Tuesday, February 16, 2010

irregular choice.

the sound of heavy thump followed by a clickety clack promises a great night ahead. your favorite magazine has just been delivered to yer mailbox and there's an inexplicable itch preventing you from keeping your hands off the pages. a great feeling, right? you are a member of the subscriber team.

i believe in yearly subscriptions and still prefer a printed version of my favorite readings. knowing that i'll be among the first to get their hands on a certain piece of journalism is exhilarating. winnowing your own selection from the myriad of available magazines tells something about you as a person: i'm voting for this team here. i also like the hassle-free method of receiving my monthly dose of information: sometimes i enjoy browsing magazines and journals at bookstores, but mostly i cannot be bothered.

at this moment i only have one subscription, though. the reason comes down to feeling repeatedly unappreciated. for me, part of sending a subscription out is the message that "i do not care if not every issue is perfect – i believe in you." point being, when i decide to take the chance that not every issue of the chosen magazine is interesting or well-made, i promise to contribute whether there is a failure and not abandon my magazine for lapses in concentration. my financial bestowal is my handshake: "i have deemed you worthy and promise to stand by you, no questions asked."

the feeling of being unvalued is derived from the trend of rewarding us continuous subscribers with ever-increasing yearly fees. increases in prices are not newsworthy by themselves, but when they occur together with significant decreases elsewhere one cannot help but feel troubled. not only are several issues of almost every imaginable magazine on sale every year, the offers for new subscribers feel like a smack in the face every time i flip through a magazine.

for the fear of sounding like a whiney bitch, i must assure you that i am not entirely clueless and do understand the importance of hauling new subscribers. nevertheless, it has become significantly more lucrative on my part to end my subscriptions and settle for a few sale issues and short term subscriptions – i actually end up saving money that way.

the paradoxical part is that treating continuous subscribers well ought to be important to magazines and journals. while i'm ready to remain a steady source of income for a significant number of magazines, i actually have to prefer being harassed by their sales people (who aren't exactly cheap to employ) on a regular basis because i end up losing money for being daft and loyal. what is the point, really? it's a lose-lose situation if there ever was one.

moreover, knowing full well that publishing a fashion or a lifestyle magazine in finnish is not exactly a remunerative business, i'd love to promote those who are willing to take the risk and do their best. nonetheless, i find it useless with the kind of special offers i see fluttering down from between the pages and landing next to my subscription bill.

saddened, i stopped subscribing to image after an uninterrupted period of fifteen years just because of the incompatibility between what i was paying and what i saw others being offered. it sucks, and it seriously pisses me off knowing that there's an institute of finnish journalism suffering, but that i'd be buffoon accepting their inexplicable tokens of gratitude. if i wanted to donate to charity, i'd still choose worthier causes – despite being aware that many people involved in creating these magazines are not exactly well-off.

thus, the only magazine i subscribe to is new york magazine. it pops through my mailbox almost every week, filled with well-written stories and news from the big apple. it is my humble way of keeping track of my favorite city in the world. the subscription is 75$, delivered – less than 2$ per issue. i am well aware that they're not making profit from my contribution and i wouldn't dare suggesting that a magazine should come that cheap. but it does feel like a reward for my commitment.

soon i will renew my subscription for another year. moreover, i am considering subscribing to intelligent life which has not failed me once during its existence, but four yearly issues are not too troublesome to fetch from the newsagent. i am continuously on the lookout for something else, hopefully finnish worthy of subscribing, but feel like my hands are tied.

am i the only one frustrated? any suggestions?

p.s. since i am aware that people from several publishing houses visit my blog regularly, i feel brave enough to suggest a small improvement: could you please add a little tick-box to your subscription cards where one can refuse to receive any additional crap with the subscription? no, i do not want your large logo towel. no, i do not want your trashy jewelry. no, i do not want that plastic pouch you for some incomprehensible reason call a "purse". no thank you, i just want the magazine.

12 comments:

Anu said...

Mä myös irtisanoin Imagen tilauksen, kun vuositilauksen hinta nousi samaan aikaan kun lehden sisältö on tuntunut huononevan - ketä oikeasti kiinnostaa, ettei Pete Parkkosella ole mitään sanottavaa? (Ja tuliko se jollekin uutisena?) Olisivat edes älynneet lähettää laskun kahdessa eri erässä, niin vastaanotto olisi saattanut olla suvaitsevampi.

Mullekin tulee nykyään vain yksi tilattu lehti - Apartamento, jota julkaistaan pari numeroa vuodessa. Mulla on nykyään aikaa selailla irtonumeroita myymälöissä, joten ostan lehtiä satunnaisesti sisällön ja hinnan mukaan enkä ole uskollinen kenellekään. Kovin moni ei ole osoittautunut sen arvoiseksi.

Puhelinmyyjien maalitauluksi joutuminen on yksi voimakas syy lehtitilauksia vastaan. Ei, en tahdo tilata Vene-lehteä, vaikka mulle tuli Suosikki 15-vuotiaana (noin pikkuisen kärjistäen...).

KL said...

Luin loppuvuonna Mobilisti-lehden pääkirjoituksen (ei, en ole säännöllinen lukija, mutta vanhoissa autoissa on sitä jotain ja suvusta löytyy tilaaja) joka kuvasi aika täydellisesti kunnioittavaa suhtautumista tilaajaan.

Heidän parikymmenvuotisen elonsa periaatteena on: ei alennuksia satunnaistilaajille, ei tarjouksia irtonumeroista eikä lisäsälää. Kestotilaajalle hinta on halpa, ja ainut etu (tähän asti) ollut edullisemman hinnan lisäksi aiempi saatavuus. Tästä eteenpäin diiliin lisätään vielä kymmenen sivua, joita _ei_ saa irtonumeropainoksesta.

Pääkirjoitus ilahdutti niin että päätin selata lehteä toistekin. Mobilistilla on sivumennen sanoen harraste- ja kulutuslehdeksi (pidän vanhoja autoja kenkiin verrattavana joskin kalliimpana harrastuksena) erinomainen journalistinen taso.

stellagee said...

anu, mä en nähnyt tuota muidenkin jossain mainitsemaa alamäkeä (?), koska irtisanoin imagen tosiaan jo pari vuotta sitten. kahdessa erässä tullut lasku ei auttanut mua tässä tapauksessa...

aika harva lehti kyllä tosiaan ansaitsee tilauksen, mutta mä koitan pikku idealistina uskoa, että yleensä laadukkaan oloista tekevä lehti voisi olla tukemisen arvoinen. vähän niitä vain on...

puhelinmyyjät... miten tämän nyt sanoisi kauniisti, kun mä periaateessa haluan arvostaa ihmistä, joka vain tekee työtään... mutta joo, tilaan mahdolliset tarjouspätkäni yleensä sillä tilauskortilla mieluummin ihan vain tuota puhelinmyyntikehitystä vastustaakseni.

kl, kuulostaapa kiinnostavalta! erityisesti lisäsisältö tuntuu sellaiselta palkinnolta, jota mä arvostaisin – en mitään laadutonta krääsää, jolla tilaajia niin kovin usein yritetään "palkita".

harrastelehdistä puheen ollen: mä joskus fanitin carl's cars nimistä autolehteä, joka oli erikoinen sekoitus wallpaperia ja 70-luvun playboyta, mutta norjalainen(?) autolehti siis. hieno aviisi.

Anu said...

Tekniikan maailmalla on hieno esimerkki tilaajien rahalleen saamasta vastineesta: niillä on verkkopalvelussaan vanhojen artikkeleiden arkisto, joka on vain tilaajien käytettävissä. Esimerkiksi legendaariset TM testaa -artikkelit ovat siis sieltä haettavissa.

stellagee said...

anu, juuri tuon tyyppiset tilaajalahjat ovat houkuttelevia ainakin mun mielestä.

mitä taas tulee tm:n testituloksiin, niin niistä liikkuu sen verran rouheaa juorua, että legendaarinen lienee ainoa oikea kuvaus. hehee.

Anna said...

Mä en tällä hetkellä tilaa ainuttakaan lehteä...tykkään lehdistä, mutta aika ei tällä hetkellä oikein riitä säännölliseen seuraamiseen enkä varsinkaan oikein tiedä, minkä lehden haluaisin. Imagen tilauksen lopetin muuten syksyllä minäkin. Kyllästyin lehden latteaan ja nykyisin kovin yllätyksettömään linjaan sekä kestotilaamisen suhteessa älyttömään hintaan: onhan siellä pari ihanaa vakipalstaa kuten ihanaisen Jenna Sutelan tavarapalsta!, mutta ihan parin sivun takia en viitsi lehteä tilata kuitenkaan. (Lisäksi mulla on ammatillisessa mielessä pienoinen boikotti päällä ko. lehtiperheen suhteen. En ole Imageen ikinä itse kirjoittanut, mutta eräs toinen Image-perheen lehti on tullut jossain määrin tutuiksi - enkä voi kehua lehtien käytäntöjä kovinkaan free-ystävällsiksi. Mutta tämä on sitten tietysti jo toinen tarina.)

Mun suosikki suomalaisista lehdistä on Inner World Audio. Mies on sitä meille pari vuotta tilannut, joskin viimeisimmästä numerosta on nyt tosiaankin kulunut aikaa. Hieman (lievästi sanottuna!!) omituisesta nimestään ja äärimmäisen epämääräisistä ilmestymisaikatauluistaan (ilmestyykö se edes enää??) huolimatta lehti on voittanut minut täysin puolelleen. Lehti keskittyy siis äänentoistoon (kuitenkin niin, että jopa minua jaksavat nekin jutut kiinnostaa!), mutta on samalla myös korkeatasoinen musiikkilehti. Eräs suosikkiteemanumeroistani oli 1/2008, jossa esiteltiin Jockum Nordströmin musiikkiaiheisia kuvituksia; äänentoistoa ja ääntä lähestytään siis hyvin monenlaisista näkökulmista.

Suomen Luonto meille tulee myös, isäni tilaa sitä mulle. Ja sitä arvostan kyllä: pidän siitä että ko. lehdessä uskalletaan ottaa jyrkästikin kantaa luonnonsuojelun puolesta. Myös tuosta Anun mainitsemasta Apartamentosta tykkään. Sen voisin ehkä tilata ihan kotiinkin.

Muotilehdet on muuten mulle kaikkein kivuliain alue. Rakastan - ja vihaan! - niitä. Tykkään kyllä kovasti esim. brittiläisestä Voguesta, mut ei sekään sitten kuitenkaan ihan vakuuta tilaamiseen asti. Osaisiko joku vinkata sellaista muotilehteä, joka trendikatalogien sijaan esittelisi enemmänkin tyylejä, siis jonkun kiinnostavan tyypin elämää ja vaatekaappia? (Siis onhan tällaisia juttuja kaikissa naistenlehdissä Suomessakin, mut haluisin siis että esiteltävät tyylit olis jotenkin...oikeesti yllättäviä ja kiinnostavia eikä vain jonkun pikkujulkimon tylsän vaatekaapin esittelyä.)

Antti said...

Puhelinmarkkinoinnin vihaajana mun on pakko mainostaa omaa firmaani - ehkä Stellageen ystävänä saan sen tämän kerran anteeksi. Tai jos ei niin saa tämän kommentin voi poistaa. Eli meillä ei työskentele puhelinmyyjiä eikä olla niitä palkkaamassakaan :)

http://www.urbanview.net/lehtien-vuositilaukset-c-45.html

stellagee said...

anna, niinhän se taitaa olla, ettei monenkaan lehden käytännöt ole kovinkaan free-ystävällisiä. imagesta kuulin aikoinani ihan samaa...

vaikuttaa siltä, että intohimoisten harrastajien lehdet pääsevät helpommin laadullaan sellaiselle tasolle, että niissä riittää kiinnostavaa sisältöä. tai sitten maailmassa on jokin hyvän journalismin vakio, joka ei riitä koskettamaan suomalaisia lehti. muotilehtien sisältöihin en oikeastaan kaipaa muuta muutosta kuin järjettömän mainosmäärän karsimista – tosin nehän pitävät esim. vogueta yllä, eivät muotilehtien ostajat. ehkä eniten jurppii se, että maailmasta löytyy hirveän vähän tasokasta muotijournalismia. tekstiä siis. verrattuna moneen muuhun aiheeseen siis. siis. pläh. siis.

tyyliesittelyissä pidän itse asiassa blogeja parempina kuin printtilehtiä – tyylien laajuus on sen verran suuri, että linkittyneen nettimaailman kautta tulee löytäneeksi uskomattomia helmiä. suomalaisten tyyliesittelyissä tulee hirveän nopeasti esille se, mitä pidetään "tyylinä" ja mitä taas "friikkeytenä" – en tiedä onko se toimittajakunnasta vai lukevasta yleisöstä kiinni, varmaan molemmista.

antti, mutta nuori toimitusjohtaja mainostaa vaan! sulla on sen verran laadukasta lehteä tarjolla, että taidan tulla selaamaan... saako kahvia kans?

Anu said...

Mun mielestä varsinkin suomalaisessa muotijournalismissa on tylsintä tuoteluettelomaisuus. On oikeastaan aika vaikea erottaa mainoksia ja artikkeleita toisistaan, koska iso osa artikkeleista sisältää lähinnä erilaisten tuotteiden ja niiden hintojen esittelyä.

Tuo sisällön vähyys pitää myös paikkansa. Muodin historiasta jne. luulisi löytyvän paljonkin kirjoitettavaa, mutta en sitten tiedä, eivätkö ihmiset halua lukea sellaista vai eikö kukaan vain tule tarjonneeksi sellaista luettavaksi.

Beau said...

Dear Stellagee,
don't you think it a bit quirky in-a-not-so-good-manner to use such "pirate language" like yer or such adjectives as daft amidst your otherwise very fancy English. It just seems quite.. I don't want to say ridiculous but it does really make your text look too patchy. It's like you're trying to excel others by this upper-class academy English and then you somehow try to be _yourself_/get street credit for using this quite popular slang in the midst. To me, it's either or. Think about it.

stellagee said...

anu, olen aika pitkälle samaa mieltä. mä en sinänsä vierasta tuote-esittelyjä, koska toisaalta niistä on ainakin mulle satunnaisesti jotain hyötyäkin. tosin vain jos saan muotilehden käsiini riittävän ajoissa enkä noin 3kk julkaisun jälkeen, kuten usein käy... mutta noita artikkeleita, esim. historiallisia, mäkin kaipaisin.

beau, thank you for your comment. i am glad you noted my style of writing!

the idiosyncrasies are carefully considered and, as a careful reader you must have noted, reflect my position on the either/or idea in general. i believe there is very little in our world that should be either/or, and my writing – the fancy words 'n' stuff and the colloquial nuances – reflects that. thus, i thank you for the suggestion, but do not agree.

as far as your interpretation of what i am trying to achieve in relation to my readers (excelling and/or street-cred), it must tell more about you as a reader than of me as the writer. i find both academic language and slang among my comfort zones and using them is not meant to posit myself above anyone.

i hope you enjoy reading, nonetheless.

Antti said...

Juuh, nuori toimitusjohtaja tarjoaa tottakai kaffet!