in my past, i was terrible. i used to pack six pairs of shoes for a weekend because i was certain i wouldn't feel like wearing what i originally planned. i'm sure you can infer from the amount of shoes how many other items i carried with me. returning with a suitcase full of clean clothes was the rule, not the exception. i had to be prepared for all possible weather and food-related accidents and whatnot...
add a bit of shopping to the disaster, and i found myself regularly paying fees for my overweight luggage, and although i did realize it was something i could avoid with some careful planning, i repeated my mistake time after time.
but i improved, and my process has been a program of small recognizable steps of insights.
first, living at my sweetie's place for a few months with only one shelf for my stuff taught me that i can, actually, survive without multiple options for every possible mood. it might be frustrating at times, but tried and tested items work from one day to another. for an intuitive and emotional dresser with a humongous wardrobe normally at her disposal this was a revelation regardless how self-evident it might sound to you.
secondly, while traveling the world – albeit still very limited areas of it – i have learned that some cities require more than others. for example london with its tremendous distances is one of those places where i hardly ever return home (i.e. big sis's place) during the day, but continue to dinner and drinks straight from my daily wanderings. hence, a second attire for night is not needed for every day and what i wear during the day must be smart enough for night. these days i know to pack lightly and appropriately.
moreover, any city where i am bound to walk around lots requires only one pair of heels. i will wear them the first and second night out, but most likely will not dare to teeter around in them later on...
finally, i have also realized that using the laundry services at hotels is a safer bet than overstuffing my suitcase with frivolous items.
the most interesting and grandest revelation of all has been that simultaneously with my need to acquire less clothing these past years, my confidence in the fewer items on me has grown. i seem to trust my staple pieces more than before and can combine a holiday wardrobe with assurance that i will not need a wild card – or few.
most importantly and to avoid missing the point, this confidence is not due to my wardrobe getting any smaller or more concise, i.e. consisting of only a few pieces and that i would be choosing from a very limited collection – quite the opposite; it seems to emerge not out of necessity but a certain serenity i have found with limiting my shopping sprees. and this, surely, is an enlightening in my books and something i value as an unexpected result of my more frugal and sensible ways.
hence, i am soon leaving on a trip with just two, reasonably sized suitcases. two, because i have a connecting flight and i want to make sure i've got a change of clothes on me if something goes wrong. recently therefore, our collection of rimowa doubled because my sweetie went on tour a fortnight before me.
if you travel a reasonable amount and have trouble packing just the necessary items, these suitcases are a goddessend. they're superlight, flexible, and durable (5 year warranty) polycarbonate that never loses its shape – ours do not have a scratch on them despite several trips around europe and north america and you can pack them half-full as well as stuffed to the limit without fear of damage.
as a major plus, they're stylish in an understated way and, despite the price, relatively common to invite very little unnecessary attention at airports where the staff can feel the need to "examine" the interior of the bag more closely with the result of things going missing. a very good investment.
this time i am taking the transatlantic hop with a light heart and light bags. have you noted that changing your consumer behavior has brought unexpected and welcome changes elsewhere?
6 comments:
Itse teen aina listan siitä, mitä mukaan täytyy ottaa. Mulla on hyvä pakkauslistan pohja, jota voi sitten muutella tarpeen mukaan. Jos reissu kestää max. 4 päivää, saatan jopa suunnitella mitä voisin laittaa päälle minäkin päivänä ja tietty siten, että mukaan lähtevistä vaatteista pystyy kokoamaan muutamalle päivälle edes hieman toisistaan eroavat asut. Yli viikon kestäville matkoille en tosin ole vielä moista jaksanut tehdä, heh.
Se jeesaa, edes vähän. Ei tule niin helposti heitettyä kassiin randomilla kaikkea mitä mieli tekee kun joutuu pohtimaan ja kirjoittamaan ylös, mitä minkäkin kanssa aikoo käyttää. Eikä sitten käy niin että matkaan pakattu villapaita sattuukin olemaan JUURI SE joka ei vain millään toimi esim. mittasuhteiltaan sen mukaan lähteneen hameen kanssa.
Mutta juu, perus pakkauslistan pohja tietokoneella tekstifilenä kyllä jeesaa ainakin kosmetiikka-arsenaalin roudaamisessa - eipähän unohdu enää se kynsiviila kotiin ja tajuaa ottaa jatkossa myös vanutuppoja mukaan kun ottaa silmämeikinpoistoaineenkin.
Ja kiitti Rimowa-suosituksista - juhannuksen Tukholman reissun päätteeksi mun n. 10 v. palvellut Samsoniten perässävedettävä kangaslaukku sanoi lopullisesti sopimuksen irti. Ennen olivat rikki vain toinen vetoketjuista sekä toinen pyörä, nyt oli irronnut sitten se laukussa kiinni ollut numerolukkokin. Jan kantoi sen roskiin kun mun oma sydämeni ei antanut vieläkään periksi, heh. Eli Rimowaa sitten tilalle!
Me saimme Annan kanssa just hyvää harjoitusta tässä lajissa Barcelonan reissullamme. Mulla itselläni oli kolmen päivän reissullamme mukana varsin vähän tavaraa - päällä olevien vaatteiden lisäksi yksi hellemekko, yksi toppi ja hame ja vaihtosandaalit - mutten juuri päässyt käyttämään niitä, koska matkalaukkumme jäivät sille tielleen melkein koko reissumme ajaksi. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan matkalaukusta, oli hammastahna, koska söimme ensimmäisenä iltana varsin valkosipulipitoista libanonilaista ruokaa...
Barcelona on siitä ihanteellinen laiskan matkustajan kohde, että siellä ei ole kesäaikaan juuri missään alipukeutunut Havaianakset jalassa, koska puolella paikallisistakin on sellaiset. Ja kesällä lämpötilat ovat siellä niin tasaisesti suomalaisissa hellelukemissa, että samoilla kuteilla pärjää sekä päivällä että yöllä.
Noin muutenkin mä suosin rentoa matkustamista ja matkakohteita. En jaksa miettiä pukeutumisjuttuja etukäteen sen enempää kuin raahata isoa salkullista kamaa mukanani (ja aina on toki hyvä jättää tuliaisille mahdollisimman paljon tilaa...).
Mä olen fiilis pakkaaja, joskus jaksan vääntää listan etukäteen, joskus taas en. Lista kyllä oikeasti helpottaa, varsinkin jos pakatessa aina vetää laukkuun pakatun asian viivalla yli. Ja oikeastaan aina roudaan mukanani vaikka mitä turhaa, koskahan sitä oppisi, ettei välttämättä viikonlopun reissuun tarvita monia eri mekkoja, ja että aina jostain löytyy pesukone, missä voi likaiset vaatteet pestä.. Jotain oleennaista kuitenkin saattaa lähes joka kerta unohtua kotiin, pahin oli kun unohdin pakata silmälasit sekä piilolinssikotelon ja-nesteet eräs juhannus, eikä missään enää ollut avoinna olevia optikkoliikkeitä..Niin ja kaikista parasta, mun pitäisi itseasiassa juuri nyt olla pakkaamassa, mutta näemmä se tämän kertainen pakkausfiilis on hukassa.
Mukavaa reissua :)!
inke, mä ihailen sun järjestelmällisyyttäsi! en pelkästään tässä asiassa, muuten...
mä pakkaan nykyisin kokoamalla asut sängyn päälle (jorma usein auttaa löytämään uusia yhdistelmiä kömpimällä vaatteiden alle...) ja riuskasti heitän pois kaiken, mikä ei toimi ainakin parin muun jutun kanssa. toimii.
anu, kadehdittavan simppeliä! vielä mä pääsen tuohon. mulla on vain aina ja ikuisesti vaivana se, että koen jonkinlaista tarvetta pakata kohdekaupungin "oloista" vaatetta mukaan ja se hiukan mutkistaa asioita. tosin viime reissulla barcelonassa tiesin, etten vaan taida olla kaupungin tyylinen, joten menin sopuisasti sellaisena kuin olen. omalla tavallaan vapauttavaa sekin...
salka, voi miten tuttua tekstiä! mä olen ne monituiset kerrat jättänyt piilarit kotiin ja pakannut 14 mekkoa. sitä se on. mutta vähitellen olen parantamassa tapojani ja tällä kertaa pitää mennä kevyesti.
kiitos! ja minne sä pakkaat?
Ah, mä olen kanssa aina pakannut liikaa - ihanaa saada kohtalotoveri. (Myös mä saan, oikeesti!, tykytyksiä jos lähden mielestäni epäilyttävän pienen pakaasin kanssa matkaan.) Ja pakkaan varmaan liikaa edelleen! Toisaalta tuo Anun mainitsema laukkuepisodi Barcelonan-reissullamme oli tosiaan hyväkin homma: tajusin että ihan oikeesti pärjään kyllä hyvin vähälläkin. Laukun häviäminen omille teilleen ei myöskään aiheuttanut mitään sen kummempaa vitutusta (pardon!) tahi ahdistusta. Osasin ottaa ihan huumorilla, kerrankin, ja olin ihan ylpeä itsestäni!
Toisaalta kyseessä oli onneksi just Barcelona, jossa ei tarvitse pukeutua. Jossain kaupungissa tuo olisi ollut totaalinen katastrofi. Osa matkan viehätyksestä mulla rakentuu nimittäin juuri siitä, että saa suunnitella etukäteen kyseisen kaupungin tunnelmaan sopivia asuja - ja sitten toteuttaa niitä paikan päällä. Esimerkiksi Tukholmaan tai Berliiniin pukeudun aika eri tavoilla, enkä niinkään ilmastollisista vaan kaupunkitunnelmallisista syistä. En tiedä ihmisistä yleensä, mutta musta on hurmaavaa tunnustella eri kaupunkien "tyyli-ilmapiirejä" ja leikitellä ja kokeilla niillä.
Ja onpas sulla hienot laukut! Tosi mageet!!
anna, mä olen samanlainen eli mullekin osa matkan viehätyksestä tulee siitä, että on pukeutunut tunnelmaan sopivasti. tällä kertaa olin niukasti pakannut ja silti huomasin tarvitsevani vain murto-osan pakkaamistani jutuista – uskomatonta, miten vähällä sitä voikin selvitä. ensi kerralla taas viisaammin...
ja kiitos, nuo matkalaukut ovat oikeasti pelastus!
Post a Comment