates whims: while i was sick i had too much time to browse online stores. just yesterday i received the final return acceptance email from a webshop and i believe i should wait for my visa to balance out from the withdrawal-reimbursement hassle. moreover, i feel the ups guy knows me as someone seriously in need of help by now just because he keeps on delivering boxes and returning the next day to pick unwanted stuff up.
my whimsical buying ended up prolific, though. first, let me introduce you to the coat.
my most precious find is a black wool coat from maison martin margiela 1 – my first from his pret-a-porter line. although i am no stranger to p-a-p, i am such a regular girl that predominantly my designer gear is from more affordable secondary lines, such as mm6 and marc by mj, for example. this one feels like a bargain despite still costing more than a few high-streets coats combined.
the coat is from fall 2007, the collection where he first took the accentuated shoulder so over-the-top that the models resembled football players. my coat is the most subtle item in the collection and, thus, very wearable despite the shoulder detail. it is still very structured and the length, just below the knee, together with the tailoring draws the focal point lower than generally considered flattering. i find it interesting and shapely.
it will be a seriously quirky addition to my collection of black coats. not essentially needed, but much appreciated. the material is more suitable for spring or fall, so here's one reason to look forward to warmer weather.
coat by martin margiela 1, shirt by zara men, necklace by my o my, pants by cos, ankle boots by zara. and the pics are hazy because the lighting is crap. just consider them misty memorabilia of happiness...(yeayea, i promise better photos sometime when the sun hits this latitude.)i have noted a pleasant turn in my shopping philosophy that has crept slowly towards my patterns of action. it took forceful resignation from consumerism; that is, my freelance time wasn't exactly affluent. after regaining my financial means, it took some explicit determination where blogging helped – i would have felt incredibly stupid constantly contradicting myself here although contradiction provides fertile ground for thought.
also browsing style blogs helped, albeit in a rather twisted way: i realized how so many bloggers copy (re)appearing trends from other blogs and magazines ending up as this impersonal mass that just seems troubled in the midst of their "style dilemmas" and their "needs"... talk about some serious eye-openers and a rough mirror to stare into. i may just as well be one of them, but i don't want to appear as though the evaluation of whether i could go for brown instead of black this season is a serious question i suddenly came up with or, worse, buy something just because it is "the thing" to have even if it looks off on me.
what was your ultimate sales find? did you stay true [sic!] to yourself?
8 comments:
Aikast ihku takki!
Oiiiii mikä takki!!!! Linjakas, kiinnostava, ihana - ihan sun näköinen!! Loistolöytö!!
Mun parhaat ale-löydöt oli varmaan Gaspard Yurkievichin mustavalkoiset "kokovartalosukkahousut" sekä Issey Miyaken Fete-malliston kukkahame. Ko. kokovartalosukkahousuja olin kuolannut koko syksyn (ja ne on aivan mahtavat!!!), joten vaatekappaleen suunnattomasta epäkäytännöllisyydestä huolimatta olen löydöstäni kovin onnellinen. Miyake-hame puolestaan tuli tarpeeseen: mulla oli taannoin ystävän häät, johon tarvitsin jotakin juhlavaa ja kivaa.
Lisäksi iloitsen myös siitä, ett onnistuin löytämään hyvät villakangashousut ensi syksyä varten (nää on näitä mun varasto-ostoksia).
Mä olen aikaisemmin ollut turhan vietävissä alennusmyynneissä: kamaa on tarttunut mukaan vain koska se on halpaa, ei siksi että kriittisenkin pohdinnan jälkeen olisin katsonut tarvitsevani näitä tavaroita (hmm...tuo "kriittinen pohdinta" on itse asiassa tainnut jäädä kokonaan väliin...) Sittemmin olen tullut harkitsevammaksi, ja ostan alestakin vain muutamia, tarkoin valittuja yksilöitä. Kukkaron päälle nykylinja silti käy huomattavasti aikaisempaa enemmän, ihme ja kumma. :)
Makee kolttu, onnittelut!! :)
Omat alelöytöni on helppo listata koska niitä oli tasan kaksi (eikun yksi t-paita ja peruskorkkarit lisää jos UFFin halvat päivät lasketaan!): ihanan muodoton Fifth Avenua Shoe Repairin luomus sekä persikkainen Camilla Norrbackin peruspaita. Rakastan kumpaakin koko sydämestäni mutta yllättäen olen tällä ihan huumassa varsinkin jälkimmäisestä, en vaan saa tarpeekseni tästä persikan sävystä! Ihan mahtava väri, tää on jotain niin radikaalia mulle! Olen ollut pastellirasisti liian kauan.. no, olen varmaan vastekin mutta tämä onkin se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Aleista yleisesti, itse en pahemmin jaksa juosta kaikissa mahdollisissa kaupoissa ja webshopeissa metsästämässä kauden parhaita tarjouksia, mikä lienee hyvä asia, eipähän tule liikaa yllättäviä "tarpeita". Joskus vähän risoo semmoinen yleinen asenne että nyt on pakko ostaa kun kerran halvalla saa. Totta kai aleista löytää usein hyviä ja tarpeellisia juttuja mutta monella ei ole taitoa ajatella järkevästi silloin kun hintalapussa lukee punaisella -50%. Tehdään heräteostoksia ja sitten eletään siinä illuusiossa että ollaan säästetty paljon rahaa, vaikka todellisuudessa se on syydetty asioihin, jotka lopulta päätyvät sinne kuuluisalle kaapin pohjalle, tai ainakaan niitä ei olisi ikinä ostettu siihen täyteen hintaan.
Nojoo. Varmuuden vuoksi sanon vielä ettei tätä ole osoitettu sulle tai kellekään muulle henkilökohtaisesti, kunhan vain innostun pauhamaan näistä jutuista. :)
Ostin aleista:
1) Acnen Belville-kengät, joita olen kuolannut viime syksystä saakka. En vain raaskinut maksaa täyttä hintaa kengistä.
2) Mustan kynähameen, jota odotin saapuvaksi Helsingin kauppoihin mutta joka ei koskaan saapunut. Aleissa otin riskin ja tadaa - se on just hyvä ja taipuu moneen.
3) Harmaan silkkiselkäisen villa-kashmir-neuletakin, jota olen käyttänyt ostohetken jälkeen joka viikko vähintään kolmena päivänä. Se on täydellinen, paras, hienoin, ikinä.
Väittäisin olleeni uskollinen itselleni enkä ostanut mitään pelkästään siksi, että se oli alessa.. Hankin vain himoitsemiani tavaroita, joiden hinta oli ajan myötä hieman kohtuullistunut. Success!
Ja lopuksi vielä: hieno takki, ihan sun näköinen, huippu alelöytö. Onnittelen!
sugar kane, kide!
anna, kiitos. parempia kuvia tullee vielä, kunhan valaistusolot saadaan parmemiksi ja takkia pääsee oikeasti käyttämäänkin..
oletko sä esitellyt noi sun löydöt jo sun puolella? miksi mä en nyt muista... meen selaamaan... hmmm....
kumma juttu tuo valikoivuus ja sen vaikutus kukkarolle – vähän samaa on havaittu täällä. tosin jos odottaa jaksaa, voi saada jotain sellaista, mihin ei oikeasti olisi koskaan normihintaisena mahdollisuutta.
varpu, sun alelöydöt ovat todella hienoja. joskus kannattaa unohtaa omat tyyliennakkoluulot, ja huomaakin löytäneensä pastellipuolen itsestään. heh.
ja joo, mulla ainakin tilaisuus tekee helposti alevarkaan – varsinkin jos olen muuten tylsistynyt. juuri kipeänä selatut nettikaupat ovat varsinainen kompastuskivi, mutta onneksi järki iskee viimeistään siinä vaihessa, kun paketit lappaavat ovesta sisään ja visalasku tippuu postilaatikosta. siinä sitten pohtii, että tarviiko tätä ihan kaikkea. periaatteenani onkin, että kaikki vähänkin epäilyttävä lähtee takaisin. harvoin niitä jää katumaan.
inke, kiitos, olen varsin tyyttis mun takkiin! sun lista on todellinen success: belvillet on ehkä yhdet hienoimmat tän syksyn kengistä, ja mahtavaa, että löysit sen hameen! sehän tässä on, että alelöydöt ovat parhaimmillaan niitä, joita jaksoi odottaa JA halusi vielä silloinkin, kun ovat periaatteessa jo "ohi" (voi miten mua inhottaa kirjottaa tuota sanaa, mutta pointti anyways...).
Jesh, pohdin pitkään ovatko Belvillet "hetken huumaa", mutta kun sydän sykki niille elokuusta alkaen eikä hellittänyt vielä tammikuussakaan, päätin että ne ovat kuitenkin tarpeeksi "klassiset" kaikessa kulmikkuudessaan eivätkä varmastikaan näytä ihan tyhmiltä omasta mielestä vielä ensi vuonnakaan.
Kengät ovat tosin vielä Janin veljen luona Tukholmassa odottelemassa noutajaansa, mutta eipä tuo sääkään näytä vielä mitenkään kovin suotuisalta nupukkipintaiselle korolle :D
Mutta joo, summa summarum - voisin melkein väittää että olen vihdoin oppinut hillitsemään itseni oranssien hintalappujen edessä ja poimin aleista mukaan vain sellaisia tavaroita, jotka olisin periaatteessa voinut ostaa täysihintaisinakin. Siis jos raha ei olisi ongelma ja silleen...
huippu takki...ja kuvatkin!
inke, on aika hienoa huomata, ettei oranssien lappujen kutsu ole enää niin vastustamaton...
maria, kiitos!
Post a Comment