but i do have a problem with one particular style: the hippie. i'm sure my comments about disliking hippies in anu's, anna's and sugar kane's blogs have caused nausea because of repetition, but the hair on the back of my arms stands up when i see a bonafide hippy style statement. my disgust applies to high street fashion, as well, and every spring i loathe the arrival of "hippie chic" summer fashion that come with the same certainty as the sailor look.
the reasoning behind my attitude is the following. i associate hippies with the narcissistic insouciance expressed by a certain group of people. my stereotypes here are vast and probably very unfair, but i find the characteristics around me too often to my liking.
a hippie is someone who creates a bubble of me-against-the-world around him/herself. they often utter hollow expressions of worry over poor people -- usually acquired as a result of a trip to india where an enlightening hit in the head seems inescapable. i may be too demanding, but if you're unaware of the magnitude of injustice in the world and need to walk amongst to poorest to grasp it, i find it something i'd boast fairly silently about.
because they are pretty much alone against the world, these hippies love to think they're doing tons of good by joining several ngo's and actively take part in meetings. their contribution to these gatherings is usually verbal pondering and a fear of tangible ideas. it may be because of this fear that they enjoy talking about problems far away: concentrating in vague grievances aids in covering up the fact that they aren't really up to more than talk and refuse taking responsibility for local issues. see, i'm a philosopher of action [sic!].
needless to say, a large part of my dislike for hippies comes from personal experience and was acquired during my years as an amnesty international activist: i actually stopped going to meetings because the hippies wanted to moan over the situation in burma for hours but were incapable and scared of planning concrete activity. in the end i showed up once a year and helped organize a fundraising concert which allowed me to do something and avoid the lengthy "discussions".
and yes, they usually wear their henna-dyed hair on dreadlocks (nothing wrong with that, per se), tie-dyed clothes of goa origin (indiska is just fine, if they haven't yet made it to india personally...), enjoy bare feet and colorful scarves. they like to appear sluggish and a little spacey because they associate those characteristics with being deep.
ugh. see, i'm a hater after all... just to add a twist to the story i do have friends, even close ones, who fit into at least some categories of the hippie and i love them dearly. but the style full-blown makes my ear drums pop and my eyes bleed and even a slight suggestion of hippie turns me into alert mode: "am i seeing hippie here, huh?"
i wore this to a presentation on a very hot day. meeting my sister afterwards promoted an instant reaction: "hippie!" which probably clarifies how rare a style choice this is. yes, the shirt is some random indian find from a second hand store, but i tried sharpening it up with a blazer, a briefcase (perfect for a 15" macbook) and ballerinas. i think it looks rather dainty. this is as hippie chic as i will go...
and here's a jam that pretty much sums up my feelings about hippies. technohead and "i want to be a hippy" from 1995.
8 comments:
Hahaha, mäkin vihaan hippejä, siis just noita kuvaamasi kaltaisia ja juuri kuvaamistasi syistä - etenkin massoina. Ja joo, joka kesäinen hippie light -muoti - vihaan myös niitä autereisia, kiharapäisiä runotyttöjä, jotka kulkevat hippimekoissaan mairea hymy huulillaan. Jotak on joko just olleet tai ainakin isona menossa Goaan vaan oleen. Prkl.
Disclaimerina mainittakoon, että mäkin pidän monesta ihmisestä, joihin hippikuvaus sopii, mut niissä on sit jotain muutakin. Ne on ehkä anarkistihippejä, vähän niinku Anun katalaanihipit? Niin ja yksi lempi-ihmisistäni tuli just Goalta "vaan olemasta".
Mua kyl salaa kiehtoo sellainen överi-luksushippi Marokossa -66 -look, mutta sen pitää olla silkkiä ja villaa ja vesipiippua ja turbaania à la Talitha Getty tai Anita Pallenberg, ei mitään "turkoosi hopeakoru indiskan alesta".
Kommentoin nyt vaihteeksi suomeksi ja komppaan sinua & Sugar Kanea. Minuakin ärsyttää tuo maailmanparantamisesta puhuminen, joka ei johda mihinkään oikeisiin tekoihin. Nämä hipit ovat kuitenkin olevinaan niin paljon fiksumpia ja parempia ihmisiä käyttäessään luomudödöä ja haistessaan talilta (yuck!). Sellaiset ihmiset ovat sellaisia laiskimushippejä, jotka puhuvat kuinka hienoa olisi mennä vaikka Intiaan, mutta eivät nosta tikkua ristiin asian puolesta. On olemassa niitä, jotka puhuu ja niitä jotka tekee. Tekstisi perusteella kuulut onneksi jälkimmäiseen ryhmään. :) Joku hippiäinen saattaa nyt tulla haukkumaan meidät elitisteiksi, mutta minkäs teet.
T. Yks, jonka veli on ajatusmaailmaltaan (ei ulkonäöltään) juuri tuollainen ärsyttävä hippi. Se tekee kyllä ihan hyviäkin juttuja, kuten dyykkaa ja ei kuluta kauheasti, mutta on se silti niin tekopyhä kaikkien suunnitelmiensa suhteen, joita se ei koskaan edes aio toteuttaa. Arvatenkin meillä on riitoja aika useasti aiheesta "olen kulutushysteriassa eleävä riistäjä" ja hän muka parempi ihmisenä pesupähkinöineen ja dyykkailuineen. Hankkis edes töitä eikä eläis mun verorahoilla, prkl! :D
Se piti vielä sanoa, että sellaisesta 90-luvun hippilookista diggaan kyllä kovasti tänä kesänä. Tekisi mieli ostaa John Lennon-aurinkolasit ja etsiä käsiini äitini vanha hapsumokkaliivi, jotka olivat muuten mun lempparit ala-asteella.
Oh, onpa täällä vahvoja mielipiteitä! No, sehän passaa!
Mulla ei tosin ole noin voimakkaita tunteita hippejä kohtaan, mut vihaanpa minäkin sitä että jaaritellaan eikä tehdä mitään (kannabiksen käytöllä ei liene mitään tekemistä tämän hienoisen saamattomuuden kanssa...). Olen galleriaharrastuksen myötä kohdannut joitakin niin stereotyyppisiä kuvataiteilijahippejä, et hermo on välillä ollut koetuksella - juurkin tuon saamattomuuden takia. Mutta mun ennakkoluulot hippejä kohtaan on tietty syvemmälläkin: isäni oli nuorena melkoinen radikaali ja nimenomaan toiminnan mies. Olen erityisen ylpeä siitä, että hän esim. kieltäytyi osallistumasta Koijärvi-episodiin koska piti sitä kaupunkilaishippien julksuustemppuna (onhan ihan totta, että Koijärven ympäristömerkitys on varsin vähäinen ja että koko show sai ihan suhteettoman paljon julkisuutta merkityksellisyyteensä nähden!). Sen sijaan hän raijasi sianruhoja huonosti voivien kotkien ravinnoksi saaristoon ja kävi paljain käsin luomassa umpeen ojia soilla, joita yritettiin kuivattaa. (Isälläni oli muuten 60- luvun lopulla ja 70-luvulla paras mahdollinen tyyli: rentoja farkkuja, valkoisia ja epävärisiä teeppareita, muutamat samettihousut, niukkoja anorakkeja, puolipitkä letti ja Lennon-lasit! Ihanaa! Isi on yksi mun tyyli-ikoneista mitä tuon ajan meininkeihin tulee - ei yhtään liian hippi vaan COOL.) Itse olen muuten aina ollut kaikkea muuta kuin radikaali, enkä ole koskaan yrittänytkään leikkiä sellaista.
Hippiestetiikka on minusta pikkuruisina annoksina ihan kiintoisaa - eritoten pidän tuosta Sugar Kanenkin mainitsemasta 60-luvun rokkareiden Marokko-menosta ja luksushippeilystä. Hommaisin kyllä esim. kaftaanin jos vain löytäisin omaa lookiani puhuttelevan vaikka silkistä valmistettuna. Ja koska rakastan Barcelonaa tulisesti, pidän luonnollisesti myös Gracian anarkistihipeistä - Barcelonassa hippityyliä todella osataan soveltaa niin makeesti, että mullakin MELKEIN iskee aina hippivaihde silmään siellä. Mut itseäni en hipiksi stailaa siitäkään syystä, ettei habitukseni lyhyine hiuksineen jne. vain kävisi siihen alkuunkaan.
Gràcian anarkistihipeissä on muuten sekin tyylikäs puoli, että naisten hiusmallit eivät ole sitä perinteistä halkipääjakaus-osastoa, vaan monilla naisilla on lyhyt tukka tai sitten päältä lyhyt pitkällä niskatukalla. Näyttää hyvältä varsinkin espanjalaisella hiuslaadulla.
Mä kans jotenkin kammoan hennavärjättyjä, itse tehtyjä rastoja ja mustikalla batiikkivärjättyä rikoota, mutta luksushippeys toimii asenteen tasolla täälläkin. En kuitenkaan osaisi pukeutua kuin Anita Pallenberg, tyyli on liian runsasta ja koristeltua, mutta olen kyllä polttanut omenatupakkaa shishalla espoolaisen omakotitalon pihalla.
hei, cool, paljon kommentteja ja pointteja!
mun kohdalla hippiassosiaatio on muodostunut kauhean vahvasti ehkä sen vuoksi, että vaikka kaikki hipiltä näyttävät eivät ole kuvaukseni kaltaisia tyyppejä, niin poikkeuksetta kaikki tapaamani kuvaukseni kaltaiset tyypit ovat olleet ulkoisesti hippityylisiä.
mitä tulee puhumiseen ja tekemiseen, niin mä kyllä kannatan molempia (ja aiheesta tuossa hetki sitten jotain vähän vauhkosinkin) ja ehdottomasti yhdistettynä tuomitsemattomuuteen. itsen nostaminen toisten ylle omien valintojen, pettämättömän logiikan tms. vuoksi ahdistaa ja ällöttää (ja sorrun siihen säännöllisesti tietysti itsekin), mutta pelkkä puhe ja jaarittelu suorastaan vi***aa. tarttuminen epäolennaisuuksiin tms. mahdollisimman kaukaisiin asioihin turhauttaa tietysti myös.
tyylillisesti kyllä tuollainen marokko-look voisi puhutella muakin, mutta mä kai nimeäisin sen eufemistisesti "tuhannen-ja-yhden-yön" -tyyliksi. ja tietysti pienet elementit, jotka herättävät mun hippiantipatia-alerttini punaiseen tilaan, voivat toimia oikeasti osana ihan siedettävää tai jopa loisteliasta asua -- tai elämää, kuten shisha ja omenatupakka.
Anna: Minunkin isälläni oli nuorempana John Lennon-look laseineen ja hiukseen ja hän pukeutuikin hyvin samankaltaisesti kuin kuvailit sun isää. Mun iskää sanottiin Turun John Lennoniksi heh. :D
Anyway, isäni on myös ehdoton tyyli-ikonini eli ollaan siinä asiassa samiksii. ;)
Ja totta tosiaan, sillä kannabiksen polttamisella on aika paljonkin vaikutusta tuohon saamattomuuteen...
Anna-Maria, pakko vielä kommentoida sulle, että mun isä oli itse asiassa Raision Lennon! :) (sitä tosin ei ole koskaan kutsuttu Lennoniksi kun se on piirteiltään kuitenkin aika eri näköinen kuin L, mut tyyli kyl täsmää) Ja liikkui isäni tietty paljon Turussakin - meidän molempien isät on siis kunniakkaasti edustaneet coolia meininkiä täällä Varsinais-Suomessa. :D
Post a Comment