Wednesday, February 3, 2010

blade runner.

the trench coat is a garment of great pop culture significance. although many consider the diluted brown color of the all-weather gear favored by perverts dull or regard the classic coat as the grandest of matronly boredom, i see rick deckard and dc comics heroes lurking in the shadows and snarling placidly such lines as:

"you thick as pig-shit? help you? that's precisely what i'm doing."

the trench comes obviously from the racks of burberry who created the form commissioned by the war offices for ww1 soldiers hunkering down in – hello! – trenches. the piece of patented waterproof gabardine and the black, tan and red pattern are somewhat iconic.

in all honesty, when the haymarket check (official term for "burberry check") is brought up i also think of elderly ladies, but additionally my mind wanders off to kate moss and agyness deyn. i still remember walking around hackney in search of the burberry outlet in 1998 – the year burberry profits plummeted to an alltime low, but the street buzz was already starting in london – and feeling utterly scared. i was on the lookout for a checkered a-line skirt i had seen some chic chick sporting at some bar in islington.

both hackney and islington have since improved (gentrified, as the term goes) and burberry has gone through chav. in matters of classic trench coats i think the scales are first and foremost on the positive and burberry is still the way to go.

i have considered getting my own for some years, but am still torn between classic beige and black. both have their advantages, but i haven't been able to come to a decision. this spring i think it's about time. that is, if i can find one that fits perfectly – probably from the prorsum line since the classic that is usually sold domestically at stockmann's is cut slightly too wide.

pics from colette. click to enlarge.

the trench feels even more current now that i saw this collaboration between colette and burberry. their classic coat has been transformed in the hands of christopher bailey – the chief creative director of the royal warrant sporting fashion house – and the twists and turns feel like voluptuous brush strokes against the conservative shape. hidden underneath the collar are numerous little gold studs like tiny fangs just waiting to bite into your burberry checking eyes.

limited edition, of course, but if i had an extra ±2000€ lying somewhere, i'd definitely consider one of these.

do you fancy this classic? what about the twist – which of the three is your favorite?


Sugar Kane said...

For me, trenchcoats spell classic Sixties chic à la Mastroianni or Alain Delon on the streets of Paris... Or even better, Nico prowling the streets of NYC in a trench snatched FROM Delon... I also remember trying to find an old Burberry model in London, '98, after seeing it on every cool kid on magazines and 'round town. Burberry was very clever to take heed from this ug interest to re-vamp the brand.

I'd love a coat from the prorsum collection (especially since now, in 2010, even if one did find an original 60's piece, it'd be falling apart!), or maybe some deconstructed version... I try not to mention Ann D... Maybe by Comme des garcons!

The colour for me is beige.

Anu said...

Mulla on musta Twist&Tangon trenssi, jonka ostin pari vuotta sitten ja olen pitkään yrittänyt keksiä, miten sitä käyttäisin (kirjoitin aiheesta joskus viime kesänä tms.). Lopulta keksin yhdistää sen maihareihin sun muuhun vähän "epäsopivaan", jottei se näyttäisi niin tätimäiseltä päälläni.

Burberrystä mä en jostain syystä osaa muodostaa oikein minkäänlaista mielipidettä. Ehkä se johtuu siitä, että mä en pidä beigestä.

Anna said...

Mä sit taas pidän beigestä ihan kauheesti, ja niinpä nimenomaan beige olisi mun valinta. Beige on mulle henk. koht. myös se kaikkein oikein ja oikeaoppisin trenssiväri.

Trenssit tuovat mulle mieleen 40-luvun hillittyä tyyliä uhkuvat, militantin skarpit lookit sekä SK:n mainitseman 60-luvun cooliuden. Tuo esittelemäsi Burberryn ja Coletten yhteistyö vaikuttaa oikein onnistuneelta! Oma suosikkini on tuo vasemmanpuoleinen takki, jossa on eniten jäljellä trenssin alkuperäisistä, klassisista linjoista. Se on juuri mainiolla tavalla classic with a twist. Muut kaksi versiota ovat minun konservatiiviseen trenssimakuuni hieman turhankin...koristeltuja ja naisellisia, jotenkin.

Omistan muuten itse vain yhden trenssin. Tämän kymmenen vuotta vanhan denim-trenssin ajattelin kevään tullen ottaa jälleen käyttöön. Farkkutrenssi on jotenkin aika mauton ajatus...sopinee siis mulle mainiosti.

stellagee said...

sugar kane, now that you said that i find it rather interesting how sometimes my sci-fi nerd takes over. how amazing are those imageries!

and yes, the street hype before the turn of the millennium was quite extraordinary – i remember so well that my quest was greeted by surprised glances "burberry, oh really?" but they did manage to totally turn the brand around.

anu, sulla trenssi ja maiharit toimii hyvin. mä pahoin pelkään, että mun yllä sama combo tuottaisi vähän liiankin selvän yhteyden mun sarjakuvasankareihin – eikä välttämättä kovin positiivisessa mielessä.

anna, sama lemppari mulla! riittävästi sitä jotain, mutta ei liikaa. ja alan myös kallistua beigeen – se on kuitennii se klassisin vaihtoehto, vaikkei mulla olekaan mitään muuta beigeä.

farkkutrenssi kuulostaa mielenkiintoiselta... kuvia odotellessa siis!

Anu said...

Ai niin, multa jäi mainitsematta se ilmeisin mielleyhtymä, joka mulle tulee trensseistä... itse asiassa se on mieheni ansiota, koska aina, kun kiskon trenssiä päälleni, hän sanoo, että "Listen very carefully, I shall say this only once.". Eli maanalainen armeija iskee jälleen.

stellagee said...

anu, jesh!