1. when your best friend calls and tells you she's been selected as one of ten best dressed women in finland by the poshest women's magazine in the country, the correct response is not to burst out laughing. even if the first thought in your head is "crap, didn't realize we're that old..."
2. cutting recipes from magazines might induce inexplicable cravings. all i could think about yesterday was a hamburger and i finally had one late at night at morrison's grill and green (a humongous veggie burger with halloumi, recommended although they could improve the patty and the ambience in general...). the reason became clear after i tidied our dining table at home and found a clipping of a fish burger recipe with a mouth-watering picture. and no, i could not wait long enough to take the photo before taking the first bite...3. despite your stern wishful thinking, the gym does not meet you halfway. if you never walk all the way to the gym, you'll never exercise. ahem. bye bye chanel...
4. some recent events have convinced me that some finnish companies and company representatives really need an explicit policy when it comes to dealing with blog publicity – here's an example from while back of dealing horribly (i.e. condescendingly) with especially the negative kind. i will consider this a job opportunity (consultant, anyone?! haha!) in addition to my other little projects inspired by witnessing incredible albeit avoidable messes.
5. speed shopping can sometimes be extremely gratifying. although i believe in considering every purchase carefully beforehand, i somehow shun basics whilst doing that. running into zara 15 minutes before closing time exposed my hands to this subtly pink leopard tunic/tee/dress which i would have considered for too long and left it at the store, if i had the time. now, i'm happy i just intuitively grabbed it because it's light, long enough and comfortable. leopard print rules my world.
boots and tee by zara, wax coated jeans by cos.any lessons you want to share?
4 comments:
Mähän olin siis kuolla nauruun kun Mikko kertoi, että Olivia haluaa haastatella. Naureskelu loppui, kun kävi ilmi, että toimittaja oli kysynyt millainen se bloggaaja-Stella oikeasti on. Apua. Onneksi vastaus ei päätynyt lehteen.
Selviän vielä jotenkin lehdissä vilahtavista resepteistä, mutta ruokablogien lukeminen osoittautuu joka kerta turmiolliseksi. Joko sinne kauppaan on päästävä ja heti, koska mieli tekee sitruunapestolla ja vuohenjuustolla höystettyä couscoussalaattia eikä MIKÄÄN muu kelpaa - tai sit se kauppa on jo kiinni ja loppuyö menee raapiessa seiniä hirvittävän couscoushimon kourissa. Perkele.
Ja niin, oon miettinyt tuota samaa, että välillä sitä harkitsee niitä hankintoja liiankin tarkkaan ja jättää kauppaan sellaista, millä olisi voinut olla potentiaalia tuoda vaatekaappiin jotain positiivisia uusia tuulia. Onnea leoparditunikasta, ihana!
Ajattelin illalla kotimatkalla, että viikonloppuna on saatava itse tehtyjä hamppareita. Mutta voih, postauksesi ansiosta tekisi mieli heti rynnätä keittiöön vääntämään hamppareita, harmi että jääkaapissa loistaa vain valo ( ja totta puhuttaessa en kyllä enää jaksaisi alkaa mitään kokkailla, ja ennen viikonloppua ne kotikokkailut taitavat olla unelmaa vaan..ainakin siinä mittakaavassa, että tekisi ne pihvit ihan ite (johon siis uppoaa yllättävän kauan aikaa )).
Leoparditunika on hieno! Spontaanit löydöt ovat kyllä parhautta, ehkä just niiden yllätysmomentin vuoksi :)
stella, mikä siinä on, että tuollaiseen huomioon tulee niin usein reagoineeksi ai-van vää-rin eli nauramalla? pahinta on se, että toinen on yleensä hiukan tohkeissaan ja sitten tulee nauru päin pläsiä. onneksi näissä jutuissa auttaa se, että tuntee niin hyvin...
ruokablogit ovat mulle onneksi vieras maaperä. paitsi lempparini herkkukirppu, mutta se menee söpöstely piikkiin eikä herätä mitään syömishimoja.
ja kiitos. mä olin hiplannut tuota nimenomaista leoparditunikaa aiemminkin, mutta haalea pinkki ja epämääräinen pituus jotenkin ahdistivat. nyt kun vaan nappasin sen, täytyy taas todeta, että intuitio toimii.
salka, hehee, kuvien voima on kauhea! mä olen ihan toivoton ja vaikka joskus harkitsin jonkun ruokalehden tilaamista, mun tarvinnee todeta, ettei se ehkä ole sittenkään hyvä idea... itse tehdyt hampurilaiset ovat kyllä parhaita.
ja kiitos, spontaani shoppaus kunniaan!
Tykkään mekosta, enkä ole oppinut yhtään mitään, näemmä ja valitettavasti.
Post a Comment