i mean that for the longest time i have not wanted something instantly when i lay my eyes on it.
i have grown pickier by the day, and have internalized the fact that i have very few needs. although i have found things attractive, wearable and sometimes quite exquisite, they have not created the feeling of desire. not enough to have me going all clickety-click through checkout.
i have been looking for a medium sized black bag for over a year. i have considered the ps1 repeatedly, but for some reason or another have left it at the store. i really like it, but feel unsure whether the structured shape would look too stiff in combo with my bare style.
this time things are different. this is pure lust.
i want.
 |
| alexander wang kirsten satchel. pics from here. |
isn't it just perfect? and so me?
7 comments:
IT IS PERFECT! I WANT! I NEED!
Superhyvä!!!
hanna, AAAAARRRRGGGH, HAVE TO HAVE.
mikko, mä sanoin... enkä mä olen oikeastaan tykännyt kuin parista wangin laukusta ennen. kreisin hieno!
Huomaan itse haluavani aika paljon erilaisia laukkuja, mutta minulla on tällä hetkellä ihan (melkein) kaikki mitä tarvitsen. En vaan pysty perustelemaan itselleni mitenkään uutta, vaikka himottaisi sikana. Vähän höh.
(En ole löytänyt kivaa juhlalaukkua, sellaista linnanjuhlatclutchia. Oi byhyy.)
e., mulla on ollut todellinen suvantovaihe haluamisen kanssa, ei vaan ole innostanut yhtään. ja vaikka en varmasti pysty ikinä perustelemaan yhtään minkään vaateasian hankkimista itselleni, niin tosiasiassa multa puuttuu keskikokoinen musta laukku. oikeasti aivan järjetöntä, kun tuo perusväriskaala on kuitenkin aika, ahem, mustanpuhuva.
juhlalaukut on muuten vaikeita: pitäisi olla arvokkaan näköinen, mutta harvoin käytettynä ei ehkä haluaisi ihan kauheasti sijoittaa... kinkkistä kinkkistä.
It is very you, yes sir.
Halun uudestaansyntyminen on ihan virkistävää, kun kerran on sen tyyppinen ihminen, jolle kaunis kama on tärkeää. Kuten sulle jauhoin ja jauhoin, mä en ole silleen ihanasti halunnut ja himoinnut yhtään mitään pitkiin aikoihin. Onneksi tänään syttyi se palava kenkärakkaus!
(vielä kun oppisin haluamaan ihania laukkuja, semmoisia mä oikeasti jopa tarvisin.)
sugar kane, kuten puhuttiin, on tuntunut hyvin oudolta huomata, ettei vain mikään sykähdytä riittävästi. jotenkin oli huojentavaa huomata, että haluava minä on edelleen olemassa jossakin. tervetullut vieras, vaikken sitä aktiiviseksi asujaksi toivokaan...
Post a Comment