Monday, October 26, 2009

fleeting.

guerilla stores are old news already, but the trend of temporariness seems to be expanding. after i expressed my annoyance about the acceleration of trend cycles as the instigator of stuff accumulation – and provoked excellent additions to the topic from anna, anu and sugar kane – i wanted to return to the topic of transience. although i remain critical of trend quickening, not all haste is something i detest.

i have a soft spot for nostalgic old stores and grieve the loss of regular nooks i have learned to visit. mourning small specialty grocery stores is an often brought up subject, but i also feel for other businesses facing extinction. the realization that, for example, traditional small finnish clothing boutiques for ordinary men's and ladieswear will disappear as their owners retire only to be taken over by chain stores, concept stores and expensive, specialty boutiques, makes me incredibly sad. i will miss the tacky sale signs scribbled with magic markers on fluorescent roll paper and the names like te-ra vaate (te-ra clothing, the name supposedly originates from the names of the owners terttu and raija) and housumies (i.e. pantsman, way cooler than dressmann although occurring next to each other the latter sounds positively queer...). they are as much a part of urban historical landscape as snobby literati cafes and drunk infested parks.

the recession created spatial vacancy in every city: many small establishments and unnecessarily expansive franchises took their last breaths in the past year liberating plenty of prime retail space. the hesitant manner new businesses emerged and were willing to sign long-term leases created an opportunity for impermanent operations. it is guerilla time like never before and the increase in fast-forward retail is tremendous. opening, selling and leaving in a matter of a fortnight could seem odd from the point of view of traditional business planning. lacking the intention of securing a customer base and continuity, these pop-up stores seek to feed the variety seeking nomad.

sure, it might be suspected that guerilla fashion stores propagate impulse shopping like no other; the apprehension of disappearance before coming to a reasoned decision whether to buy or not is a real motivating factor without a doubt. nevertheless, the emergence of a guerilla space means an experience beyond shopping even as we understand it today – a recreational way to regard a space and fill it with fleeting social interaction.

the more intriguing temporary phenomena are guerilla restaurants. usually in the form of food-trucks (because of legal (i.e. health and sanitary) reasons and the difficulty of finding proper cooking facilities other than designated restaurant spaces) they sell quality grub instead of the shady, greasy goo we're used to watch landing on our expecting hands at fairs and such. they come and go at will, but come with a newly added culinary pride.

although many guerilla retail trucks sell foods uncommon to restauranteurs on the move, there are traditionalists, as well, such as ice-cream trucks. some come with additional quirks, such as the big gay ice-cream truck. despite raising the expected controversy amongst some americans, their fave slogan is the positively political "winning over homophobes one bacon/chocolate sandwich at a time", and they offer olive oil and sea salt toppings in addition to their famous caramelized bacon. the guerilla politics just took one step further.

the element of surprise cannot rely on just landing somewhere, because random passers-bys do not a happening create. the traditional commercialization has caught up and there is already at least one permanent pop-up space in nyc, called openhouse gallery that informs through a blog and, naturally, twitter. tweets provide the perfect tools for communicating locations, and following the feeds of volatile entrepeneurs, you can treat yourself to an experience that thrives on temporariness.

does the vagabond element of surprise appeal to you?

6 comments:

Sugar Kane said...

Nasse-täti on nyt vähän väsynyt, niin en jaksa muotoilla sen elegantimmin kuin että JOO! Etenkin iso homo jätskiauto kiinnostais.

Voisin jopa itse kuvitella ravintoloitsevani just tuollaisessa - olen joskus haaveillut kauppa-galleria-kaffilasta ja pyörille nostettunahan, graffiteilla peitettynähän se ois ihan paras.

Oletan, ettei maamme lainsäädäntö kuitenkaan taas sallis MITÄÄN KIVAA.

Salka said...

Mä suhtaudun vähän nihkeästi sellaiseen paikoillaan pysymättömään kauppapaikkameininkiin, arvostan kuitenkin tietyissä asioissa pysyvyyttä, enkä pahemmin ole jaksanut itseäni tunkea erinäisiin mallikappale tms. myynteihin, ehkä just senkin takia, että niissä tulisi hyvin nopeasti se lopun huuma, joka innostaisi shoppaamaan kuin huomista ei olisikaan.

Täytyykin sanoa jäätelöautoista, että tänne muuttaessani eräs perjantai-ilta hämmennyin, kun jostain alkoi kuulua hyvin vekkulia soittoa, katsoin parkkikselle ja sinne oli ajanut hyvin hassunnäköinen auto-josta ilmeisesti myydään jäätelöä :D Se oli kuin suoraan 70-80-luvuilta, myrkynvihreine pohjaväreineen ja räikein teippauksin! Tony Bell taisikin olla yrityksen nimi ( tai jotain vastaavaa ), harmi etten enää ole perjantaisin niihin aikoihin kotosalla, kun kyseinen auto täällä seudulla visitoi, enkä koskaan harmikseni ole siellä asioinutkaan. Mutta omalla charmillaan kyllä pieksi kotijäätelöauton totaalisesti, just jossain tuon tyylisessä kuvittelisinkin asioivani!

Jaakko said...

mulla oli hiukan haikee fiilis kun huomasin et hämeenkadulla marja valosen liike on kans heittäny pahvit ikkunoihin. se oli meille aikoinaan ihme ja kumma, istuttiin imamin keinutuolissa (sekin menny jo vuosia, vuosia sitten) ja ihmeteltiin miten on fyysisesti mahdollista saada NIIN paljon vaatteita yhteen näyteikkunaan henkareille roikkumaan. ja hinnat oli kirjotettu tietty sellasille keltasille pahvinkappaleille, mustalla ja punasella, et ale.

tietyl taval on sääli et pienet lafkat menee nurin ja lopettaa, toisaalta taas esim. se valosen liike oli niin suoraan 80-luvun puolvälistä ettei kaupunkikuva olis menny eteenpäin yhtään jos kaikki sen ajan firmat olis ollu paikallaan teippaukset muuttumattomina. mut samaan aikaan taas komppaisin ihan hirveesti et olis enemmän pieniä ja yksityisiä ja jollain tavalla vaihtoehtosia esim. vaatekauppoja. h&m mutkin usein pukee, myönnän, mut tarvitaanko niitä turussakin 2 ihan vierekkäin ja dressmanneja 3 liki samssa korttelissa?

ei mulla ole tietenkään mitään h&m, zaraa ym. vastaan (dressmannia vastaan hiukan joo..) mut kuten edina monsoon sanoo yhdessä monologissaan "i don't want more choice i just want nicer things" eli must olis täydellinen ajatus et olis se lihakauppa juustokaupan vieressä ja siit vois mennä sit hattukaupan kautta housukauppaa ja kotiin. kun olis enemmän spesiallimpia kauppoja erikoistuneina johonkin hiukan pienempään osaseen maailmassa vois olla tyytyväinen kun löytäis pienemmästä valikoimasta laadukkaampaa tavaraa. siks olen myös niin tohkeissaan turun hattu&hansikkaasta.

okei täs ei ollu mitää järkee mut oon vast ekan kahvikupin varres kiinni.

Anna said...

Guerilla ravintolat yms. liikkuvat ruokapaikat ovat tosi hauskoja - sääli ettei niitä täällä Suomessa juuri ole. (meillähän on lähinnä tuttu ja turvallinen Jäätelöauto, johon nyt ei juuri yllätysmomenttia liity. Tyttö on muuten ihan huumassa jäätelöautoon: aina kun ääni kuuluu ikkunamme alta, Tyttö ilmoittaa, että nyt on aivan pakko mennä ostamaan jäätelöä "siitä kivasta, laulavasta autosta"...) Iso homo jätsiauto olisi enemmän mun makuun!

Mitä sitten perinteisten pukimojen ja vaatehtimoiden katoamiseen tulee, olen asiasta kovin surullinen. Marja Valosen liikkeen lopettaminen kosketti muakin: tuntuu kuin yksi aikakausi olisi tullut päätökseensä. Miten monet kerrat me opiskelijoinakin ihmeteltiin tuota hämmentävää kauppaa... Pelolla jo odotan ihanan (Jaakonkin rakastaman) Hattu&Hansikkaan kohtaloa. Emme kai menetä jonakin päivänä senkin??

Anu said...

Helsingissä kehitys on onneksi kulkenut vähän toiseenkin suuntaan, tänne on tullut esimerkiksi lisää pullapuoteja vaihtoehdoiksi Alepan päiväysvanhalle pussileivälle.

Liikkuvia ruokapaikkojakin täällä on - Iso-Roballa on välillä tanskalainen nakkikoju, joka katoaa ja ilmestyy takaisin satunnaisesti. :)

Mun suhtautuminen tuollaiseen liikkuvaan kauppameininkiin on vähän samanlainen kuin Salkan - se ruokkii ostoshysteriaa enkä nykyään oikein viihdy paikoissa, joissa minun oletetaan ostavan mahdollisimman äkkiä mahdollisimman paljon, koska kohta se on jo myöhäistä.

stellagee said...

sk, homo jätskiauto olis jees, mutta mun mielestä ilmestyvä ja häipyvä sushikoju olis vielä kivampi. nomnomnom. kylmäketju taitaa kuitennii olla niin iso riski, ettei se onnais...

salka, tietysti mielentilassa tuo vaara on varmasti olemassa, mutta ainakin mun nykyisin yhä tarkemmaksi käynyt ostelutyylini, jossa flaneeraus korostuu ja hankkiminen jää pienelle huomiolle, ei kokemukseni mukaan kärsi kauheasti. huonona päivänä varmasti ongelma olisi ihan aito. se, miten suurelle massalle tuo oikeasti olisi ongelma, on ihan aito kysymys, jota koitinkin hiukan sivuta tuossa tekstissä. itsensä tunteminen on kai tässäkin asiassa a ja o.

mä erottaisin toisistaan mallikappale/varastomyynnit ja nuo guerillastoret ihan vaan siitä syystä, että lähtökohtameininki ja tarjottava kokemus eroavat toisistaan yleensä merkittävästikin. guerillakaupassa harvoin on järjettömiä alennuksia tai kamaa suoraan pahvilaatikoista.

olisi ihanaa, jos tuollaiset itsenäiset autot lisääntyisivät: muakin piristäisi kummallinen kilkutus ja periräyhäkäs ulkonäkö.

jaakko, joo valosen liike on turkulaista katukuvaa omimmillaan. harmillista, ja toisaalta muutos on asia, jota nyt ei voi kai kontrolloida. silti tulee haikea olo. mistäköhän saisi aikaan järkevän balanssin noiden ketjujen ja pienten liikkeiden välille? jotenkin musta tuntuu, että pienten liikkeiden häviäiseen on vaikuttanut myös aika tavalla muuttunut yrittäjäkulttuuri...

anna, sama juttu hattu ja hansikkaan kanssa – pienyrittäjäperinne on muuttunut kovasti eikä jatkajia ainakaan helposti löydy. harmillista.

muakin ilahduttaa tytön lailla liikkuvissa ravintoloissa se äänimaailma sekä myös yllättävät tuoksut "väärissä" paikoissa. olisi ihanaa, jos tänne saataisiin vastaava yritteliäisyyttä...

anu, totta, helsingissä näkyy kivijalkaliikkeiden elpymisestä ainakin jotain merkkejä. se on tervetullutta ja tuen niitä parhaani mukaan.

heh, roban nakkikoju on legendaarinen, mutta ei valitettavasti tarjoa mulle yhtään mitään. laajempi seleksjooni, niin olisin vankka kannattaja.

kuten tuossa yllä totesin salkalle, mä näen tuon pointin ostohysteriasta, mutta jotenkin pitäisi guerillastoreja hieman "viattomampina" kuin esim. mallikappale- ja varastomyyntejä. ostohysteriaan taipuvasen kannalta on tietysti yhdentekevää mikä sitä ostamista motivoi: aikarajoitus, superhalpa hinta, rajoitetut erät, tms.