blogger lunchin'n'workin': 1. cold avocado soup and coffee from sis.deli and a good, freshly out-of-the-mailbox read. 2. good old cherry vans slipons. 3. sheer tee from cos, denim shorts from current/elliott. 4. park office essentials: macbook pro, iphone case by louis vuitton, vivienne westwood for sigg water bottle, sandwich and coffee from sis.deli, reflecting blogger wearing tee from zara men and denim shorts by current/elliot.therefore, i want to remind myself and share one of the incredibly great things about my job: if i have no f2f meetings arranged, i can work whenever and wherever i want. digital media means i need my laptop and internet and i am good to go anywhere. sure, my clients call and i must be available, but my physical location is not important. although i am enthusiastic about having an office to go to, on days like these, the lure of sunshine is irresistible. thus, i have taken a couple of hours each of these past hot days to enjoy a long, working lunch at the park with my dog.
for her, these hours are precious since the cold months deprive her of exercise. moreover, the park provides endless sense data she greedily sniffs from the air and the ground – a blind as a bat dog has a limited set of entertainment. for me, the sun soothes my skin and i can just about feel the tingle of vitamin d production and you really cannot beat the view of blooming flowers and green grass.
the wildlife: 1. jorma nibbling a stick she found with her 7 remaining teeth. 2. a ladybug visit. 3. jorma claiming the weekday bag. 4. flowers next to my portable office. 5. jorma sniffing the news.have you been able to enjoy the sun?
5 comments:
Kyllä ja ei :) Mulla on ns. siisti sisätyö, ja välillä harmittaa olla paikan vankina, tosin rehellisesti sanottuna mä en ehdi kyllä työpäivän aikana murehtimaan mahdollista sisätiloissa homehtumista, jos on ulkona kaunis ilma. Olen tosin ennen duuniin suuntaamista ehtinyt kärventää itseäni partsilla sekä vapaapäivinä onnistunut viettämään kiitettävästi ulkona auringossa aikaa. Se on ihanaa! Mutta samalla vähän pelottavaa, mun kädet on ruskeammat kuin minään muuna aiempana kesänä, ja vaikka aurinkorasva on pop, niin kyllä se ihon vanheneminen sekä ihosyövän riski hirvittää..mutta minkäs itselleen voi, auringossa on vaan niin ihana olla! Tiedän, että pelko mahdollisesta ilmojensa puolesta surkeasta loppukesästä ajaa minut ulos nyt, kun ilma on kaunis, nauttimaan siitä säästä. Hetkessä elämistä, siis :)
salka, hetkessä eläminen, jep! mä olen jotenkin auvoisan tiedoton koko auringon vaaroista ja nautin vain ulkoilusta. ehkä syy on se, että luontaisesti mä en voi kovin paljon olla kärtsäämässä – saan auringonpistoksia säännöllisesti, erityisesti keväisin.
Joo, auringosta ja kesästä on totta totisesti päästy nauttimaan! Ihanaa!
Kaipaan toisinaan kovasti free-ajoiltani sitä, että saatoin vapaasti siirtää toimiston puistoon kun siltä tuntui. Aikataulun vapaus ei tuntunut niinkään makoisalta kuin tuo paikan vapaus. Musta on - mahdollisuuksien mukaan edelleen - ihanaa valita vapaasti työskentely-ympäristöni. Suosikkeja ovat kotiparveke, olkkarin nojatuoli, tietyt lempparikahvilat ja niiden terassit sekä pääkirjasto. Se mitä en free-ajoilta kaipaa on stressi toimeentulosta sekä se, että on käytännössä koko ajan töissä - tai että työasiat ainakin pyörivät päässä yhtenään. Tästä syystä olenkin hirvittävän onnellinen nykyisestä tilanteestani, sillä mulla on kiva työ, jonka voi totaalisesti jättää taaksen kun työvuoro päättyy. Puistossa istuskelusta voin siis nauttia hieman harvemmin kuin ennen, mutta paljon rennommin. Nykyään mulla on puistossa läppärin sijaan mukana romaani (tai Tyttö ja lelukuorma). :)
Nämä mahtavat kelit tulivat just oikeaan saumaan. Mä olisin tullut hulluksi täällä meidän väliaikaisessa poikamiesboksissa, jos olisin joutunut jäpittämään koko ajan sisällä esim. sateen takia. Nyt me olemme henganneet lapsen kanssa tuntikausia ulkona kaupungilla joka päivä. Eilenkin istuskelin ruttopuistossa ompelemassa kanavatyötä, kun lapsi nukkui päikkäreitä rattaissa.
Uudessa asunnossa on sellainen Helsingin kantakaupungissa harvinainen hienous kuin parveke, en malta odottaa...
anna, mahtavaa, että olet päässyt nauttimaan, vaikka "kunniallisissa" töissä oletkin.
mun tilanteeni on siis sitäkin parempi (note to self: ole kiitollinen!), koska mulla on melkeimpä freelancerin vapaus, mutta vakiduuni – muistan kyllä tuon ahdistuksen, joka seurasi siitä, ettei tiennyt mistä (ja milloin) ne palkkakuitit tipahtivat postiluukusta.
anu, ihanaa, että olette löytäneet uuden asunnon! väliaika-asumisessa on niin monta stressaavaa puolta, että ulos lähtemällä voi ainakin teeskennellä, että koti odottaa. urbaani puisto-olohuone on kyllä parasta maailmassa.
Post a Comment