Tuesday, May 18, 2010

barca shopping.

i suspected that barcelona would not provide a shopping heaven for me. i was right. finding anything worthwhile proved to be more than a cinch.

the local style seemed a combo of italian classic street style and catalan hippie – both delineations i find alien in their colorful casualness. i also looked out of place in my black industrial gear and felt very little affinity towards the little shops that lined streets everywhere.

nonetheless, there were a few i did like. first of them was doshaburi, which reminds me of our local wondrous wunder. owned by a japanese couple the atmosphere was friendly but more reserved than pushy. the selection consisted of their own denim in addition to the same brands you'll find at wunder, but the variety was wider and more bold. i tried on a hauntingly embroidered dress by marjan pejoski, but had to pass because my height proved too much for the design despite size 8 fitting me fine otherwise – i find feeling too tall slightly strange although i am well aware that i am above average height globally speaking. nonetheless, this particular shop was a great place to stumble upon since they have a fully functioning online store, as well.

i was on the lookout for a blazer and a pair of pants that were office appropriate. the pants were a no show. my second recommendation called maje is where i found one beautiful jacket. unfortunately, the fit was slightly off and the price too steep for the material. other items in the store were precious, though, and if i was in need, it would have been a spot i could have purchased a few things without a doubt.

both of the above were located close to our hotel in addition to cute street wear hubs and local recommendation, miriam ponsa. i looked forward to ponsa's creations but they were unexciting and cut for a figure unlike mine. a pity, really.

my third recommendation is c-mmetric, in eixample. a minimalistic, mostly black collection of more avantgarde items felt homely to me although i bought nothing.

thus, my money went to cos, yet again. a sheer grey cardi from the men's department (below) made of beautiful wool alpaca blend and light as air, a silk tee and a couple of cotton tees was all i got. worthwhile basics that will get tons of wear and that will replace some of my old, already overly worn pieces.



since we only reserved one full day for shopping, we probably missed many boutiques lurking in the midst of the small streets. for some reason barcelona store fronts lack protruding signs facing people strolling the streets and without an exact address, stumbling into an interesting store depends on taking every single little alleyway and checking around relentlessly. i found myself continuously frustrated at crossroads, looking for building numbers in order to decipher which way to turn – although i could see the entire length of the street – because there were no identifying signs sticking from walls above stores.

therefore, and because we're planning on revisiting, i welcome all suggestions and recommendations from you. so shoot.

5 comments:

Anu said...

Kuten olet varmaan huomannutkin, mä olen kokenut katalaanihipit loputtoman innostaviksi. Mä käyn hakemassa niiltä jonkinlaista piristystä ja tasapainoa mustavalkoiseen minimalismiini. Mä en maininnut omissa vinkeissäni Doshaburia (totta puhuen en edes muistanut koko liikettä, vaikka olenkin käynyt siellä joskus), koska Barcelonassa käydessäni yritän nimenomaan vältellä kaikenlaista sellaista, mikä on huudossa täällä kotona.

Mitä tulee Barcelonan "ruutukaavaan", varsinkin vanhassa kaupungissa se on eräälainen state of mind (eikä tosiaan mikään ruutukaava). Siellä ei ole mahdollista suunnistaa osoitteiden mukaan, vaan enemmän ja mielenkiintoisempaa löytää harhailemalla päämäärättömästi (mikä tekee täsmällisistä vinkeistä vähän ongelmallisia - siksi mä pyrinkin suosittelemaan katuja ja alueita, mutta toki mainitsen joitain omia suosikkiputiikkejani ko. paikoista). Vanhan kaupungin erilliset alueet ovat niin pieniä, ettei niihin voi hortoilemalla eksyä kovin pitkäksi aikaa, aina tulee joku isompi tunnistettava tie tai maamerkki vastaan. Ylempänä kaupungilla koko kaupunki on jo vähän vinossa (maa nousee vuoristoa kohti), joten siellä on helppo huomata, mikä on mikäkin ilmansuunta.

Ja varmaankin huomasit, että siestan aikaan liikkeet ovat vielä huolellisemmin piilossa. (Tähän malliin: http://www.flickr.com/photos/henriblock/869187395/)

e. said...

COS on hieno arkivaatteiden liike. Heillä on yleensä jotain tarpeeksi hillittyä ja yksinkertaista, mutta kiinnostavaa, jotta liikkeeseen poikkeaminen kannattaa vaikka metsästäisikin mielellään uniikkia. En tiedä, lausunko kiellettyjä totuuksia, mutta COS voisi laittaa liikkeensä myös Helsinkiin.

(Ha ha edellisen kommentoijan linkille.)

Anu said...

Linkki oli tekstini kanssa vähän epäsynkassa - ravintolathan ovat tietysti siestan aikaan auki. Mutta koska ravintoloista ei saa minkäänlaista vinkkiä, kun ne ovat suljettuina ja vastaavasti kaupat katoavat näkyvistä mennessään kiinni, ei kannata yrittää bongailla ravintoloita shoppailun lomassa tai uusia putiikkeja flaneeratessaan kaupungilla siestan aikaan.

stellagee said...

anu, juu, sulla se toimii todella luontevasti ja hienoin tuloksin. mä haen mun mausteet hiukan toisaalta ja siksipä myös barcelonassa etsin sitä mistä tiedän pitäväni.

vanha kaupunki on ihana seikkailupaikka, mutta mua tosiaan riepoi ihan suunnattomasti se, ettei kauppojen kylttejä sojottanut seinistä niin, että olisi risteyksestä voinut koittaa paikantaa mihin suuntaan mennä. se on mulle niin tyypillinen tapa hahmottaa urbaania ympäristöä, että ensin vain mietin, että mikä tässä kaupungissa mättää ja kun tajusin, ettei niitä kylttejä vain ole, revin pelihousuni lopullisesti. niiden merkitystä en ole ennen tätä edes tajunnut...

me liikuimme strategisesti siten, että siirryimme siestan aikaan (jollemme siestailleet itse) suoraan enemmän turistivetoisille alueille – siellä siesta ei juurikaan näkynyt. tuo baarien katoaminen on tuttua ainakin lontoosta, jossa esim. shoreditchissa homma toimii ihan samoin.

e. mä todellakin kaipaisin cosia suomeen. heidän design-estetiikkansa ja materiaalivalintansa vetoavat muhun todella vahvasti, joten olisi mukavaa, jos voisin turvautua siihen muulloinkin kuin matkoilla. mutta ainakin siellä, kai se riittää...

Anna said...

Myös mä koen (Anun tapaan) katalaanihipit hyvin inspiroivina, ja vaikkakaan en itse koe boho-hippimeininkiä omakseni, ihastelen mielihyvin barcelonalaisia, jotka totisesti taitavat tämän tyylin salat. Omaan sekalaiseen tyyliini olen lisäksi aina onnistunut löytämään mukavia juttuja: värejä ja urbaanin rentoa kesämeininkiä; sellaista kamaa en jostain syystä juurikaan osaa täältä kotikonnuilta hankkia (jos sellaista sitten täällä edes olisi tarjolla).

Edellisestä Barcan matkastani on jo neljä vuotta (kauheaa!!! onneksi kesällä taas pääsen sinne!), joten en osaa suositella mitään ajan hermolla olevaa. Yläkaupungin Gracia on kuitenkin oma suosikkini Barcelonan kaupunginosien joukossa: ihastuin siihen jo ekalla reissulla vuosia sitten. Gracian rento tunnelma, hippikahvilat, makeet baarit ja drinkkibaarit ja maailman ihanimmat terassit ovat ihan parasta! Siellä on tullut myös shoppailtua (varvastossuja, haaremihousuja...sellasta), mutta kuten sanottua en osaa nimetä tiettyjä paikkoja. Gracia on alueena kuitenkin niin pieni, että kaikki mukava tulee väkisin vastaan kun vain flaneeraa ympäriinsä.

Mä olen muuten vielä niin Berliinin lumoissa, etten oikein osaa orientoitua tässä. Sorry! :) Jaan Berliini-kokemuksia pian omalla tontilla jahka vaan helteeltä maltan istahtaa koneen ääreen vähän pitemmäksi aikaa...