Wednesday, June 17, 2009


the credo of finns is that we're too unaware and, especially, modest about our incredible design industry and talent. part of the official story is that because finnish design has always [sic!] revolved around functionality, we have come to embrace quality design as such an integral part of our daily lives that we forget to consider it design. the joyous gospel of finnish design needs to be preached, but we're just too humble -- unlike our neighboring swedes.

so the story goes.

lately we have been focusing on visibility. correcting history consists in creating different types of export think-tanks. finnish design "ambassadors" of various sorts are selected frequently. the punchline is that we need to start being proud of our heritage: finns need to stop acting meek and start appreciating the talent we have. finnish classics and young designers are capable and have a unique sense of aesthetic that could take over the world.

we've done beautifully domestically. i, among others, embrace these ideas on the product part. we do have amazing talent and incredibly well-crafted products. we have established houses of design and interesting young designers who deserve more attention. yay!

i just don't buy the creed behind and the execution method of our world-conquest. i, for one, have for a very long time believed that we lack the necessary courage to promote, but have been forced to re-evaluate my convictions. if it was true that finns were too modest to promote finnish design, the little birds around the world are telling that it isn't so anymore. hearsay is always only insinuative, but i'm finding the messages i'm getting honestly alarming.

what you hear of are marketing executives unwilling to believe that no-one has heard of their company before: "so, do you know our company? ...umm...??" you hear of obnoxious lectures by design agents for lay(wo)men from all around the world assuming that finnish design as a concept is something they know and appreciate. naturally the lectures come with a few questionable jokes thrown in to inform people, for example, that the aalto stool has three legs because "as we all know... ha ha... men are said to have three legs and women two... ha ha" with the result of an entire audience glancing awkwardly each other. the worst thing is when you hear of global business meetings where it is obvious the finnish company representative has not bothered to find out at all who they are negotiating with, but walk in chest protruded and condescending.

all of the above examples have lead to people feeling confused, insulted and belittled. being asked to explain odd behavior is tough and even when successful, the impact factor stays on the negative. surely that was not the intention, but something has seriously gone haywire. instead of appearing proud, we seem to appear pompous.

at what point did we start believing that a few hundred design enthusiastic tourists from japan made artek a household name everywhere? when did the fact that habitat and colette once sold iittala glasses turn their reputation to world-leader in glassware? yeah, so jackie kennedy wore marimekko in the 60's: has anyone of significance worn their stuff since?

don't get me wrong, i am a true fan of artek, iittala and marimekko, and want their success. i take pride as much (and possibly more) as the next person in the appreciation of my native country's creative history and present. it just seems that some finnish companies are so enthralled by their domestic success and market positioning that they forget it does not imply global recognition. we've exchanged modesty to arrogant assumptions.

what i am questioning is the delivery method: it isn't a lack of courage, but lack of skill and reciprocity. there is a difference between healthy pride and obnoxious behavior. add some communication barriers and cultural insensitivity and you've got a concoction ready to blow up. what finns seem to not get is that arrogance will not get us anywhere: having the brûléan pat on the shoulder does not attract anyone else than the elitist wannabe. building recognizable brands requires both knowing and believing in your product and knowing your audience and their needs: ignore the latter and you'll fail.

what we possibly could learn from our western neighbors is the capability to listen and base our presentations on what we can infer our audience or customer needs and wants. we could start by not assuming that everyone who makes it to finland and wants to get to know finnish design was a design aficionado. it could be reasonable to assume that cooperation with global brands does not begin from the insuperability of finnish brands.

we could also let go of the idea that the tourists who do make it here come because they want to go somewhere exotic and strange and, hence, have some idea of the peculiarities of finnish culture. to build a country's brand image is quite a different story from believing it to be true: northern climate, clean nature, the "sisu" of the people and so on are all worthy brand building material, but they are abstract icons hardly visible for the average tourist walking the streets of helsinki. let's face it, finland is a pretty neutral destination these days and many people come here for business and pleasure: we're not the furthest part of the galaxy where the first relevant question to pose a tourist is "why on earth did you choose to come here?" anymore.

i'm sure some are still doing an excellent job creating opportunities for finnish design talent despite of what these few sad examples tell us. but at least partly we seem to be stuck in our own imaginings of the past: the strange faraway land of quiet and modest people that creates interest in only the most resourceful is just slightly too rough a platform to start marketing from. unfortunately right now it sounds finnish design is riding high on the wave of self-righteous assumptions and self-delusion, and i believe we'll land nose deep in the coarse sand...

any thoughts on the matter?


Sugar Kane said...

Guess what: I TOTALLY agree. I just don't get the absurd decline of seasoned Finnish fashion brands, as I ranted on my blog - they are capable of not only quality products but also innovative design - but those pieces are few and far between, marketing is... what marketing?, etc etc. I HATE to see this downfall continuing, especially when we have innovative marketing people (even some companies)available, and great ome-grown designers graduating every year - either wasting their talent mass-producing crap, trying to make it hand-to-mouth as indie designers, or fleeing to other countries.


stellagee said...

hahaa, see, harassing people for comments works! i learned it from you, babes. CAPS AND ALL!

but yes, sad decline, sad marketing and everything. could go on and on.

the worst in my opinion is that these large houses are so clueless when it comes to international relations that i'm sure they need a good whack in the head. like who in their right mind goes and tells dirty jokes to a group of americans (yeah, they are prude! surprise!) while trying to establish a credible design brand? seriously?! and they call themselves professionals...

it's the "don't you know who i (think i) am" attitude that is so devastatingly embarrassing. sigh sigh sigh.

Anu said...

Mä kiroilen aina itsekseni kun kuulen jonkun ns. virallisen valtiollisen tahon selittävän "innovaatioyhteiskunnasta" tai "luovasta luokasta", kun rahahanoja pitelevät tahot eivät kuitenkaan näe, ettei pelkällä insinööriosaamisella pötkitä pitkälle. Pelkään pahoin, että TAIK:ille käy Aalto-yliopiston myötä niinkuin omalle opinahjolleni TTVO:lle - kun siitä tuli osa Tampereen ammattikorkeakoulua, se päätyi tekulaisten jyräämäksi (1200 tekniikan opiskelijaa vs. 200 taide- ja viestintäopiskelijaa, ja saatatte arvata, kenen sana painoi esim. koulun hallinnossa).

Ja tuo markkinoinnin aliarvostus on kyllä käsittämätöntä, luulisi sokeammankin huomaavan esim. länsinaapuria kohti vilkuillessa, että eivätpä ne niidenkään tuotteet itse itseään myy.

stellagee said...

anu, et ole yksin tuon "innovaatio"-puheen inhoamisen kanssa. tyhjää ja todennäköisesti vain lamauttavaa toimintaa, vaikka niin toivoisi, että asiat menisivät edes sillee kivasti tai jopa oikeasti hyvin ja paremmin...

markkinointitajuttomuus on mun mielestä tauti, joka tarvitsisi oikeasti ämpärin vettä päähän. ihan oikeasti miten on mahdollista, että suomalaisissa yrityksissä uskotaan, että vuosikymmeniä sitten niitetty maine suomalaisten keskuudessa tai joku suunnittelijanimi, joka nauttii suomessa lähes vapahtajanomaista palvontaa, olisi kansainvälisillä markkinoilla tuttu asia tai henkilö.

alvar aalto ja gaudi sanovat joillekin jotain, juu. sarpaneva sitten jo todella harvoille vihkiytyneille. the tuote ja sen edut esiin. stoori on kiva olla, mutta se, että meidät puettiin vauvoina ruskeaan marikuosiin myy nostalgianälässä varmaan ihan hyvin, mutta eihän tuolla muualla ole sellaisia mielikuvia kellään; ei kai niille voi myydä samalla tavalla vai mitähäh?

*raivo pihisee ja neiti tuohtuu* *huoh*

Anna said...

Any thoughts? Many!

Mä olen paasannut lähipiirin ihan kyllästymiseen näillä asioilla...joku joskus on todennutkin, että "tee sitten itse paremmin!". Joo: on aina tietty helppoa olla kriittinen näin "ulkopuolisena". Mutta silti...

Olen niin samaa mieltä postauksesi pointtien kanssa, että on ehkä hyödytöntä sanoa mitään. Mut kuitenkin: musta suomalaisilta puuttuu design-mielessä ennen kaikkea osto-, myynti- (ja markkinointi), organisointi sekä rekrytointiosaamista. Sen sijaan liika vaatimattomuus ei minusta suomalaisia enää vaivaa - liika itseluottamus pikemminkin! Ainakin omat kokemukseni viime viikoilta puhuvat viimeisimmän puolesta...Luullaan että tiedetään ja ymmärretään kauheesti kaikesta kaikkea, vaikkei oikeesti tiedetä mitään.

Suunnittelijat ovat lahjakkaita ja suunnittelijapuolen koulutuskin on Suomessa ihan ok - joskin jotain siitä mitä ilmeisimmin myös uupuu. Tunnen useita muotikaupassa toimivia suomalaisia, jotka valittavat samaa: nuorilla suomalaissuunnittelijoilla tosiaan olisi kiinnostavia ja omaleimaisia juttuja, mutta niitä pitää käydä rukoilemassa niiltä suunnilleen ovelta "hei saisinko mä myydä sun juttua??" tyyliin. Ja vastaus on (liian) usein siihen tyyliin, että "ehkä jos mä tässä jotain jossain kohtaa saan tehtyä". Vertailun vuoksi: kun samaiset kauppiaat ovat sitten kääntyneet ruotsalaisten suunnittelijoiden puoleen, vastaanotto on tosi tehokas ja ammattimainen, mallikappaleet toimitetaan postitse seuraavana päivänä jne. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin: tietenkään KAIKKI suomalaiset tai ruotsalaiset vaatesuunnittelijat eivät ole just tällaisia, mut you get the point. Usein kuulee myös suomalaisten vähän nillittävän tyyliin: mä olen suunnittelija, ei mun tarvii osata myydä, ei kaikkea tarvii osata. No eipä ei. Mut myyntiosaaminen on kyllä supertärkeää niin kauan kun pitkälti yksityisyrittäjävetoisesti kuitenkin mennään.

Osto-osaamisen ja organisointiosaamisen puuttumisella viittaan tässä nyt etupäässä kulttuurituotantoon ja tapahtumatuotantoon, mutta minusta nämä teemat kuitenkin kuuluvat aika olemuksellisesti yhteen design-teeman kanssa (tai ovat jopa sama asia). Suomalaiset (esim. kotikaupunkini Turku on mainio esimerkki) ovat taitavia tekemään pientä ja vähän ug:täkin. Turussakin on mahtavaa klubiskeneä ja kaikkea siistiä, mitä idearikkaat ja kekseliäät kanssakaupunkilaiset ovat saaneet aikaiseksi. Mutta yksi tai kaksi tyyppiä eivät välttämättä voi saada aikaan valtavan suuria juttuja; siinä suurena apuna voisivat olla isot kulttuuriorganisaatiot. Meillähän on nyt sellainenkin - tiedätte toki mistä on puhe. Ja minua ahdistaa ihan tavattomasti se, mitä siellä sitten puuhataan... Minusta kyseinen pulju on osoittanut erittäin vähäistä asiantuntemusta ostoissaan (ei mitä ilmeisemmin ole YHTÄÄN käsitetty mitä hankitaan tai mitä kannattaisi hankkia) - ja tämä johtunee sitten siitä että kun kerrankin olisi iso ja vaikutusvaltainen (ja hyvin resurssoitu) toimija, sinne rekrytoidaan aika vääränlaista porukkaa (ja sitten niillä on toisaalta varsin paljon valtaa - ja ne voisivat parhaimmillaan tehdä ihan fantastisia juttuja!). Olin taannoin keskustelemassa muutaman loistavan supernaisen porukassa erään tämän ison organisaation edustajan kanssa. Täytyy kyllä sanoa että tyrmistys ko. henkilön tietämättömyyden ja asiantuntemuksen puutteen osalta oli melkoinen. Hänet on palkattu KULTTUURIorganisaatioon markkinointithtäviin, mutta keskusteluissa selvisi, että hänen oma kulttuurikäsityksensä sekä nykykulttuurintuntemuksensa (jotka päätöksentekoa ohjaavat) ovat sellaiset, että hämmentyneenä ja ahdistuneena tässä jälleen odottaa, millaisia tulkintoja kaupungistamme, suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta design-osaamisesta maailmalle taas lähteekään.

Sorry. Mä lähden jäähdyttelemään.

stellagee said...

anna, joo, tuohon "olen suunnittelija ei mun tarvii osata kaikkea" -ajatteluun törmää jatkuvasti. se vaikuttaa jotenkin hemmotellun oloiselta puheelta, koska se, että saa keskittyä vain yhteen, eniten rakastamaansa asiaan työssä, on kuitenkin luksusta, johon harvalla on elämässä varaa.

tietysti ainakin jotkut suunnittelijat tempoilevat samassa epäkaupallisen itseilmaisun ja kaupallisen elinkeinon välimaastossa, jossa taiteilijat (ja jossakin määrin myös tutkijat) liikkuvat. mun mielestä ajatus, että menestyminen määrätietoisen markkinoinnin kautta olisi jotenkin vähemmän arvokasta kuin "tulla löydetyksi" tms., on todella ikävän epäterve lähtökohta. toisaalta sosiaaliset sanktiot niille, jotka tekevät kaupallista ja markkinoivat, ovat inhottavan totta -- vain ug ja "tinkimättömyys" on "aitoa", muu on scheissea.

tuota turun meininkiä muutaman vuoden seuranneena, en onneksi itse aktiivisesti osallistuneena, olen menettänyt toivoni kunnallisjohtoisten kulttuuriprojektien suhteen. mä oikeastaan kauhulla odotan miten pahasti siellä saadaan kultttuurintuotanto tuhottua vuoteen 2011 mennessä. toisaalta viimeaikaisten juttujen perusteella ei näytä meidän ammattilaisvetoisissakaan puljuissa olevan homma ihan hanskassa...

tee ite paremmin. juu. jep.

Birger Jaarli said...

PERKELE! Kyllapa tassa kuumottuu. Oon viime aikoina puhunu ja miettiny paljon tata asiaa oman alani nakokulmasta, ja tuntuu silta, etta suurta osaa suomalaisesta kulttuurin tuotannosta (jos nyt tollasta termia voi kayttaa) leimaa kasittamton nakoalattomuus (sori kun skandit puuttuu, tulee vahan vaikeasti luettavaa tekstia). Siis jotenkin ajattelun pienuus on niin kamalaa ja totaalista. Hiekkalaatikot on niin sairaan pienia, etta ei tarvitse OIKEASTI pyristella eteen- tai ylospain, ja auta armias, jos joku uskaltaa pitaa itsestaan vahan metelia niin johan on helvetti irti. Siis etta toi niinku myy itseaan? Siis mika se kuvittelee olevansa? Ja "ainahan taalla on nain tehty" -ajattelu vaivaa jo tosi nuoria ihmisia. Argh!

On ihan kamalaa kun tormaa jatkuvasti ihmisiin, joiden mielesta asiat osataan maailman parhaiten Suomessa ja kaikki muu on perseesta. Siis just nimenomaan se noyryys puuttuu totaalisesti. Ja on jotenkin totuttu siihen, etta Suomessa tosi vahan riittaa, joten miksi yrittaa kovemmin? Et siis mita, miksei taa mun puolivillaisesti tehty "markkinointipaketti" kiinnostanu ketaan? Siis mehan ollaan parhaita ja tiedetaan miten naa hommat menee. Argh!

Ja viela kerran argh!

Okei, iisisti, iisisti... Veda syvaan henkea...

Birger Jaarli said...

Muuten piti vielä kommentoida että just eilen juttelin yhden täkäläisen kanssa joka kysyi multa että ootko sä niitä suomalaisia, jotka ajattelee että suomi on maailman paras ja kaikki muu on perseestä! Sä et siis ole ainoa, jolla on kokemuksia tästä asiasta. Ei kyllä ollu mullekaan eka kerta.

Pakko olla jotain tekemistä huonon itsetunnon (joko henkilökohtaisen tai kansallisen tai molempien) kanssa...

stellagee said...

tuo ristriita meidän "uskonkappaleiden" ja ulosannin välillä on todella hämmentävä: meille syötetään edelleen sitä samaa litanjaa, että "suomalaiset osaa, mutta ei uskalla olla ylpeitä" ja sitten se promoaminen on sitä "me ollaan siis parhaita, ettekste muka ole kuullut meistä ja tajua tätä..." -ylimielisyyttä. mikä meni vikaan?

minne on kadonnut se menestyksen pohjalla oleva aito kiinnostus asioita kohtaan eli se, että maailmalle mennään kiinnostuneena ja kysellen, koska vain siten voi tietää, mitä annettavaa itsellä voi soppaan olla.

mun lempparisanonta sopii tähänkin hyvin: "instead of trying to appear interesting, be interested."