Thursday, January 20, 2011

worthy of space.

lately i seem to be hearing and reading about the recycling troubles of friends and fellow bloggers regularly, and thought that i'd show what we're doing.

to begin with, i take it for granted that people recycle their waste to their best ability. i wish there were more collection points in the city, but we've managed so far with the ones available to us. needless to say, i hope it was all much easier – like in germany, for example – but i can deal with the system we have as well.

i am aware of the many arguments claiming that recycling is redundant and i know that global inequality is apparent in many matters regarding the subject, such as recycling electronic hardware. ultimately, the problem of a trash-engulfed world will not be solved with recycling, but by radically reducing waste production, but in the meantime trying to reuse whatever we are tossing away seems like a plausible activity.

to our solution, then.

one of the first things we decided after moving in to our new home a bit over a year ago was where to organize the recycling. our kitchen trash bins were enough for biowaste and whatever unrecyclable waste we might produce, but i wanted a simple solution for returnable bottles, glass, metal, paper and carton.

the thing is: i am lazy and cannot be bothered to take newspapers, magazines, bottles and whatnot out all that often. therefore, the requirement for some proper storage was quite urgent.

in a household of infinite shoes – a sneaker and a heels collector do not a storage-friendly couple make – all closet space is highly valued, but we decided from the get-go that one of our high hallway wardrobes would have to give half of its space for recycling. it is undoubtedly true that shoeboxes adorning the perimeters of our habitat are more aesthetic than almost any available recycling center if left in plain sight as the latter tend to be some ugly mofos.

with a couple of simple, cheap and almost decently attractive boxes from ikea we had our system ready. the top one is for return bottles, the middle for paper and carton and the bottom for glass and metal. on the left side is an extra lid and on the right a collection of paper bags for reuse.

someone's been gulping on vitaminwater lately...

although we need to sort out the paper from the carton and the glass from the metal before tossing it, the reasonable size of the container divides the task to bearable episodes to be performed at a time. quite honestly i think it does work out nicely.

and as you might have noted, it isn't a particularly creative solution: storage boxes in a closet. additionally, they are storage boxes designed for recycling. so why am i eager to show it, you might ask.

the reason is that knowing the limited amount of living space the average finn has at their disposal in addition to the constant lack of storage space, our decision to dedicate a large part of essential and fully functional space to the mundane task of recycling becomes clearly a conscious choice.

we certainly do not have more room or more of the much treasured closets than people living in central helsinki on average have. we also wanted to challenge (in our own life, that is) the assumption that all waste management should happen in the kitchen and be fitted under the sink.

i am aware that none of this is really worthy of praise nor does it count as original thinking; there are plenty of others making similar value-based decisions every day. some of my friends have thoroughly inventive systems at their homes. moreover, most people discussing their problems with eco-friendly living are really only after design savvy solutions, such as the ovetto, instead of eyesores or something that genuinely does not cram an already small space.

however, there is plenty of excuse talk: if only we had a house instead of an apartment or a proper utility room or a garage or an extra 20 square meters... it just seems that for some the simple decision to recycle can create an immense source of discontentment and personal nuisance. although it makes me no saint, i can tell you that it really comes down to priorities.

how are you dealing with the requirement to recycle?

8 comments:

Anu said...

Mun täytyy sanoa, että viimeisimmän muuton jälkeen olen ollut aika lailla turhautunut koko kierrätystouhuun. Meidän keittiössämme ei ole tilaa kaikille tarvittaville jäteastioille (jo nyt meillä on käytössä yksi ylimääräinen kaappi, jossa säilytetään tyhjiä pulloja ja paperia) enkä koe mielekkääksi ajatusta siitä, että minulla pitäisi olla isompi keittiö, että saisin kaikki jäteastiat mahtumaan sinne. Suunnilleen joka kerta kun vien roskia taloyhtiön roskikseen, näen pahvilaatikkoja sekajäteastiassa tai sekajätepusseja biojäteastiassa. Jätekatoksesta ei löydy astioita lasille eikä metallille, vaan niitä täytyy lähteä raahaamaan pitkin kyliä (ja koko Helsingin kantakaupungissa taitaa olla vain muutama metallinkeräysastia). Homma ei siis toimi kunnolla oikein missään kohtaa.

Netissä keskustelu kierrätyksestä tuntuu keskittyvän laiskojen lajittelijoiden sättimiseen, vaikka kyse ei välttämättä ole edes laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä vaan ihan vain hajamielisyydestä, eikä kukaan tunnu miettivän, miten homma saataisiin oikeasti sujumaan tehokkaammin. Muualla maailmassa käsittääkseni on kehitelty sellaisia systeemeitä, että lajittelu tapahtuu koneellisesti jätettä vastaanottavassa päässä ja kansalaisten harteille jää lähinnä biojätteen erotteleminen muusta jätteestä. Itse uskoisin, että sellainen systeemi olisi toimivampi myös jätteen uusiokäyttöä ajatellen.

stellagee said...

anu, mulle ei aukea se, miksi jätteiden lajittelun pitäisi tapahtua juuri siellä keittiössä. kuten sanoin, me tehtiin ihan tietoinen päätös ottaa eteisen vaatekaappi kierräyskäyttöön. se vaatii muutamia askeleita lisää, mutta ei mun mielestä aihetua juurikaan vaivaa. noiden laatikkojen avulla reissuja kauempana oleville kierrätyspisteille tulee suhteellisen harvoin, joten sekään ei harmita niin paljon.

se, että jengi ei vain välitä, on turhauttavaa, mutta muiden käytöstä ei voi hallita. saksan käytäntö on aika hieno ja kaiketi toimiikin, mutta en tiedä sen kustannuksista ja soveltuvuudesta suomeen. ehkä se voisi toimia.

Anu said...

Olivat jäteastiat missä tahansa, se ongelma, että niille tarvitaan (mielestäni suhteettoman) paljon tilaa asunnossa sisällä, ei poistu. Ja koska jätettä syntyy aika paljon juuri keittiössä esimerkiksi ruoanlaiton tai muun keittiön ison pöydän ääressä tapahtuvan puuhastelun yhteydessä, tuntuu aika kätevältä sijoittaa astiat niin, ettei sotkevia jätteitä tarvitse kanniskella pitkin asuntoa.

Merkillepantavaa on sekin, että meillä on toissavuonna täysremontoitu asunto, mutta sinne ei ole suunniteltu niitä perusastioita enempää säilytystilaa jätteille. Eli kuten sanoin, homma ei toimi kunnolla missään kohtaa.

stellagee said...

anu, ok eli ongelma johtuu siitä, että jätettä syntyy ja sen pitäisi poistua asunnosta mahdollisimman nopeasti, niinkö? sillä jätteen varastoiminen vie tietysti tilaa, koska jäte vie tilaa. ja jos tilaa ei saa viedä, niin loogisesti siitä seuraa, että jätteen pitää poistua nopeammin olettaen, että sitä syntyy kuitenkin.

mikäänhän ei sanele, että kierrätysastioiden tarvitsee olla tuota esim. meillä olevaa kokoluokkaa, vaan kukin saa ne mitoittaa omiin uloskantohaluihinsa sopiviksi. kai.

meillä on keittiössä sekajäte ja biojäte, ja ne riittävät vallan mainiosti ruoanlaiton yhteydessä syntyvän likaisen jätteen tehokkaaseen poisheittoon. tölkit sun muut huutelen muutenkin ennen kierrätykseen heittämistä, joten ne jäävät altaanreunalle kuivahtamaan kunnes kannan ne muutaman askeleen eteiseen.

ei mun mielestä mikään kauhean iso tai epäkätevä asia.

asuntomme on rempattu 2005, mutta onneksi eteiseen tehtiin tuo vaatekaappi, josta voi varastaa säilytystilaa niille bokseille. vaatteita sinne ei sitten mahdukaan, mutta kuten tekstissä sanoin: priorisointikysymys.

Min-a said...

Kierrättäminen on viheliäistä puuhaa varsinkin yhden henkilön taloudessa, jossa (ainakin minulla!) säilyketölkit ja maitopurkit ehtivät alkaa haista ennen kuin niitä on niin paljon, että ne joutuu kantamaan roskikseen... Kämppiksen kanssa asuessa ongelmaa ei oikeastaan ole ollut: pienmetalli koostuu lähinnä kissanruokapurkeista (jotka kuuluvat kämppiksen vastuualueeseen muutenkin), paperit viikonloppu-Hesarista ja nestekartongit vähän siitä sun tästä. Homma meni usein niin, että kämppis keräsi jätteet siisteihin kasoihin ja minä, autohalliin mennessäni, nakkasin ne jätehuoneeseen.

Olen itse maailman laiskin jätteiden ulosviejä, vaikka keittiössä saattaa olla siististi nimikoitu laatikko tai lokero jokaikiselle jätteelle -ja poden luonnollisestikin todella huonoa omatuntoa, jos jokin asia jää kierrättämättä. Elektroniikkajäte ärsyttää tällä hetkellä eniten; mielestäni paristojen kierrättäminen alkaa olla vähän niinkö last season ja olen monesti pienessä päässäni miettinyt, olisiko niin vaikeata laajentaa kerrostalojen ongelmajätekeräystä koskemaan esimerkiksi tietokoneen osia ja kännyköitä lisälaitteineen.

Muutenkin ihmetyttää (Turussa), miten toimivaa tämänhetkisen taloyhtiön jätteidenlajittelu on ainakin roskisten puolesta (uusimpana energiajäte)... mutta se, kuinka paljon jengi jaksaa nähdä vaivaa ja OSAA lajitella jätteensä, tuntuu olevan ihan eri asia. Ymmärrän ihan hyvin, ettei vaikkapa iäkkäälle ihmiselle ole mitään eroa, menevätkö kahvinporot polttokelpoiseen jätteeseen vai energiajätteeseen.

Teillä on muuten tosi toimiva kierrätyssysteemi, täytyy kokeilla seuraavassa asunnossa!

stellagee said...

min-a, tuo laiskuus kantamisen suhteen on mun suurin ongelmani. ei ole ihan yksi kerta, kun täyden kierrätyslaatikon ongelma ratkaistaan siten, että keittiössä pyörii jotain paperikasseja, joihin kartonkeja kasaillaan... koitan skarpata. meillä kyllä hajuongelma pysyy hallussa huuhtelemisella.

ongelmajäte ja elektroniikka erityisesti on todellinen ongelma, ja vaikka sitä onneksi syntyy vähän, niin sen hoitamisessa on aina vähän hakusessa.

mulla on välillä itsellänikin sormi suussa jätehuoneessa, kun saan hetken miettiä minne joku epätyypillinen materiaali pitäisi tunkea. varmasti myös joskus menee väärään lootaan. vaikka pidänkin asiaan perehtymisenä ihan yleisenä velvollisuutena, en oikein osaa kauheasti tuomita, jos ei vaan yksinkertaisesti jaksa.

Anu said...

Mun mielestäni suurin ongelma on se, että asiaan liittyvä keskustelu ei etene mihinkään, vaikka ongelmat ovat koko ajan kaikkien nähtävissä. Tuntuu siltä, että lajittelu (jota kyllä innokkaasti ohjeistetaan, mutta kuka pysyy perillä koko ajan muokkautuvista ohjeistuksista - mä opin vasta tänään HSY:n sivustoa lukiessani, että rikkinäisiä juomalaseja ei saa laittaa lasinkeräykseen) nähdään edelleen jotenkin itseisarvoisena touhuna, jolla voidaan mitata kansalaisten "vihreyttä". Itse en saa siitä erikseen mitään mielihyvää, pikemminkin teen sitä velvollisuudentunnosta. Enkä oikein usko, että mikään kotilajittelusysteemi olisi oikeasti kätevämpi kuin se, että saisin laittaa mahdollisimman ison osan roskista samaan astiaan, jonka sitten tyhjentäisin yhteen taloyhtiön tarjoamaan laatikkoon.

stellagee said...

anu, lajittelu on välillä (mutta vain välillä) hankalaa, mutta uskoisin, että se on valittu siksi, että kätevä "kaikki samaan laariin" -malli on törkeän kallis toteuttaa. harva varmaan nauttii lajittelusta erityisesti, mutta en mä kyllä jaksa siitä kauhean isoa ongelmaa itselleni tehdä – mua huolettaa enemmänkin se, miten hyvin kierrätetyn jätteen hyötykäyttö toteutuu ja muut sellaiset omaan viitseliäisyyteen liittymättömät asiat.

jotenkin se jäte on lajiteltava kuitenkin ja jollen ihan väärin muista, esimerkiksi saksan grüne punkt -laatikkoratkaisu (joka kai muistuttaa sitä, millaisen sinä haluaisit), on hyvin kallis eikä sekään toimi lajittelematta.

onhan se totta, että kaikken kätevintä olisi vain heittää kaikki jäte samaan ja joku muu erottelisi roskat. mä vaan en ihan usko, että sellaista mallia voitaisiin nyky-yhteiskunnassa toteuttaa...