i recently ran into marten weetsema's photography (above and below). he specializes in taking pictures of dogs and the results are some of the most exquisite portraits of our unswerving companions in life i've ever seen. i am deeply touched by his shots because i grew up with dogs and feel an incommensurable love for them.
although my parents have preferred retrievers and spaniels, my sister and i are devoted fans of greyhounds -- as is weetsema who shoots his greyhound, daan (above), regularly. the sleek beauty of the runner is incomparable and i relate to their quiet calm which is very unlike most dogs who tend to be fussy and too in-your-face with their affection. greyhounds are the most feline-like canines you can imagine, independent, reserved and poised.
and here she is: my baby.
her name is yoda, but she goes by jorma(-irmeli). she's 10 years old and the chirpiest little critter to have around. she's kept me warm sleeping tightly next to me under the duvet and comforted me when i've been down throughout the years and, miraculously, stimulates love and adoration in whoever she meets. she even turned my sweetie, who wasn't all that used to pets, into a committed and cherishing fan.
we've also lived through some tough times, such as cancer requiring several surgeries, a broken leg and several hilarious moments relating to her less than 10lbs (4kg) frame and the struggles her minute size creates. she has cataract which has slowly made her completely blind, but her bravery (or courageous trust in my guidance) on the streets is enviable.
she says hello!
6 comments:
Eläimet on niin ihania! Mä rakastan niitä!
Ja sun pikkuruinen lemmikkisi on aivan syötävän suloinen! Mitkä silmät! Olen vakuuttunut siitä, että jos joskus tapaisin hänet, olisin ihan myyty! :)
Mun täytyy tosin tunnustaa, että olen ehkä enemmän kissaihmisiä - mä olen kasvanut kissojen kanssa, ja ihailen niiden yllätyksellisyyttä, viileää asennetta ja viehkoa, petomaista estetiikkaa. Mutta kuten sanotkin, vinttikoirat on niitä kissamaisimpia koiria, ja niillä on ihan oma paikkansa mun sydämessä. Ne on niin siroja ja elegantteja!
mä olen myös yleiseläinfani: lapsena meillä oli aikamoinen eläintarha kotona perus apinalauman lisäksi. jorma on mun eka ihan aikuisen oikeesti harkitsemalla hankittu lemmikki ja mun lapsi.
kissoille olen kauhean allerginen, vaikka tykkään niistä kovasti ja itsekkäästi toivon, etteivät ystävät hankkisi niitä, jotta voin kyläillä...
Hello there! Onpas hän kaunis ja sielukas. Niinkuin vinttikoirat on, mä haaveilen joskus hankkivani semmosia isomman mallisia kaksin kappalein, vaikka jostain pelastettuja.
Jorma on kyllä kertakaikkisen suloinen.
Musta on myös pikkuhiljaa tullut kissaihminen, vaikka tykkään kyllä koiristakin - olen elänyt lapsuuteni kahden eri bokserin kanssa ja mulla on edelleen paikka sydämessäni erityisesti niille.
Sugar Kane, meinaatko isoilla vinttikoirilla vastaavia otuksia kuin eräs taannoinen uusmediaporo? (Sillä nimellä kutsuttiin erään yhteisen työkaverimme greyhoundia, joka oli välillä hänen mukanaan työpaikalla.)
Naapurissa on iso musta kymmenen-ja-risat-vuotta kissa nimeltä Kyösti. Lempinimeltään Köpi, eli Musti, eli Obama. Eläinten nimet ovat ihmeellisiä.
(Turrelta myös terveisiä ja uusia kyläilytoivotuksia Jormalle.)
sk: kiitos, jorma on ihanin. siskollani on pelastettu espanjankoira, ja se on kyllä melkoinen pakkaus...
anu: :)
ano: koitetaan ensi kerralla sitä, että jorma ei pisuisi teidän keittiön matolle...
Post a Comment