Tuesday, March 2, 2010

choices.

as a pesco-vegetarian i am aware that my choice of diet rubs many people the wrong way. i am not going to elaborate the multitude of reasons i prefer vegetarianism, but will talk about how my choice has been met during the years. as background, i'll tell you i was vegan for some years and went through a strenuous internal battle of several years before i was able to begin eating fish again. i was well aware that my choice to go towards a carnivorous lifestyle was justified mostly by convenience.

during my vegan years in the mid to late 90's my lifestyle was obvious to anyone who sat down at a table with me. at home i baked my own bread and there were beans soaking in the kitchen. ordering at a restaurant was not easy and, thus, there was no way of hiding that i lived a life of decided deprivation. such a marginal lifestyle choice raised questions and i was more than willing to answer them. i gave people facts and figures when asked, and i was asked quite often.

at that point already i figured out how people respond to difficult ethical dilemmas: my sin at that point was taking photos (betcha many of you had no idea that film photography is not vegan) and after i, myself, brought it up as something to ease the pain of my fellow diners for acting too saintly in front of them, it was used against me ruthlessly. "hah, you're not perfect after all! you cannot judge us!"

when i gave up the vegan lifestyle and added eggs and milk to my diet, i became less of a threat to my carnivorous friends. it did not mean an end to the need to hear my justification for doing something "different" and discussions around my choice were still instigated by others than myself – i hardly had the need to point out the obvious to anyone. my presence created a discomfort especially among the most devout carnivores who claimed they had solid bases for their diets. they were most aggressively after my other flaws as if finding that i had imperfections was a justification for their own ignorance and negligence.

after the addition of fish to my diet i almost blend in. in many situations it is a relief: i can order at most restaurants and not cause any questions amongst my fellow diners. i've felt heart palpitations seeing the lunch menu fish option being crossed out and the only choices remaining consisting of beef and chicken – the knowledge that a need for possibly lengthy explanations will follow can sometimes feel devastating. despite vegetarians' relatively common existence these days, it's still not a natural choice among others but needs clarification.

the current debate over vegetarian school meals has stirred the views on vegetarianism the masses hold to the surface, and it isn't pretty. what bothers me most is that people seem to find the argument that no-one has the right to tell them what to do plausible – no matter what the facts are. some even go as far as saying that they'd be willing to eat vegetarian meals if they were offered, but because they are forced, they will object strenuously out of principle. because the people who suggested that a vegetarian day would be beneficial at schools irritate these individuals, they will oppose their ideas – an ad hominem, if i ever heard one.

the point is that carnivores know they are at fault. there are ethically better – even close to acceptable – ways to consume meat, but most finns do not belong to the elite niche who can choose free-range and organic. most buy whatever is cheapest even when they do not have to, and that is what bothers me. reminding them of their ethical shortcomings in any way – in my case by just acting differently – creates a turmoil that hardly counts as rational.

despite of my ability to keep my mouth shut and even going as far as concealing my diet in certain company, i cannot help but feel superior. after following the discussions of late, my pomposity has justifiably multiplied. as a former vegetarian who makes terrible consumer choices all the time i still know that predominantly my choices are better than those of people in general. tough, but it is the truth, and the truth seems to hurt. as much as some people will find me intolerably obnoxious for saying this, the lowest creature i can imagine is the person who chooses industry grown and produced chicken at the supermarket. there isn't a single justification for it. even poverty cannot justify eating those poor creatures that suffer their entire modest lives – there is always another option.

the ultimate test of your own diet is very, very simple. instead of going defensive and pointing the finger at the flaws of the many people who choose to be vegan, vegetarian or ethically aware carnivores (those snobs!), i suggest that every single person takes a critical look at the contents of their own plate. if knowing (and i mean really knowing) the production history of any part of your meal makes you uneasy, i suggest you do something about it. i already have, can you say the same about yourself?

15 comments:

Sugar Kane said...

Hear, hear. I do eat meat but am baffled by the on-going assault on vegetarians and vegans by die-hard carnivores. The fight about ONE weekly veggie-meal in schools is not only ridiculous, but absurd: as we all who've gone through the Finnish school system know, they serve oatmeal, "pinaattilätty" or some such "vegetarian" meal almost weekly anyway - and now that cities are going through massive economic crisis, these are served even more often ALREADY.

Anyhoo, no-one needs meat on every meal every day, that's just one example of over-consumption and plain old greed.

Anu said...

Lihasnobi ilmoittautuu.

Kaikkein typerintä koko kasvisateriajupakassa on se, että keskusteluun osallistuvat "lihansyöjät" eivät selkeästi oikein näe, mitä puolustavat - laitosruokaloissa tarjottava liha ei ole laadultaan kovin kaksista. Sillä rahalla, mitä kouluruokailuun on käytettävissä per annos, ei vain pystytä hankkimaan laadukasta (ja eettistä) lihaa. Toisaalta tätä keskustelua seuranneena en enää yhtään ihmettele, miksi markettien lihahyllyt ovat täynnä neonliemimarinoitua kanaa - määrä on selkeästi tärkeämpää kuin laatu.

Tulin siihen lopputulokseen, että tässä ei nyt olla viemässä vain lihaa lasten lautaselta (en edes jaksa aloittaa nyt siitä, että jos kyseiset jänteenpalat ovat koululaisten terveyden kulmakivi, Suomen nuoriso on melkoisessa pulassa), vaan jonkinlaista vapauden symbolia. Keskustelu muistuttaa aika paljon sitä, mitä käydään aina, kun autoilua yritetään jotenkin rajoittaa.

Luomulihan tarjonta kaupassa on toistaiseksi valitettavan niukkaa, mutta onneksi Helsingin keskustaan on jo avattu Maatilatorin ja Juuren puodin kaltaisia kauppoja, joiden valikoimaan kuuluu myös lihatuotteita. Luomubroileria odotellessa...

Buffy Leigh said...

Thank you for this post. This is exactly the point I've been trying to get across to my family (that you should simply know what's behind the food you choose to eat on your plate). But I might as well be saying that I hate all minorities, love child labour, and think puppies make the best dessert. I would suggest suggesting 'Eating Animals' by Jonathan Safran Foer. He's a fiction writer and not an activist per se, who simply wanted to know whether he should stick to vegetarianism and why with the arrival of his first child.

Elina said...

Kiitos tästä mielipiteenilmauksesta kasvissyöjien nurinkurisesta syyllistämisestä!

Lakto-ovovegetaristina käyn jatkuvaa moraalista kamppailua itseni kanssa. Meijeri- ja munatalous ei todellakaan vastaa eettisiä käsityksiäni eläinten kohtelusta, vaan en ole löytänyt keinoa tiputtaa juustot ja jugurtit ruokavaliostani.

Huonon omantunnon liekki palaa erityisen kirkkaana vegaanien seurassa. En osaa muuten selittää sitä hienoista epämukavuuden tunnetta, joka syntyy toisen ratkaisusta! Vaikka järjen mukaan me kaikki kasvissyöjät teemme omat ratkaisumme omien kykyjemme ja rajoitustemme mukaan ja uskon, että pyrimme parhaimpaan.

Sen sijaan, hassua kyllä, ajoittaisen kalan syönnin pystyn perustelemaan itselleni - syön kalaa silloin, kun muut ratkaisut aiheuttaisivat kohtuuttomia vaikeuksia muille, ennen kaikkea vanhemmille ihmisille; esimerkiksi ruokakutsuilla perheen (ei omani) parissa voin ilmoittaa, että kala käy. Tämän suhteen olen rauhassa itseni kanssa.

Ulla said...

Hyvin kirjoitettu teksti, ja toi esiin hyvin samoja ajatuksia kuin allekirjoittaneella. Vaikka kasvissyönti onkin meidän sukupolvelle tutumpi asia, on Suomessa todella paljon ennakkoluuloja. Omilla vanhemmillani on vaikeuksia ymmärtää, miksi en syö lihaa. Eläinten ystävänä en yksinkertaisesti halua. Tekosyyt, mitä lihansyönnille keksitään ovat aika uskomattomia.

stellagee said...

sugar kane, it is curious, now isn't it? i have entertained the assumption that the reactive force has something to do with the frequency animal maltreatment has been in the media, and that no-one can claim to "not know" what is going on. thus, the time for ethical conclusions is ever more pressing.

anu, lihasnobit on jees! mä elän yhden sellaisen kanssa ja oletan, että vaikutteena on ollut mun oma käytös: en tuomitse, mutta kun asiat ovat päivittäin implisiittisesti esillä, se lihankäytön tapa muuttuu väkisinkin... vähemmän ja parempaa.

munkin mielestä tuossa "periaatekeskustelussa" on kyse muusta kuin lihasta. tai sitten tosiaan on niin, että hyvin monelle suomalaiselle liha on juuri sitä moskaa, mitä supermarketin hyllyllä notkuu neonliemessä.

buffy leigh, thanks. many people's resistance towards honest considerations when it comes to food does seem overwhelmingly rigid. i have tried my best with my family, but it's got me nowhere. nonetheless, my sweets has switched to organic meat which i consider a success on my part – we all have to make our own decisions and example is possibly the only way to bring about change in this matter.

elina, aivan totta, kasvissyöjänä ei oikein eettisesti ongelmatonta suhdetta ruokaan saa muodostettua. kerran, kun sille tielle lähtee, ei loppua näy, heh. mä käyn edelleen taistelua itseni kanssa vegaaniuden lopettamisesta ja jokin mua puskee sinnepäin edelleen – tiedolle ei oikein voi mitään ja mulla on lisäksi monen maaseudulla elävän mielestä vääristynyt "kaupunkilaisen nallekarhukäsitys" eläimistä, ettei niitä vaan saa syödä.

mutta kuten sanoit, mulle sosiaalinen paine toimii myös päätösten helpottajana. joustan ikäihmisten kanssa aika pitkälle ihan vain siksi, etten halua aiheuttaa turhaa vaivaa ja huolta. ja kieltämättä kalansyönti tekee musta "salonkikelpoisen" melkein missä seurassa tahansa – kunhan en paljasta, ettei kana tai liha olleet tasa-arvoisina vaihtoehtoina...

ulla, todellakin on yllättävää, miten outona kasvissyöntiä pidetään edelleen. jatkuvasti saan vuosienkin jälkeen selittää mikä on lihaa ja mikä ei: "no syötkö sä etanoita?" "entä maksamakkaraa?"

nuorempana ruokavalioon suhtauduttiin jotenkin hellemmin ehkä, koska se pistettiin nuoruuden piikkiin. nykyisin joudun huomattavasti useammin tilanteisiin, joissa ruokavalioni nostetaan tapetille ja kriittisen arvioinnin kohteeksi, vaikka itse tuon sitä esille mahdollisimman vähän. nimenomaan vannoutuneiden lihansyöjien on vaikeaa sulattaa kasvissyöjää ilman edes jotain kommenttia.

siksi vähänkin riskialttiissa tilanteessa valitsen kalaa, ja se ohitetaan "naisen kevyenä valintana". hehe.

Anu said...

Se neonliemessä lilluva moska muistuttaa aika vähän sitä eläintä, mistä se on tehty, joten siinä mielessä se on helppoa ruokaa...

Jossain lehdessä muuten oli artikkeli, jossa mainittiin, että joku makkaraa valmistava firma poistaa makkaroistaan kamaran (eli sian nahan), koska se on ihmisten mielestä niin epämiellyttävää. Omasta mielestäni se kertoo oman osuutensa siitä, etteivät ihmiset halua tietää, mistä heidän ruokansa tulee. Kamarasta kuitenkin tulee makkaraan enemmän makua kuin vaikkapa fileestä.

(Tässä vaiheessa vinkkinä, että Barcelonan Boqueria-kauppahalli voi olla kasvissyöjälle vähän traumaattinen paikka, siellä myydään erilaisia ruhonosia ihan omana itsenään.)

Linkkasin juuri eilen Facebookiin Hesarin kolumnin, jossa tulilinjalle joutuu kasvissyönnin lisäksi koko laajempi elämäntapa, "cityhippiys". Sitä syytetään siitä, että se saa muut ihmiset tuntemaan itsensä huonommiksi. "Cityhipit" (joihin ilmeisimmin itsekin lukeudun) käsittääkseni kuitenkin tekevät oman ideologiansa mukaisia elämäntapavalintoja ennemmin kuin pakkosyöttävät omaa ideologiaansa, joten oikeasti kyse taitaa olla taas siitä, että on etsitty uusi syyllinen, jonka varjolla voidaan itse olla ajattelematta asioita.

Se kolumni on tuolla:
http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Hipit+te+pilaatte+kaiken/1135253370334/?cmp=tm_etu_kolumni

stellagee said...

anu, joo, tuo tietämättömyys tuo auvon -ajattelu lienee aika monelle olennainen osa lihansyönnin perusteita.

ja heh, mä en itse asiassa ole kovinkaan helposti ruhonosista traumatisoituvaa sorttia. mä en halua syödä eläintä, mutta olen pienestä asti nähnyt teuraseläimiä sekä ennen että jälkeen itse rajan ylityksen – vaikka mulla onkin toi kaupunkilaisen nallekarhu-asenne...

toi hs:n kolumni ja sen kirvoittamma keskustelu itse asiassa inspiroiosan tästä kirjoituksesta: juurikin tuo "henkilö x on ärsyttävä, joten vastustan kaikkea y,z mitä x ajaa riippumatta siitä, onko y,z hyvä vai huono asia" ottaa päähän. ja tietysti henkilö x:n ominaisuudet on rakennettu sen verran provosoiviksi, ettei niillä ole juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa. paitsi tietysti niiden mielestä, jotka haluavat tuollaisen joukon olevan olemassa, koska se kätevästi antaa syyn toimia miten haluaa... huoh.

Varpu said...

Itse en ole kasvissyöjä mutta en syö punaista lihaa tai kanaa juuri lainkaan, kalaa kyllä. Eettiset ja ekologiset arvot vaikuttavat syömisiini ja ostopäätöksiini ylipäätään, mutta en ole kuitenkaan ottanut kirjaimellista kasvissyöntiä niin kovin sydämeni asiaksi että alkaisin totaalikieltäytyjäksi. Se, että kerran kuussa saattaa ostaa sen kanavoileivän tai syö vanhempie luona makaronilaatikkoa ei ole minulle vaikutukseltaan niin iso asia että se menisi oman elämän helppouden tai hetkellisen nautinnon edelle. Itsekästä kyllä, mutta yleisemminkin olen sitä mieltä, että on upeaa kun ihmisillä on periaatteita mutta hienoa on myös se että niistä osataan tarvittaessa joustaa. Sitä paitsi, haluaisin muutenkin saada ihmiset ymmärtämään sen että lihansyöntiä voi vähentää vaikka ei olisikaan valmis luopumaan vaikkapa siitä kesäisestä lenkkimakkara. Jos kaikki ihmiset saataisiin ymmärtämään ettei sitä lihaa tarvitse saada joka aterialla, sillä olisi varmasti suurempi vaikutus kuin niilla muutamalla täällä esille tulleella cityhipillä, jotka elävät kokonaan vegaanisesti.

Ja on muuten melkoisen nurinkurista, että kun kerran on alkanut kasvissyöjäksi saat heti niskaasi paljon enemmän syyllistelyä yhdestä siitä yhdestä kinkkupitsasta kuin se, joka syö lihaa päivittäin. Luulenkin, että suuri osa vannoutuneiden lihansyöjien hyökkäävistä reaktioista on nimenomaan puolustusta heidän omalle huonolle omalletunnolle ja tunteelle siitä, että heitä moralisoidaan, ja kuinka kasvissyöjät kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä (oli tämä sitten totta tai ei).

Sugar Kane said...

Antakaas kun vanha kansa vääntäytyy pankoltaan muistelemaan: mä olen (KOHTA) 35-vuotias, ja mun näkökulmasta tää lihan hulvaton syöminen joka välissä on suhteellisen uusi ilmiö - ja yhdistyy munmielessä vahvasti muuhunkin kerskakulutukseen, jota karsastan, enkä hyväksy, että sitä yritetään tarjota meille mainstreamina.

VArpunkin mainitsema kaksoisstandardi vituittelee mua huolella - jos vähänyrität tiedostaa ja toimia ns. oikein, sun pitäis olla aina ja kaikessa täydellinen, jos ajat päivittäin city-maasturilla lähikauppaan ostaman brasilialaista biffilihaa (mielellään vielä pysähtymättä suojatien eteen), oot ihan normaali ja voit jatkaa samaan malliin.

Anu said...

Itse asiassa nyt kun tarkemmin ajattelen, sen yhden koululaisten liha-annoksen mukana menetetään tietämättömyys, lupa olla ajattelematta, mistä liha tulee ja mitkä ovat sen tuotannon vaikutukset ympäristöön. Onhan se iso askel.

Maria said...

Mä toteutan vegaanista ruokavaliota yleensä täysin vain kotona ja koulussa, kavereilla tai ravintolassa tai jossain mistä ruokaa saa ilmaiseksi en ole niin nuuka kananmunan/maidon suhteen...ja musta tää on ihan hyvä näin. Toisaalta mä kadehdin tiettyjä ruokakulttuureja, ja olen miettinyt että voisin tänä vuonna mennä rapujuhliin tai ehkäpä syödä kalaa sushissa...pitää katsella...

Mutta joo, löytyi pari hyvää argumenttia tästä keskustelussa seuraavaan kertaan kun kaverit lollaa kun syön niillä juustoa tms. :)

stellagee said...

varpu, mä uskon, että (muunlaisen kuin vegaanisen) kasvissyöntipäätöksen tekeminen vaatii sellaisen pienen irrationaalisen hypyn, jossa ehdottomuus perustetaan tuolle mun aiemmin kuvaamalleni "kaupunkilaisen mielestä nallekarhuja ei saa popsia" -ajatukselle. vegaaniuden ehdottomuus on loogisesti täysin puolustettavissa, mutta muut kasvissyönnin muodothan ovat aika valikoivia ja sinänsä varmaan harvoin eettisesti harkitsevaa lihansyöntiä parempia.

sugar kane, jep, kaksoisstandardi kyrsii muakin siinä määrin, että säännöllisesti sitä tännekin puran.

anu, erinomainen pointti!

maria, heh, mä olin elämäni ensimmäisissä rapujuhlissa kaksi vuotta sitten, koska kieltäydyin niistä kategorisesti koko kalastakieltäytymisaikani. ihan vain mielenrauhani vuoksi ja siksi, etten halunnut mennä juhliin, joissa mun olemiseni olisi nostanut koko päämenun kyseenalaiseksi. sanotaan nyt, ettei eka kerta mennyt kovin hyvin, koska sain kaveripiirissäni nykyisin kuuluisan "vammaisravun" eli ravun, jonka toinen saksi oli alikehittynyt – enkä mä voinut säälistä syödä sitä...

sushi on mun heikkous, vaikka ahdistaa siihen käytetyn kalan tausta, joten koitan pitää sitä harvinaisena herkkuna.

anna said...

oh, vitsi, miten voikin osua noin naulan kantaan! t. pesco-lakto-ovo-kasvissyöjä, joka tuntee syyllisyyttä laitosmaidon, laitosmunien ja kalan syömisestä

stellagee said...

anna, taitaa olla yleismaailmallinen tämä ruokarajoitteisten syyllisyydentunto... mä koitan välttää huonoa omaatuntoa osamalla vain luomumunia ja luomumaitoa. juustojen suhteen on hankalampaa...