tag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post1723518130443551406..comments2024-01-22T03:36:56.875+02:00Comments on outrageous outings: urban spring (s)troll.stellageehttp://www.blogger.com/profile/04407829443083884985noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-34050999559185108012010-06-14T11:01:54.555+03:002010-06-14T11:01:54.555+03:00laulau, kiitos tuosta huomiosta. tällainen toimist...laulau, kiitos tuosta huomiosta. tällainen toimistotyöntekijä helposti unohtaa, että univormuttomia duuneja on myös siihen suuntaan, jossa vaaditaan kestävyyttä ja käytännöllisyyttä.<br /><br />mutta edelleen siis ero työn ja vapaa-ajan välillä... kiinnostavaa.stellageehttps://www.blogger.com/profile/04407829443083884985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-1032881068584413362010-06-11T21:47:28.358+03:002010-06-11T21:47:28.358+03:00Mulla asia menee jotakuinkin toisin päin kuin ilme...Mulla asia menee jotakuinkin toisin päin kuin ilmeisesti valtaosalla ihmisistä, eli töissä on erittäin käytännölliset ja kestävät vaatteet, mutta vapaa-ajalla haluan mielelläni pukeutua vähän paremmin. Mukavat vaatteet ovat yleensä molemmissa tapauksissa.LauLaunoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-43973616497601222762010-06-08T09:05:13.253+03:002010-06-08T09:05:13.253+03:00anna, juu, mun työshistoriani on siinä mielessä sa...anna, juu, mun työshistoriani on siinä mielessä samanlainen, että olen pärjännyt ilman kummempaa rooliasua tai asuvaatimuksia.<br /><br />ehkä jossakin mielessä tuo viihtymisaspekti vaikuttaa myös erottautumishaluun, mutta aika varovasti kai siitä voi lähteä psykologista analyysia tekemään työviihtyvyydestä. joidenkin kohdalla varmaan ihan pätevä juttu, mutta varmaan (toivottavasti?) suurimman osan kohdalla ei.stellageehttps://www.blogger.com/profile/04407829443083884985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-86363079997814860682010-06-07T11:39:58.890+03:002010-06-07T11:39:58.890+03:00Tää on minusta hirvittävän kiehtova ja kiinnostava...Tää on minusta hirvittävän kiehtova ja kiinnostava teema - olen pyöritellyt aihetta sivuavia mietteitä mielessäni jo pidempään, ja nyt tämän postauksesi ansiosta sain minäkin kirjattua muutamia aatoksia omalle tontilleni. Joten kiitos inspiksestä! :)<br /><br />Mä tosiaan käytännössä käytän kotivaatteita (lapsen kanssa se on kätevämpää...), mutta periaatteessa haluaisin vastustaa sellaisia. Omat työvaatteeni ovat lähes koko työhistoriani (ja nytkin) olleet sellaisia, että niiden kanssa voi ihan hyvin hengailla kotonakin (ja päinvastoin, myös). Toisaalta ymmärrän kyllä myös sen, että pukuun tai jakkupukuun työssään sonnustautuva haluaa erikseen pukeutua rennommin kotonaan. Tällöin kysymys on paitsi rituaalisesta eronteosta työn ja vapaa-ajan välillä, myös käytännön seikasta: kukapa nyt haluaa kallis puku päällä hengata kaiken aikaa.<br /><br />Osittan halu erontekoon perustuu uskoakseni muuten työssäviihtymiseen: huomasin itse että kun olin työssä jossa en viihtynyt, halusin jotenkin konkreettisesti karistaa paikan yltäni kotiin päästyäni. Nykyään viihdyn työssäni mainiosti, joten samat vaatteetkin käyvät ihan loistavasti niin työssä kuin vapaa-aikanakin.Annahttp://www.meidanpariisi.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-70409014408573955252010-06-04T10:57:03.330+03:002010-06-04T10:57:03.330+03:00frank, hassua, että mä reagoin aivan toisin tuohon...frank, hassua, että mä reagoin aivan toisin tuohon elämän ja työn saumattomuuteen eli silloin, kun elin työtäni paljon vahvemmin kuin nykyisin, koin täysin irrelevantiksi erotella niitä myöskään vaattein. mutta yhdistäviä tekijöitä löytyy myös: juuri tuo mukavuuden tilannekohtaisuutta yritin hiukan sivulauseessa vihjata: mulle mukavuus ei ole pelkästään vaatteen ominaisuus itsessään, vaan sen sopivuus tilanteeseen ja sen vaatimuksiin.<br /><br />inke, mä koitan kuvitella sua virttyneessä paidassa, jossa on viikon ruokalista framilla, ja jotenkin, ahem, hihityttää. mahtavaa! mutta olen kyllä samanlainen sohlo, joka ei tosin rajoitu kotiin, joten valkoiset silkkipaidat ovat vähän no-no kaikkialla...<br /><br />anckaa, hauska kuulla, että erottelu toimii myös noin päin. mäkään en ole valmis tinkimään vapaa-ajasta (vaikka olenkin helposti todella rennoissa, joskaan en sporttisissa), joten kai se erottelu ilmenisi mullakin noin, skaalaten ylöspäin. mietin tässä, että millainen työ vaatisi multa rituaalista erottelua, mutta varmaan se selviäisi nopeasti tilanteen tullen...<br /><br />anu, pienen lapsen kanssa touhutessa vaatteieden vaihto tuntuu järkevältä, mutta ilmeisesti sulla on permanent vacationinkin aikana ns. kaupunkivaatteita ja kotivaatteita?stellageehttps://www.blogger.com/profile/04407829443083884985noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-14732651924517334562010-06-03T22:23:33.829+03:002010-06-03T22:23:33.829+03:00Koska mulla on edelleen meneillään permanent vacat...Koska mulla on edelleen meneillään permanent vacation, ei mun tarvitse erotella työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. Vaihdan kuitenkin vaatteet tultuani kotiin, jotta ne eivät sotkeentuisi ruoanlaitossa, lasten kanssa touhutessa tai muuten kotona askarrellessa.Anuhttp://www.iltapaiva.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-81046511224663175872010-06-03T19:02:03.769+03:002010-06-03T19:02:03.769+03:00Mä luulisin että ihan oikeassa olet että kyse on s...Mä luulisin että ihan oikeassa olet että kyse on siitä että asun vaihdolla halutaan erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan.<br /><br />Kumppanillani on vapaa-ajallaan tapana pukeutua pikkutakkiin, farkkuihin ja t-paitaan. Tässä samassa asussa voisi hyvin mennä työpaikallekin, ainakin jos jalassa on muuta kuin tennarit. Jostain syystä mies kuitenkin lähtee töihin puvussa ja valkoisessa kauluspaidassa (kravattia ei sentään enää), vaikka useimmat muut samassa työpaikassa olevat ovat selkeästi enemmän casual, etenkin perjantaisin. Ihmettelin tätä vähän aikaa sitten törmättyämme lounastauolla kollegaansa jolla oli päällä jotain huomattavasti epävirallisempaa kuin kumppanini vapaa-ajanhabitus.<br /><br />Vastaus oli, että on tärkeää rituaalisesti erottaa työ- ja vapaa-aika. Koska vapaa-ajan tyylistä tinkiminen ei ole vaihtoehto, on töihin siis pakko ylipukeutua.Unknownhttps://www.blogger.com/profile/03539032204169878073noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-333686500431948592010-06-02T21:30:56.246+03:002010-06-02T21:30:56.246+03:00Vaihdan vaatteet aina päästyäni kotiin. Miksikö? S...Vaihdan vaatteet aina päästyäni kotiin. Miksikö? Sotken syödessäni. :D <br /><br />Parasta vetää suosiolla päälle virttynyt t-paita ja reikäiset leggingsit eikä yrittää kokkailla tai ruokailla valkoinen silkkipaita päällä. <br /><br />Veikkaan, että muille yli viisivuotiaille tämä ei ole ongelma.<br /><br />Mulla on muuten jokseenkin samanlaisia ajatelmia kuin Frankilla - eri vaatteet ovat eri tavalla mukavia eri paikoissa. Esim. löysiin, siisteihin ja mielestäni tyylikkäisiin silkkihousuihin jouduin tosissaan opettelemaan - ne tuntuivat jalassa aluksi liian mukavilta että olisin tuntenut oloni niissä töissä tarpeeksi skarpiksi tai päteväksi.inke / issueshttp://www.issues.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1175865105322722836.post-64617182265144370682010-06-02T18:45:26.589+03:002010-06-02T18:45:26.589+03:00Nykyisin työni/opiskeluni ja muu elämä erottuvat t...Nykyisin työni/opiskeluni ja muu elämä erottuvat toisistaan hyvin heikosti, ja erityisesti tässä tilanteessa arvostan sellaisia vaatteita, jotka helpottavat "työn" ja vapaa-ajan erottamista. Tosin, myös ideani mukavuudesta vaihtelevat - sellaisissa töissä, joissa on pitänyt kohdata ihmisiä mutta joissa työpaikan puolelta ei ole määrättyjä työvaatteita tai edes kovin tiukkaa pukukoodia, olen tuntenut oloni mukavaksi vaatteissa, joita en kokisi mukaviksi enää kotona sohvalla lojuessa. Vähän samalla tavalla kuin korkokengät voivat olla mukavat tietyissä tilanteissa mutta epämukavat pitkällä lenkillä.Franknoreply@blogger.com